Säästöjen varjossa työn äärellä: mitä ravitsemis- ja puhtausalan ammattilaiset tuovat ilmi työturvallisuus jäsenkyselyssä?

Ammattiliitto JHL:n ammatillisen edunvalvonnan yksikkö tekee vuosittain jäsenkyselyitä eri ammattialoille. Ravitsemis- ja puhtausalan kyselyllä pääsemme kiinni alalla työskentelevien jäsentemme kokemuksiin ja tuntemuksiin, mitä työpaikoilla tapahtuu ja miten jäsenillämme menee.

Viime keväänä teimme ravitsemis- ja puhtausalalle kyselyn työturvallisuudesta. Vastauksia saimme reilulta tuhannelta jäseneltä. Vuonna 2024 vastauksia tuli yli 4000. Miksi vastausten määrä väheni? Vastaus tuli jäseniltämme: Taasko kysely! Tarkemmat selvitykset osoittivat, että alalle on tänä vuonna tullut paljon erilaisia kyselyitä, eikä kaikkiin ole jaksettu tai haluttu vastata, kun asiat eivät ole hyvin. Meidänkin kyselymme tuloksissa näkyi, että tietyt asiat eivät ole muuttuneet parempaa suuntaan.

Kuka maksaa työkengät?

Työjalkineiden osalta on tapahtunut hieman myönteistä kehitystä. Kyselyn mukaan yhä työnantaja kustantaa yhä useamman työntekijän työkengät. Kasvua edelliseen, vuonna 2024 tehtyyn kyselyyn verrattuna oli kuusi prosenttiyksikköä.

Positiivisesta kehityksestä huolimatta käytännöissä on työnantajien välillä edelleen suuria eroja. Avovastauksista ilmeni, että jalkineista maksettavat korvaukset ovat usein epäyhtenäisiä ja monesti varsin pieniä. Valtaosa työntekijöistä maksaa työkenkänsä itse. Tämä asettaa naisvaltaisen ravitsemis- ja puhtausalan työntekijät eriarvoiseen asemaan verrattuna moniin miesvaltaisiin aloihin, joilla työnantajat yleisemmin kustantavat sekä työ- että turvajalkineet.

Ravitsemis- ja puhtausalalla suurin osa työajasta kuluu jalkojen päällä. Hyvät työkengät ovat erityisen tärkeässä asemassa, koska työpäivät vietetään usein seisten ja kävellen. Hyvä iskunvaimennus ja jalkaterää tukeva rakenne vähentävät jalkojen, polvien, lonkan sekä alaselän rasitusta. Ravitsemis- ja puhtausala on tuki- ja liikuntaelinsairauksissa korkealla tilastoissa.

Työjalkineet myös turvaavat työntekijän jalat erilaisilta iskuilta. Keittiössä voi pudota teräviä, painavia ja kuumia esineitä. Asianmukaiset työjalkineet vähentävät loukkaantumisriskiä. Myös siivoustyössä jalat altistuvat erilaisille iskuille, liukastumisille ja kolhuille sekä mahdollisille kemikaaleille.

Ruokavirasto on ohjeistanut elintarvike- ja ravitsemisalan työpaikkoja sekä työkengistä että
-vaatetuksesta jo pelkästään hygieniavaatimustenkin takia. Ammattiliitto JHL ja sen ravitsemis- ja puhtausalan valtakunnallinen foorumi ovat omalla työllään saaneet aikaan sen, että jalkineet kirjattiin viraston ohjeistukseen. Niitä ei aiemmin ohjeistuksessa mainittu. Pitäisi olla selvää, että työvaatetus ja työkengät ovat työnantajan vastuulla.

Turvallisuusperehdytys puutelistan kärkikolmikossa

Kyselyn mukaan työssä koettujen turvallisuuspuutteiden merkittävimmäksi syyksi nousivat edelleen kiire ja aikataulupaineet. Tämä korostui erityisesti vastauksissa kysymykseen: ”Mitkä ovat mielestäsi suurimmat työssäsi kohtaamasi turvallisuuteen liittyvät puutteet?”

