Toivottavasti hallitus ei vain riitele ja leikkaa, kun pitäisi luovia ja rakentaa

Suomi voi menestyä hyvinvointiyhteiskuntana vain, jos meillä on vahvat julkiset palvelut sekä toimivat ja järjestäytyneet työmarkkinat. Lisäksi tarvitsemme talouspolitiikkaa, joka tasaa suhdannevaihteluita ja luo edellytyksiä talouskasvulle. Hallituksen leikkauslinja ei tähän riitä.

Syyskuun ensimmäisinä päivinä eduskunta palaa istuntotauoltaan ja hallitus kokoontuu budjettiriiheen neuvottelemaan valtion talousarviosta vuodelle 2026.

Syksyn talousarvion valmistelu on ulospäin näyttänyt poikkeuksellisen ristiriitaiselta. Valtiovarainministeriö julkisti ministeri Purran johdolla pohjaesityksensä ensi vuoden talousarvioksi, mutta muut hallituskumppanit kiirehtivät tyrmäämään esityksen perussuomalaisten toivelistana.

Muut hallituspuolueet vaativat neuvottelujen aloittamista puhtaalta pöydältä tai vaihtoehtoisen valmistelun pohjalta. Kokoomus on myös pyytänyt Kelaa valmistelemaan ehdotuksia lisäsäästöiksi sosiaaliturvaan, ja mediatietojen mukaan käynnistänyt vaihtoehtoisen valmistelun kansanedustaja Ville Valkosen (kok.) johdolla.

Lähtökohdaksi ensi vuoden budjetille on nostettu esitys miljardin lisäsopeutuksesta. Sattumaa tai ei, kevään kehysriihessä arvioitiin veronalennusten dynaamisten vaikutusten olevan miljardin kokoluokkaa. Nyt dynaamisten vaikutusten toteutumista ei jäädä odottelemaan, vaan tuo sama summa ollaan sopeuttamassa. Purran ja valtiovarainministeriön (VM) esityksessä sopeutus tehtäisiin käytännössä kokonaan leikkaamalla.

Sopeutukseen on kysytty kantoja ja toteutustapoja talousasiantuntijoilta mediassa varsin laajalti. Näkemykset luonnollisesti vaihtelevat. Yhteistä on näkemys siitä, ettei kovasti odotettu talouden suhdannekäänne ei vielä ole toteutunut sellaisella voimalla, että siitä saataisiin synkkään tilanteeseen vetoapua.

Synkkyydellä sitten perustellaan julkisen talouden lisäsopeutusta. Näin siitä huolimatta, että on tutkimusnäyttöä siitä, että leikkaukset itsessään pitkittävät taantumaa. Sopeutuskeinojen, kohdennuksen ja ajoituksen suhteen hajonta on sitten varsin suurta, ja tästä hallitus koostaa omat päätöksensä budjettiriihessä.

Leikkaukset iskisivät kipeästi julkisiin palveluihin.

Suomi voi menestyä Pohjoismaisena hyvinvointiyhteiskuntana vain, jos meillä on vahvat julkiset palvelut sekä toimivat ja järjestäytyneet työmarkkinat. Lisäksi tarvitaan talouspolitiikkaa, joka tasaa suhdannevaihteluita ja luo edellytyksiä talouskasvulle sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Julkisten palveluiden tila heikkenee, korjausta tarvitaan

Suomalaiset kokevat, että julkiset palvelut ovat viime vuosina kehittyneet huonompaan suuntaan. Tämä käy ilmi JHL:n julkisten palveluiden barometrista 2025. Siinä jopa noin 70% kansalaisista näki palveluiden heikentyneen viime vuosina. Vuoden 2021 kyselyssä näin ajatteli vain 44% kansalaisista.

