JHL:n terveiset kehysriiheen: 2,6 miljardilla oikeudenmukaista talouden tasapainotusta
Kehysriihessä Suomen hallitus asettaa raamit valtion menoille. Päätökset vaikuttavat samalla tietenkin myös hyvinvointialueisiin. Julkisen talouden tasapainottaminen on haastavaa vain menopuolta tarkastelemalla. Menojen suunnittelun lisäksi tarvittaisiin myös systemaattista tulojen tarkastelua.
Kehysriihi, eli hallituksen neuvottelu julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2025–2028, pidetään 15.–16. huhtikuuta. Suomessa ollaan kovin huolestuneita julkisen talouden tasapainosta ja julkisen velan kasvusta. Hallituksella onkin haastava paikka samaan aikaan vakauttaa julkista taloutta ja tasoittaa matalasuhdanteen vaikutuksia kansantalouteen.
Hallitus leikkaa ja lisää velkaantumista talouden vahvistamisen sijaan
Syksyllä 2023 laaditun valtion talousarvion keskeinen ongelma on se, että se ei massiivisista leikkauksista huolimatta onnistu vahvistamaan julkista taloutta. Tämä johtuu siitä, että leikkausten kanssa samaan aikaan tehdään massiivisia veronalennuksia. Kun tuloja ja menoja vähennetään samaan tahtiin, julkinen talous ei vahvistu, vaan alijäämä pysyy samana.
Sosiaaliturvasta leikattiin nettomääräisesti jopa 400 miljoonaa euroa eri uudistuksin (esim. asumistuki, työttömyysturva ja kansaneläkeindeksin osittainen jäädytys). Samaan aikaan verotuloihin tehtiin satojen miljoonien eurojen lovi alentamalla mm. solidaarisuusveron alarajaa, ajoneuvoveroa ja polttoaineveroa. Yhteenvetona velkaantumisen ennakoidaan lisääntyvän edellisestä vuodesta.
Yllä olevasta kuviosta näkee, että Sanna Marinin hallituksen koronakriisin ja Venäjän hyökkäyksen aiheuttaman energiakriisin alijäämät ovat samassa mittakaavassa kuin Petteri Orpon hallituksen normaalivuosien alijäämät. Kummankaan vaalikauden alijäämät eivät ole hyväksi julkisen talouden kestävyydelle.
Menojen lisäksi pitäisi katsoa myös tuloja – Suomi kaipaa kestävää sopeutusta
Julkista taloutta täytyy tasapainottaa, ja se tulee tehdä oikeudenmukaisesti: sopeutustaakan pitää jakautua yhteiskunnassa kaikille osapuolille, ja mielellään enemmän niille, joilla kantokykyä on enemmän. Siksi julkisen talouden tasapainottamisessa katse on pakko kääntää menojen lisäksi myös tuloihin.
Kehysriihessä tarkastellaan vain menoja, ei tuloja. Se on ongelmallista, koska totta kai myös tulot vaikuttavat Suomen talouteen. JHL ehdottaa, että kehysjärjestelmää kehitettäisiin niin, että julkisen sektorin tuloja tarkasteltaisiin samalla pieteetillä kuin menoja. Menokehysten rinnalle voitaisiin esimerkiksi rakentaa tulokehykset, jotta julkisen sektorin tulopuolelle annettaisiin yhtäläinen painoarvo poliittisessa prosessissa.
Kehyssääntöä voitaisiin myös päivittää siten, että menokehyksiä tarkistettaisiin aina päätösperäisiä veromuutoksia vastaavasti. Tällöin veronkorotuksilla olisi mahdollista korvata leikkauksia. Veronalennukset vastaavasti pienentäisivät menokehystä. Tällainen uudistus kehysjärjestelyihin turvaisi julkisen talouden kestävyyttä nykyistä mallia paremmin.
