Orpon hallituksen viimeinen budjettiesitys ei näytä vastuulliselta
Orpon hallitus kokoontuu viimeiseen budjettiriiheensä laatimaan viimeistä valtion talousarviotaan. Se tulee koskemaan vuotta 2027 ja valtiovarainmininsteri Riikka Purran (ps.) pohjaesitys julkaistiin elokuun alussa.
Hallituskauden rankoista leikkauksista huolimatta valtiontalouden arvioidaan olevan jopa 12,9 miljardia alijäämäinen vuonna 2027. Syyskuun budjettiriihi onkin viimeinen paikka, jossa pääministeri Petteri Orpo (kok.) voi näyttää osaamisensa julkisen talouden tasapainottamisessa.
Vuonna 2023 kokoomus sai niukan vaalivoiton kampanjalla, joka perustui velkaantumisen taittamiseen. Hallituskauden saldo tähän asti on erittäin synkkää katsottavaa valtionvelan kehityksen näkökulmasta.
Oheisesta kuviosta käy ilmi valtionvelan kehitys kuukausitasolla sekä Rinteen/Marinin että Orpon hallitusten aikana. Kuviosta nähdään, että kesään 2026 mennessä Orpon hallitus on ottanut yhtä paljon velkaa kuin Marinin hallitus koko kautensa aikana.
Valtion velkaantuminen Orpon hallituksen aikana on ollut edellistä hallituskautta nopeampaa siitäkin huolimatta, että Orpon ääneen lausuttuna tavoitteena on ollut velanoton vähentäminen. Eikä nykyisen hallituksen kaudelle ole osunut koronan tai energiakriisin mittaluokkaisia ulkoisia shokkeja, vaan Euroopan ja maailman talous on ollut maltillisella kasvu-uralla.
Julkisen talouden hoitoa on uudistettu
Vaikka velanotto tällä hallituskaudella on ollut nopeampaa kuin edellisellä, hallitus on silti käyttänyt merkittävän määrän aikaansa ja energiaansa velkaantumisen parissa touhuamiseen. Valtion menojen ja tulojen leikkaamisen lisäksi Orpon hallitus sääti vuoden 2026 lopulla uuden finanssipoliittisen lain, niin kutsutun velkajarrulainsäädännön, joka tulee kokonaisuudessaan voimaan 2030-luvun alkupuolelle mentäessä.
Osana tätä kokonaisuutta sovittiin myös parlamentaarisesta konsensuksesta, jonka tavoitteena oli parantaa ja pitkäjänteistää julkisen talouden hoitoa. Vuoden 2027 talousarvio on ensimmäinen, jota valmistellaan tämän uuden järjestelmän ollessa voimassa. Syksyn 2026 budjettiriihi luo siis merkittävän ennakkotapauksen siitä, miten julkista taloutta tulevaisuudessa hoidetaan.
Osana velkajarrulainsäädäntöä EU:n vaatima finanssipolitiikan riippumattoman valvojan tehtävä siirrettiin valtiontalouden tarkastusvirastolta Talouspolitiikan arviointineuvostolle.
Talouspolitiikan arviointineuvosto muun muassa toteaa Purran budjettiesityksestä seuraavaa: ”Pitkäjänteisen talouspolitiikan näkökulmasta olisi toivottavaa, että hallitus päättäisi julkista taloutta lähivuosina vahvistavista lisätoimista jo syksyn 2026 budjettiriihessä. Vähintäänkin hallituksen tulisi välttää sellaisia uusia päätöksiä, jotka kokonaisuutena kasvattavat nettomenoja tai muuten heikentävät julkista taloutta vuoden 2026 jälkeen.” (Talouspolitiikan arviointineuvosto: Talouspolitiikan arviointineuvoston arvio nettomenopolun noudattamisesta ja korjaavista toimista, 2026)
Juuri tämän suoremmin tuomitsevaa tekstiä ekonomistikonklaavilta on vaikea kuvitella. Jos viesti ei ollut tarpeeksi selvä, arviointineuvosto toteaa myös: ”[…]on kuitenkin olemassa merkittävä riski siitä, että Suomi ylittää voimassa olevan korjaavan nettomenopolun salliman nettomenojen enimmäiskasvun vuonna 2027 ja varsinkin vuonna 2028.” (Talouspolitiikan arviointineuvosto 2026)
Korjaava nettomenopolku on sopeutusura, jonka EU-komissio Suomelle, nykyiselle talouden tarkkisluokkalaiselle, asettaa ja odottaa myös seuraavan.
Jotta julkinen talous täyttäisi muunkin kuin EU:n vaatiman minimin vuoden 2026 osalta, tulisi nyt käsillä olevassa budjettiriihessä tehdä päätöksiä julkisen talouden vahvistamisesta. Tai vähimmillään olla tekemättä päätöksiä, joiden seurauksena julkinen talous heikentyy.
Julkisen talouden hoidosta puuttuu tulosten lisäksi vastuullisuus
Keskeinen ongelma ministeri Purran pohjaesityksessä ensi vuoden valtion talousarvioksi on se, että se ei näytä sellaisen hallituksen esitykseltä, joka olisi huolissaan valtion velkaantumisesta.
