Kun puhtaus pettää, ihmiset sairastuvat – miksi niin moni kiistää puhtausalan työn arvon?

Nyt on aika nähdä puhtausalan todellinen merkitys ja antaa tunnustus niille, jotka pitävät Suomen puhtaana jokainen päivä – hiljaa, näkymättömästi ja ammattitaidolla. Ilman heitä meillä ei olisi toimivaa arkea.

Keskustelu puhtausalasta kääntyy yhä uudelleen halpatyövoimaan, kustannuksiin ja työvoimapulaan – mutta vain harvoin siihen, mitä työ todella vaatii. Joka kerta, kun joku väittää siivoustyön olevan yksinkertaista ja sellaista, jonka kuka tahansa voisi hoitaa, mieleni tekee pysäyttää keskustelu ja kertoa totuus.

Yhteiskunta ei pyöri ilman puhtautta. Sairaaloissa, hoivalaitoksissa, kouluissa, päiväkodeissa, työpaikoilla ja julkisissa tiloissa puhtaus on ensimmäinen turvallisuuden taso.

Huonosti hoidettu siivous voi johtaa tartuntoihin, sisäilmaongelmiin, toiminnan keskeytyksiin ja pahimmillaan vakaviin terveysriskeihin. Puhtausalan työntekijät kantavat valtavan vastuun.

Puhtausalan palkkakehitys on laiminlyöty vuosikymmenien ajan, vaikka odotukset työntekijöitä kohtaan kasvavat koko ajan: entistä laadukkaampaa ja tehokkaampaa työtä, korkeampaa ammattitaitoa sekä yhä nopeampaa kykyä omaksua uusia menetelmiä ja teknologioita.

Nyt työvoimapula on kasvanut kriittiseksi. Moni ihmettelee, miten tilanteeseen on jouduttu, vaikka vastaus on ollut näkyvissä koko ajan.

Siivous ei ole vain pintojen pyyhkimistä, vaan osa terveydenhuoltoa

Eräs puhtausalan ammattilainen kuvasi turhautumistaan näin: “Työni on vastuullista ja vaativaa, mutta arvostus ei näy missään – ei palkassa eikä keskustelussa.”

Toinen muistutti työn merkityksestä arjen turvallisuudelle: “Kun me epäonnistumme, ihmiset sairastuvat. Siivous ei ole pintojen pyyhkimistä, vaan osa terveydenhuoltoa.”

Kolmas nosti esiin työn vaativuuden arjen tasolla: “Me emme vain siivoa. Me luemme tiloja, valitsemme oikeat menetelmät ja varmistamme, että tila on turvallinen seuraavaa käyttäjää varten.”

Näistä äänenpainoista piirtyy todellinen kuva työstä. Siinä ei näy sankoa ja moppia, vaan modernia, koulutettua ammattiosaamista. Työhön kuuluu robotiikan hyödyntämistä, kemikaalien ja siivousmitoituksen hallintaa, hygieniaosaamista ja joissain työympäristöissä myös puhdastilatyön tarkkuutta.

Näitä taitoja ei opita sattumalta, vaan koulutuksen ja kokemuksen kautta.

Osaaminen ei katso kotimaata

Samaan aikaan keskusteluun on noussut vihjailuja, että maahanmuuttajataustaisen ammattilaisen työ olisi jotenkin vähemmän arvokasta tai sen pitäisi olla halvempaa. Eräs siivousalan ammattilainen sanoi osuvasti: “Osaaminen ei muutu halvemmaksi sen perusteella, mistä päin maailmaa työntekijä on tullut.”

Sävy on väärä ja syvästi syrjivä. Sillä ei ole mitään tekemistä alan todellisen osaamisen kanssa.

Eräs kokenut laitoshuoltaja totesi: “Me olemme näkymättömiä silloin, kun kaikki on puhdasta. Meidät huomataan vasta, kun puhtaanapitoa ei tapahdu.”

Tämä kuvaa puhtausalan ristiriitaa: mitä paremmin alan ammattilaiset tekevät työnsä, sitä harvempi huomaa heidät.

Puhtausalan ammattilaiset tekevät työtä, jota harva osaa ja vielä harvempi haluaa tehdä. Eräs työntekijä tiivisti tunteen, jonka moni jakaa:
“En pyydä luksusta. Pyydän vain arvostusta ja sitä, että työtäni pidetään tärkeänä – koska se on sitä.”

Ehkä tärkein kysymys kuuluukin: jos yhteiskunta ei arvosta puhtausalan työtä nyt, kuka sitä arvostaa tulevaisuudessa? On aika nähdä puhtausalan todellinen merkitys ja antaa tunnustus niille, jotka pitävät Suomen puhtaana joka ikinen päivä – hiljaa, näkymättömästi ja ammattitaidolla. Ilman heitä meillä ei olisi toimivaa arkea.