Hyvinvointialueet ja kunnat tarvitsevat lisää rahoitusta
Kuntakentässä on tapahtunut valtava myllerrys sote- ja hyvinvointialueuudistuksen myötä. Tulevina vuosina kuntakenttään vaikuttavat kiinteistöverouudistus sekä työllisyys- ja elinkeinopalveluiden siirto kuntiin. Uudistukset ovat tärkeä toteuttaa huolellisen valmistelun pohjalta, jotta kuntien uusi tilanne ja keskenään erilaiset olosuhteet pystytään huomioimaan. Samalla kuntien asemasta työnantajina on pidettävä huolta, sillä esimerkiksi TE-palveluiden siirto kuntiin tarkoittaa lisätyövoiman palkkaamista.
Hyvinvointialueiden rahoitus on Suomen talouden kehyksissä asettumassa rakenteellisesti liian alhaiselle tasolle, kun hallitus tekee lisäsäästöjä jo valmiiksi niukoista resursseista kasvavan palveluntarpeen edessä. Sosiaali- ja terveyspalvelut kärsivät henkilöstöpulasta, ja samalla hoivan tarve kasvaa väestön ikääntyessä: esimerkiksi yli 80-vuotiaan väestön määrä kasvaa kehyskaudella miltei 100 000 hengellä.
Hyvinvointialueilla on käynnistetty säästötoimenpiteitä, mutta ne eivät riitä kompensoimaan kustannusten nousua. Haastavaa taloudellista tilannetta kuvaa hyvin se, että hyvinvointialueiden velan ennakoidaan yli kaksinkertaistuvan kehyskaudella: kunnilta hyvinvointialueille siirtyneen 5 miljardin euron velan arvioidaan nousevan 11 miljardiin. Yksi keino tilanteen helpottamiseksi voisi olla hyvinvointialueiden tehtävien karsiminen ilman että rahoitusta vähennetään vastaavassa suhteessa. Vaihtoehtoisesti hallitus voisi lähteä selvittämään maakuntaveron käyttöönottoa.
Suomessa monien lakisääteisten julkisten palveluiden tuottaminen on kuntien ja hyvinvointialueiden harteilla. Nyt valtion tulisi omalta osaltaan luoda niille edellytykset ja työrauha näiden palveluiden tuottamiseen ja uuteen tilanteeseen sopeutumiseen, eikä omilla toimillaan kriisiyttää palveluita rahoitusta vähentämällä. Keskeinen osa kuntien työrauhaa on syksyllä 2023 verotuksen valmistuttua julkistetun valtionosuuksien 415 miljoonan euron lisäleikkauksen täysimääräinen kompensointi valtion toimesta.
JHL:n esityksiä julkisen talouden tukemiseksi
JHL esittää kannanotossaan noin 1,7 miljardin euron edestä veronkorotuksia, joilla julkista taloutta olisi mahdollista tasapainottaa oikeudenmukaisesti. Mukana on syksyn 2023 veronkevennysten peruutuksia, kuten solidaarisuusveron alarajan palautus. Esitämme myös rakenteellisia uudistuksia verojärjestelmään, kuten listaamattomien yritysten osinkoverotuen leikkaaminen.
Valtion tulojen vahvistamisen lisäksi JHL:n kannanotosta löytyy menojen karsimista noin 930 miljoonalla eurolla. Siitä puolet tulee kannattamattoman Turun tunnin junan perumisesta. Lisäksi mukana on myös yksityisen Kela korvauksen palauttaminen vuoden 2023 tasolle. JHL:n listaamilla keinoilla valtion taloutta olisi mahdollista tasapainottaa oikeudenmukaisesti jopa 2,6 miljardin euron mittakaavassa.
On myös huomioitava, että valtionhallinnon tuottavuusohjelmasta aiheutuu todennäköisesti merkittäviä haasteita useiden virastojen toiminnalle ja henkilöstölle.
JHL toivoo, että näillä eväillä julkinen talous ja julkiset palvelut saadaan Suomessa sellaiselle tasolle, jolla lakisääteiset julkiset palvelut saadaan tuotettua kestävällä pohjalla hyvinvoivan henkilöstön toimesta.