Julkisten palveluyhtiöiden rajoitukset heikentävät työehtoja ja palvelun laatua
Kuntien ja hyvinvointialueiden omistamat in house-yhtiöt ovat huolehtineet erityisosaajiensa hyvistä työehdoista ja palkkauksesta. Mitä tapahtuu henkilökunnalle ja julkisten palveluiden laadulle, jos työehdoista tingitään?
Julkisia hankintoja säätelevä hankintalaki on maan hallituksen hampaissa. Hallitus haluaa merkittävästi rajoittaa kuntien ja hyvinvointialueiden mahdollisuuksia tuottaa palveluja suorahankinnoilla omistamiltaan yhtiöiltä.
Julkisessa omistuksessa olevat in house-yhtiöt toimivat kuntien ja hyvinvointialueiden palvelutuotannon tukena pitkäaikaisen kumppanuuden periaatteella, ilman toiminnan kilpailuttamista parin vuoden välein. Yhtiöt ovat keskeinen tapa tuottaa tukipalveluita.
Palkkaus ja työehdot sitouttavat erityisosaajia
Esimerkiksi ravitsemis- ja puhtausalan sekä kiinteistöhoidon kohteet vaativat erityistä osaamista. Kumppaniyhtiöissä työskentelee sitoutuneita erityisosaajia, koska palkkaus ja muut työehdot ovat parempia kuin saman alan markkinoilla toimivissa yhtiöissä. Hyvät työehdot ovat pitäneet henkilöstön vaihtuvuuden alhaisena ja motivoineet henkilöstöä kehittämään osaamistaan ja työtapojaan. Myös palvelusopimusta voi muuttaa julkisissa kumppaniyhtiöissä joustavammin kuin kilpailutetuissa sopimuksissa.
In house -yhtiöiden työntekijät ovat peruspalveluja tuottavia, jo valmiiksi pienipalkkaisia, useimmiten naisia.
Hallitus haluaa rikkoa nämä toimivat, laadukkaat ja joustavat palvelukokonaisuudet. Palvelutuotannon kilpailuttamisessa hinta on lähtökohtaisesti määräävä, usein lähes ainoa kriteeri. Mikäli tilaaja yrittää painottaa muita kriteereitä, kumoutuu päätös helposti markkinaoikeudessa. Halvimman hinnan pakko ajaa palvelujen tarjoajat kilpailemaan työvoiman hinnalla, koska työvoiman hinta on usein keskeisin kustannustekijä, jolla eroja voidaan saada aikaan.
Kilpailuttaminen ajaa työehtojen halpuuttamiseen
Kun tuottajayhtiö siirtyy sidosyksikkömallista kilpailutettuihin palveluihin, yhtiön on pakko niistää työehdoista selvitäkseen kilpailutuksen voittajaksi. On siis helppo ennustaa, että julkisomisteisissa yhtiöissä, joissa työehdot ovat nykyisin usein yksityissektorin työehtoja parempia, aletaan etsiä halvempia työehtosopimuksia ja näin alennetaan palkkoja ja muita työehtoja. Esimerkiksi ravitsemis- ja puhtausalalla ero työehtojen tasossa, kuten palkkauksessa ja vuosilomissa, on jopa 15 prosentin luokkaa.
Säästöjä haetaan ihan avoimesti työehtojen halpuuttamisesta. Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) johtava asiantuntija Annaliisa Oksanen paljasti kortteja EK:n hankintalaki-infossa kertomalla, että ”henkilöstö inhouse-yhtiöissä on kalliimpaa kuin yksityisellä puolella, koska noudatetaan eri työehtosopimusta. Siellä on myöskin pidemmät lomat ja lyhyemmät työajat eli kaikki tällainen tapahtuu veronmaksajien rahoilla.” (Lähde: Demokraatti 5.11.2024).
Erityisosaajat katoavat, kun työehtoja heikennetään
Ei ole tietenkään mikään yllätys, että Orpon porvarihallitus on tässäkin lakihankkeessa saanut ohjenuoransa elinkeinoelämältä. Muistutan kuitenkin, että näiden yhtiöiden työntekijät ovat peruspalveluja tuottavia, jo valmiiksi pienipalkkaisia, useimmiten naisia. Työn halpuuttamisen hyöty revitään siis heidän selkänahastaan. He ovat myös kuntien asukkaita, joten heikennyksillä on laskeva vaikutus paikalliseen ostovoimaan.
Kilpailutuksen kautta saadaan kyllä ”bulkkia”, mutta ei enää osaamista erityisolosuhteista ja -tarpeista.
Kumppaniyhtiöihin kerätty erityisosaaminen katoaa, jos säästöjä lähdetään metsästämään työehtoja heikentämällä. Työntekijöiden vaihtuvuus kasvaa, kun ei ole enää väliä missä yhtiössä työskentelee. Kilpailutuksen kautta saadaan kyllä ”bulkkia”, mutta ei enää osaamista erityisolosuhteista ja -tarpeista. Myös kumppanuuksilla saavutettu palvelusopimusten muuttamisen joustavuus katoaa. Lyhyet ovat korona-ajan jäljet.