Suurimpana selittävänä tekijänä on koettu terveydenhuollon heikentyminen. Tähän mennessä tällä hallituskaudella sote-sektorille on kohdistettu erittäin mittavia leikkauksia, sekä hyvinvointialueiden rahoitukseen että näitä palveluita täydentävien järjestöjen rahoitukseen.

Purran pohjaesityksessä kuntien valtionosuuksiin osoitettiin 150 miljoonan euron leikkaus ja 100 miljoonan euron leikkaus sosiaali- ja terveysalan säätiöille avustuksiin.

Lisäksi kunnilta ja hyvinvointialueilta esitetään lakkautettavaksi paljon kotoutumiseen ja maahanmuuttoon liittyviä velvoitteita. Samalla rahoitusta vähennettäisiin noin 170 miljoonalla eurolla. Säästöt tehtäisiin tilanteessa, jossa kunnat ja hyvinvointialueet jo valmiiksi painivat säästöjen ja alijäämien kattamisvelvollisuuteen kanssa. Toteutuessaan leikkaukset iskisivät kipeästi julkisiin palveluihin ja kansalaisiin, jotka palveluita käyttävät.

Tilanne ei parane, jos Purran esittämät palveluleikkaukset korvataan kokoomuksen peräänkuuluttamilla etuusleikkauksilla. Soste ry on laskenut, että tällä hallituskaudelle on tehty säästöjä 7,4 miljardia. Niistä sosiaali- ja terveydenhuoltoon tai sosiaaliturvaan kohdistuu yli 60%, eli 4,7 miljardia euroa. Julkista taloutta tasapainotetaan vahvasti sellaisten ihmisten kustannuksella, joilla ei ole siihen varaa. Seurauksena julkisia palveluita ajetaan kriisiin ja ihmisiä köyhyyteen.

JHL:n jäsenistöltä kuuluu viestiä, että lisäsäästöt vaikuttavat julkisen sektorin organisaatioiden toimintakykyyn kaikilla tasoilla. Hallituksen tulisikin budjettiriihessä pyrkiä sopeuttamaan julkista taloutta menoleikkausten lisäksi myös tulopuolta vahvistamalla, keinoja tähän löytyy esimerkiksi VM:n verokartoituksesta.  Esimerkiksi listaamattomien yhtiöiden perusteeton osinkoverotuki olisi hyvä ottaa tarkasteluun.

Työmarkkinat murenevat ja luottamus rapautuu

Orpon hallitus on ollut aktiivinen työmarkkinoiden uudistamisessa. Maailma muuttuu joten työmarkkinoiden uudistaminen on kiistatonta ja perusteltua.

Pohjoismaissa työnantaja- ja työntekijäjärjestöt sekä valtiovalta ovat kehittäneet työmarkkinoita yhdessä. Nyt Suomen hallitus korvaa mallin poliittisella sanelulla. Hallitus on muun muassa rajannut valtakunnansovittelijan toimivaltaa ja työntekijöiden lakko-oikeutta ja porrastanut ansiosidonnaisen työttömyysturvaa.

Budjettiriiheen ei ole esitetty uusia työmarkkinatoimia. Nyt olisi hyvä paikka pysäyttää esimerkiksi valmistelu, jolla pyritään poistamaan verovähennykset työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksuista. Asia on valmistelussa valtiovarainministeriössä. Leikkaus toisi arviolta 200 miljoonan euron säästöt valtiolle, mutta sen maksaisivat palkansaajat ja yritykset.

Vaihtoehtoja voisivat olla esimerkiksi säilyttävien tai ympäristölle haitallisten yritystukien leikkaaminen, kiinteistöveron maltillinen nosto tai jo mainittu listaamattomien yritysten osinkoveroedun poistaminen. Julkisen talouden kannalta tämä olisi täysin mahdollista ja palauttaisi paljon kaivattua luottamusta työmarkkinoille.

Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ovat tulon hankkimisesta aiheutuvia menoja ja siten luonnollisia verovähennyksiä. Työnantajilla on jatkossakin mahdollisuus vähentää työmarkkinavaikuttamiseen liittyviä kustannuksiaan, vaikka edunvalvonnan kustannukset eivät toteutuisikaan jäsenmaksujen vaan palveluostojen kautta. Palkansaajilla ei vastaavaa mahdollisuutta ole.

Esitetty muutos on hyvin epäsymmetrinen työntekijä- ja työnantajapuolen välillä. Jos verovähennysoikeus poistuu, ay-liikkeeseen valikoituu jatkossa jäseniksi työntekijöitä, jotka liittyvät periaatteellisista syistä. Pitkän aikavälin lopputuloksena on siis todennäköisesti pienempi, mutta militantimpi ammattiyhdistysliike. Tämä tuskin on työmarkkinoiden tai kansantalouden edun mukaista.

Hyvinvointia aktiivisen ja näkemyksellisen finanssipolitiikan kautta

Kolmantena rakentavana ja kantavana teemana hallituksella tulisi budjettiriihessä olla yhteiskunnan resurssien kohdentaminen tavoitteisiin, jotka maksimoivat yhteistä hyvinvointiamme sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Useat ministeri Purran sopeutustoimista ovat tälle tavoitteelle vastakkaisia. Näitä ovat esimerkiksi valtion tutkimus- ja kehitysrahoituksen lykkääminen (1,2% BKT:sta vuonna 2035 eikä 2030, kuten nykyisin), yliopistoindeksin jäädytys vuosille 2026–27, vapaan sivistystyön rahoituksen leikkaaminen noin 10%:lla sekä Opetushallituksen lakkauttaminen.

Suomen kaltaisen pienen ja syrjäisen maan menestys pitkällä aikavälillä vaatii korkeaa inhimillistä pääomaa. Jos nyt esitetyt leikkaukset osaamiseen ja inhimilliseen pääomaan laitetaan täytäntöön jo aiemmin toteutettujen koulutusleikkausten lisäksi, synkentää se pitkän ajan kasvunäkymiä.

Lisäksi lyhyelle aikavälille tulisi harkita julkisia kasvupanostuksia, jotka vauhdittaisivat odotettua ja toivottavasti nyt jo orastavaa talouskäännettä. Hallitus voisi päästä pitkälle omia aiempia päätöksiään perumalla. Esimerkiksi suunnitelma Valtion asuntorahaston sulauttamisesta budjettiin ja korkotukilainavaltuutuksien vähentäminen on asia jonka voisi jättää tekemättä. Myös suojaosien palauttamisella asumistukeen ja työttömyysturvaan voisi tukea sekä kotimaista kysyntää että työllisyyttä. Lisäksi keväällä linjattuja tuloveron alennuksia voisi harkita uudelleen.

Lisäksi hallitusohjelman investointiohjelmassa on elementtejä, joiden päälle voisi rakentaa, esimerkiksi korjausvelan purkaminen, sote-palveluiden hoitojonojen purku sekä Puhtaan energian Suomen -kärkihankkeet. Lyhytaikaisetkin panostukset näihin voisivat edistää suhdannekäännettä. Erityisesti vihreän siirtymän vauhdittamiseksi löytyy varmasti paljon investointeja, joita valtio voisi tukea. Julkisen talouden sopeuttaminen vaatisi tasapainokseen myös julkisia lyhyen aikavälin kasvupanostuksia, ettei sopeutustoimilla vähennetä kysyntää ja tarpeettomasti pidennetä talouden matalasuhdannetta.

JHL toivottaa hallitukselle rakentavaa ja eteenpäin katsovaa budjettiriihtä. Julkisten palveluiden turvaaminen, työmarkkinoiden tasapainoinen uudistaminen, sekä lyhyen ja pitkän aikavälin kasvua turvaavat toimet olisivat hyviä ja tervetulleita tuloksia. Nämä auttaisivat myös julkisen talouden tasapainottamisessa.