Se ei myöskään näytä sellaisen hallituksen esitykseltä, joka ottaa vakavasti velkajarrussa luodut mekanismit velkaantumisen hillitsemiseen ja julkisen talouden pitkäjänteiseen suunnitteluun. Voisi kuvitella, että velkaantumisesta huolestuneet pääministeri ja valtiovarainministeri ottaisivat itse asettamansa finanssipoliittisen valvojan kehotukset vakavasti ja lähtisivät valmistelemaan uusia toimia, jotka vakauttaisivat julkista taloutta pidemmälläkin aikavälillä kuin kuluva vuosi ja EU-sääntelyn minimi (joka ei vielä vuosi sitten ollut riittävää Suomelle).
Mutta uusien toimien valmistelun sijaan he ilmoittivat yhteisesti, että mitään uutta ei julkisen talouden näkökulmasta ole tulossa. Tämän jälkeen voitaneen olettaa, että Talouspolitiikan arviointineuvoston kehotukset jatkossakin kaikuvat kuuroille korville.
Budjettiesitys 2027
Mitä pohjaesitys budjetiksi vuodelle 2027 sitten sisältää? Siellä on useita yleisesti huonoja toimenpiteitä.
Merkittävin julkista taloutta heikentävä virheliike on esitys yritysten maksaman yhteisöveron alentamisesta kahdella prosenttiyksiköllä. Suomen jo nykyisen kansainvälisesti alhainen 20% verokanta aiotaan laskea 18%:iin.
Valtiovarainministeriö arvio, että tämän yksittäisen toimen hintalappu on VM yli 800 miljoonaa euroa, mutta tutkimusnäyttöä tai perusteluita sen hyödyistä kansantaloudelle tai julkiselle taloudelle on varsin vähän – mutta tutkitusti tulonjaollisesti siitä hyötyy suurituloisin prosentti.
Lisäksi Orpon hallitus kasvattaa yrittäjävähennystä 14 miljoonalla eurolla. Yritysten tukeminen on tärkeää, mutta yhteisöveron alentaminen ja yrittäjävähennyksen kaltainen jälkikäteinen yleistuki on tehotonta rahankäyttöä, joka ei kannusta suomen yrityskenttää uudistumaan ja menestymään kansainvälisessä kilpailussa.
Yhteensä valtion verotusta ollaan keventämässä yli 1,5 miljardilla – eli julkisen sektorin tuloja vähennetään tällä summalla. Se vaikeuttaa julkisen talouden tasapainottamista merkittävästi.
Menojen puolella leikkuriin joutuvat muun muassa kehitysyhteistyö, kotoutuminen sekä valtionhallinnon toimintamenot. Listan viimeinen leikkaus osuu suoraa JHL:n jäsenistöön.
Budjettiesityksessä kohdennetaan kevään kehysriihessä päätettyjä säästöjä ministeriöiden tekemien kohdennusten pohjalta 60 miljoonalla eurolla ja syksyn 2025 säästöjä kohdennetaan 25 miljoonalla. Hallituskauden toimintamenosäästöjen kumulatiivinen summa 2027 tasossa on noin 600 miljoonaa euroa, ja se nousee vielä noin 700 miljoonaan euroon vuoteen 2030 mennessä. Tämän seuraukset eivät ole hyviä julkishallinnon toimintavarmuuden kannalta.
Muita JHL:n näkökulmasta erittäin huonoja esityksiä pohjassa ovat muiden muassa tällä hallituskaudella voimassa olleen kuntien indeksijarrun kasvattaminen prosentista 2,8%:iin sekä terveydenhuollon asiakasmaksujen nosto, joka samalla leikkaa hyvinvointialueiden rahoitusta.
Hyvinvointialueita koskettaa myös palveluntarpeen kasvun huomioiminen vain 60%:sti – eli vaikka tiedämme miten paljon väestön tarve sosiaali- ja terveyspalveluille kasvaa, niin hallitus päättää huomioida tästä tarpeesta vain reilun puolet. Sekä tietysti paljon julkisuutta kesän aikana keränneet, sote-järjestöihin kohdistuvat, 190 miljoonan STEA-avustusten leikkaukset.
Järjen ääni: toimia velkaantumisen vähentämiseksi
Mitä sitten tulisi tehdä? Sellaisen hallituksen, joka olisi tosissaan Suomen julkisen talouden tasapainottamisen kanssa, tulisi pidättäytyä tehottomista veronalennuksista, jotka rapauttavat valtion tuloja. Eli perua yhteisöveron alennus ja yrittäjävähennyksen korotus.
Jos kunnianhimoa julkisen talouden tasapainottamiseen on enemmän, voisi ansiotuloveron indeksitarkastuksen jättää tekemättä tai tehdä vain osittain, esimerkiksi koskien vain keskitulon alle tienaavia.
Tämän JHL nosti esiin kevään kehysriihen alla ja valtiovarainministeriön ylijohtaja nyt budjettiriihen alla. Minimissään minkä tahansa hallituksen kannattaisi olla johdonmukainen ja yrittää vahvistaa itse asettamansa velkajarrulainsäädännön uskottavuutta.
Tämä tarkoittaisi sitä, että tulisi kuunnella talouspolitiikan arviointineuvoston kehotusta olla heikentämättä julkisen sektorin tuloja ja mielellään tehdä lisätoimia julkisen talouden tasapainottamiseksi. Muutoin luodaan ennakkotapaus, jonka nojalla velkajarru menettää uskottavuutensa.