Toiseksi suurimmaksi turvallisuuspuutteeksi nousi yksintyöskentely, joka viittaa suoraan siihen, kuinka työalueet ovat laajentuneet. Työalueet ovat kasvaneet viimeisimpien 12 kuukauden aikana merkittävästi. Työtä ei ole lisätty pelkästään omassa rakennuksessa, vaan siihen on lisätty siirtymiset kesken työpäivän toisiin rakennusiin. Jos yksin tehtävässä työssä käytetään vaarallisia koneita tai työmenetelmiä, avun saaminen voi hätätilanteessa viivästyä. Siksi on tärkeää arvioida riskit ennakolta ja varmistaa, että yhteydenpito sekä avunsaanti toimivat myös silloin, kun muita työntekijöitä ei kohteessa ole. Työturvallisuuden näkökulmasta yksintyöskentely vaatii erityistä huomiota.

Kolmanneksi työn turvallisuuteen liittyväksi vikakohdaksi nousi puutteet turvallisuusperehdytyksessä. Edelliseen kyselyyn verrattuna kasvua oli neljä prosenttiyksikköä. Kasvu herättää todellista huolta. Kun aikaa tai halua työntekijän perehdyttämiseen ei ole, työturvallisuusriski kasvaa todella paljon. Perehdytys on työnantajan lakisäänteinen velvollisuus. Perehdytyksellä varmistetaan, että työntekijällä on riittävät tiedot ja taidot työn turvalliseen tekemiseen.

Kun resursseja vähennetään, kuka kantaa kuorman?

Kyselyssä kysyttiin myös työn mitoituksesta. Ravitsemis- ja puhtausalalla ei työn mitoitusta ole määrätty laissa. Tämä on puhututtanut työntekijöitä paljon. Mitoitukset tehdään joko vajaalla tiedolla tai asianmukaisesti mitoitusohjelmalla, mutta tietoja ei pidetä ajan tasalla. Tästä seuraa se, että työt lisääntyvät, mutta työn tekemiselle ei ole riittävästi aikaa. Työn kuormitus lisääntyy.

Monesti työtehtäviä yhdistetään tai lisätään, koska työnantajat yrittävät saada säästöjä. On kuitenkin järkevää käydä työntekijöiden kanssa mitoitus läpi avoimesti. Työntekijällä on ammattimaista silmää sille, mitä työtehtäviä voidaan muuttaa ja miten. Kun mitoitusta ei avata avoimesti, herättää se paljon kysymyksiä ja epäluottamusta työnantajaa kohtaan.

Vastaajien kesken nousi vahvasti esiin myös sijaisten saatavuus. Joko sijaisia ei ole tai niiden käyttäminen on rajattu säästösyistä. Työmäärä jää kuitenkin lopuille työntekijöille hoidettavaksi. Kun työntekijöitä vähennetään tai tehtäviä lisätään ilman tarvittavia resursseja, kuormitus kasvaa väistämättä. Pitkään jatkunut kuormitus näkyy nopeasti lisääntyneinä sairauspoissaoloina, eikä työnantajan kaipaamia säästöjäkään synny. Tällainen kuormitus vaikuttaa myös alan veto- ja pitovoimaan.

Onkin syytä pohtia, syntyykö aitoja säästöjä, jos seurauksena on kasvavat ja pitkät poissaolot, työkyvyn heikkeneminen ja henkilöstön vaihtuvuus.

Kyselyssä oli mahdollista antaa myös ehdotuksia työmäärän pitämiseksi kohtuullisena. Avovastauksia tuli valtava määrä. Se kertoo kertoo, että työntekijöillä on ideoita.

Vastauksista nousi esimerkiksi, että pitää olla riittävä henkilöstömitoitus, ajantasaiset työmäärien arvioinnit sekä avoin vuoropuhelu työntekijöiden kanssa. On hyvä muistaa, että nämä eivät ole pelkästään työhyvinvointiin liittyviä kysymyksiä, vaan myös taloudellisesti järkeviä ratkaisuja.

Kun resursseja vähennetään, kuka kantaa kuorman ja kuinka kauan?