Säästöjen sokaisemat päättäjät unohtavat ihmisen
Järjestöjen rahoitusleikkaukset osuvat kipeimmin kaikkein haavoittuvimpiin. Vielä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä, koska ensi vuonna äänestämme ihmisarvon puolesta.
Olen huolissani kotimaani arvokeskusteluista tai lähinnä sen poissaolosta. Olen huolissani heistä, joiden ei anneta osallistua keskusteluun asioista, jotka koskevat heitä itseään.
Heidän puolestaan tehdään päätöksiä, leikataan ja supistetaan heidän tarvitsemiaan palveluita. Meillä on tällä hetkellä päätöksentekijöitä, jotka suu vaahdossa puhuvat säästämisestä ja leikkauksista haluttomina ymmärtämään sitä kaikkea kärsimystä, joita nämä toimenpiteet tuovat tullessaan.
Esimerkkinä leikkaukset STEA-rahoituksista, joissa on käytännössä kyse arvovalinnasta. Rahallinen merkitys niillä on kokonaisuuteen nähden pieni, mutta vaikutukset sitäkin isommat.
Esimerkiksi Kehitysvammaliitto on joutunut karsimaan neuvontaa, tiedonvälitystä, vertaistukea ja muuta matalan kynnyksen apua ja näin tuhansia vammaisia ihmisiä jää vaille tarvitsemaansa tukea.
Mieli ry:n saama tuki on pudonnut yli miljoonalla eurolla, mikä vaikeuttaa mittavasti heidän tekemäänsä työtä mielenterveyden hyväksi.
Hallitus haluaa demonisoida järjestöjä
Kynnys ry:n toiminnanjohtaja Veera Florica Rajala puolestaan pohtii kannanotossaan: Haluaako Suomen hallitus rakentaa yhteiskuntaa, jossa turvattomuus lisääntyy ja pelko tulevaisuudesta kasvaa?
Edellä mainitut esimerkit osoittavat jo vastauksen Veeran ja Kynnys ry:n tekemään kysymykseen: Tilanne näyttää ja tuntuu siltä, että kyllä hallitus haluaa.
Se haluaa murtaa hyvinvointia ja lisätä vastakkainasettelua kaikilla osa-alueilla ja demonisoida järjestöjä, jotka tekevät korvaamatonta työtä niiden puolesta, jotka eivät itse siihen pysty.
Se haluaa etsiä syyllisiä tilanteeseemme heistä, jotka eivät ole siihen millään tavalla syypää. Se haluaa sulkea rajat, vaikka tutkimukset osoittavat, ettemme pärjää ilman maahanmuuttoa.
Hallitus haluaa tehdä rasismista salonkikelpoista tuomalla sen äänenkannattajat vastuullisiin rooleihin. Hallitus arvostelee ay-liikettä, milloin mistäkin, haluttomina muistamaan sen roolia hyvinvointiyhteiskunnan rakentajana.
Tällaiset vääristyneet ja eriarvoistavat asenteet ovat luikerrelleet mieliimme niin median kuin päätöksentekijöiden taholta.
Onneksi vielä ei ole kuitenkaan liian myöhäistä!
Onneksi ensi vuonna voimme vaikuttaa siihen, millaista tulevaisuutta rakennamme. Käytetään äänioikeuttamme ja näytetään, ettemme halua yhteiskuntaa, jossa ihmisen arvo riippuu ihonväristä, toimintakyvystä tai siitä, kuinka helposti hän pystyy saamaan äänensä kuuluviin.