Yksi tekijä, monta tehtävää – moniosaajat ovat jo arkea hoiva-, ravitsemis- ja puhtausaloilla
Moniosaaminen ei saa olla keino säästää henkilöstökuluissa lisäämällä tehtäviä ilman riittävää tukea.
Ammattiliitto JHL:n aloille on uinut ilmiö, joka näkyy monen työntekijän arjessa: työ ei enää rajaudu yhteen selkeään tehtävään, vaan laajenee useille osaamisalueille. Moniosaaminen on arkipäiväistynyt erityisesti hoiva-, ravitsemis- ja puhtausalalla.
Tähän on vaikuttanut henkilöstöpula, eläköityminen ja kasvavat asiakastarpeet. Kun työntekijöitä on vaikea saada riittävästi, työtehtäviä yhdistetään. Tämä näkyy myös työpaikkailmoituksissa, joissa etsitään moniosaajia – ihmisiä, joilla on valmiuksia toimia useamman erilaisen tehtävän parissa.
Moniosaaminen voi parhaimmillaan tehdä työstä sujuvaa ja mielekästä. Se voi lisätä työn vaihtelevuutta ja auttaa vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin kokonaisvaltaisemmin.
Samalla se voi kuitenkin myös kuormittaa, jos työn laajuus kasvaa hallitsemattomasti. Siksi muistutamme, että työn mitoitus on realistinen ja että työntekijällä on riittävä perehdytys ja osaaminen kaikkiin tehtäviinsä.
Työ on usein fyysisesti raskasta, ja työpäivän sisältö voi muuttua nopeastikin, mikä lisää kuormitusta entisestään. Myös johdon tuen, koulutuksen ja palkkauksen on kehityttävä mukana.
Mitä moniosaaminen tarkoittaa hoiva-alalla ja ravitsemis- ja puhtausalalla?
Pysähdytään hetkeksi käsitteen äärelle. Moniosaaja ei ole varsinainen ammattinimike, vaan tapa kuvata työntekijää, jonka osaaminen on laajentunut yhden tehtäväalueen ulkopuolelle.
Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hoiva-alan työntekijä hallitsee myös ravitsemukseen tai puhtaanapitoon liittyviä tehtäviä tai liikkuu joustavasti erilaisten työroolien välillä.
Hoiva-alalla moniosaamisen merkitys näkyy erityisen selvästi. Asiakkaiden tarpeet ovat yhä monimutkaisempia, eikä riitä, että työntekijä hallitsee vain yhden osa-alueen. Asiakas pitää kohdata kokonaisuutena. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijältä odotetaan kykyä ohjata asiakasta esimerkiksi digitaalisten palvelujen käytössä. Samalla korostuu joustavuus: työntekijän on pystyttävä siirtymään yksiköstä toiseen tarpeen mukaan.
Arjessa moniosaaminen näkyy usein pienissä, konkreettisissa teoissa.
Arjessa moniosaaminen näkyy usein pienissä, konkreettisissa teoissa. Sosiaaliohjaaja, jolla on osaamista myös mielenterveys- ja päihdetyöstä, pystyy tukemaan asiakasta kokonaisvaltaisemmin ilman, että asiakasta siirretään työntekijältä toiselle.
Hoiva-avustajan työssä moniosaaminen on vieläkin näkyvämpää. Päivä voi koostua avustamisesta ruokailussa ja pukeutumisessa, aterioiden valmistelusta ja jakamisesta sekä ympäristön siisteydestä ja turvallisuudesta huolehtimisesta. Työ on käytännönläheistä, vaihtelevaa ja vaatii kykyä yhdistää erilaisia tehtäviä luontevasti.
Ravitsemis- ja puhtausalalla moniosaaminen ei ole uusi ilmiö, vaan pikemminkin arkeen vakiintunut toimintatapa. Samaa työntekijää saatetaan tarvita keittiössä, siivouksessa ja asiakaspalvelussa saman työpäivän aikana.
Tällöin työssä yhdistyvät ruoanvalmistuksen avustaminen, aterioiden esillepano, hygieniasta huolehtiminen, tilojen siivous ja välineiden hallinta. Työnkuva on laaja, ja siihen voi nykyisin sisältyä myös muita tehtäviä, kuten kuljetuksia, tekstiilihuoltoa tai välinehuoltoa.
Moniosaamisessa on riskinsä, rajoja tarvitaan
Keskeinen kysymys kuuluu, missä menee raja. Moniosaaminen ei saa tarkoittaa sitä, että työntekijältä odotetaan rajattomasti uuden oppimista ja jatkuvaa venymistä.
Raja kulkee siellä, missä työn turvallisuus, laatu tai työntekijän jaksaminen vaarantuu. Moniosaaminen ei saa olla keino säästää henkilöstökuluissa lisäämällä tehtäviä ilman riittävää tukea.
Vastuu on työnantajalla. Työnantajan tehtävänä on varmistaa, että työntekijällä on tarvittava osaaminen, mahdollisuus kouluttautua ja riittävä tuki työssään. Työhyvinvointia pitää seurata ja siitä pitää myös keskustella. Ilman näitä moniosaaminen muuttuu helposti voimavarasta kuormitustekijäksi.
Moniosaamisen on oltava reilua ja työn vaativuus on tunnistettava.
Arvostus ratkaisee. Moniosaajat pitävät usein arjen pyörimässä, mutta heidän työnsä jää helposti huomaamatta. Siksi arvostuksen pitää näkyä konkreettisesti esimerkiksi palkkauksessa ja mahdollisuuksissa kehittää omaa osaamistaan.
Myös ammattiliittojen rooli on tärkeä: JHL on nostanut esiin sen, että moniosaamisen on oltava reilua ja että työn vaativuus on tunnistettava.
Lopulta kysymys ei ole siitä, tarvitaanko moniosaamista. Sitä tarvitaan jo nyt. Kysymys on siitä, miten sitä johdetaan ja millaiseksi se muovautuu työntekijän arjessa.
Moniosaaminen on tulevaisuuden voimavara – kun se tehdään oikein. Arvostus, koulutus ja palkkaus ratkaisevat, onko moniosaaminen mielekästä työtä vai jatkuvaa venymistä.
Liity jäseneksi!
JHL on Suomen monipuolisin ammattiliitto. Jäsenemme työskentelevät noin tuhannessa eri ammatissa hyvinvoinnin ja julkisten palvelujen parissa. Olit sitten sote-ammattilainen, kasvattaja, siivooja, keittäjä, sihteeri, vartija tai konduktööri, olemme ammattiliittosi!
