Unohtiko hallitus työntekijän valmiuslakiesityksessään? – sopiminen ja neuvottelu kuuluvat myös poikkeusoloihin
Suomen hallituksen on ymmärrettävä, että työntekijöiden oikeuksiin voidaan puuttua vain ja ainoastaan silloin, kun tavallisen lainsäädännön keinot osoittautuvat riittämättömiksi.
Suomen varautumista koeteltiin tammikuussa 2020, kun Kiinan Wuhanista saapui turisti. Turisti toi matkamuistona vaarallisen covid 19 -viruksen eli kansanomaisesti koronaviruksen. Tuo virus osoittautui tappavaksi.
Laaja epidemia alkoi helmikuun 2020 lopussa, ja hallitus julisti Suomeen poikkeustilan rajoituksineen.
Suomen historiassa koettiin itsenäisyyden ajan rajuin ja poikkeuksellisin tilanne, kun Uusimaa suljettiin ja eristettiin. Lisäksi suljettiin kouluja.
Suomi ei ollut varautunut poikkeusoloihin. Seurauksena oli koronan jäljiltä joukko syrjäytyneitä lapsia, jotka eivät saaneet koulunkäyntiin tarvittavaa apua kotiin.
Kalenterissani on edelleen merkintä maanantaina 16.3.2020 kello 18 sosiaali- ja terveysministeriö. Ministerit kutsuivat kunta- ja hyvinvointialojen pääneuvottelijat tapaamiseen parin tunnin varoitusajalla.
JHL on yksi kutsun saaneista. Ministeriössä esiteltiin käyrää viruksen aiheuttamista kuolemantapauksista, mikäli suojaavia toimia ei tehdä. Yksi näistä toimista oli taitella huivi oikein, kun mennään vanhusten luokse kotiin. Kuulimme, että huoltovarmuuskeskuksella ei ollut suun eteen laitettavia maskeja.
Ammattiliitot olivat täydessä touhussa koronatoimien osalta monella eri tasolla. Työnantajan kanssa neuvoteltiin kanssa henkilöstön siirroista sinne, mistä työvoima kaatui koronan kourissa sairausvuoteelle. Neuvoteltiin ryhmissä, joissa mietittiin lakien muutostarpeita.
Lakiesitys nosti tukan pystyyn
Ammattiliittojen osaamiseen luotettiin ja valmiuslaki jalostui tarpeenmukaiseksi, yhdessä valtioneuvoston kanssa koronakriisissä 2020.
JHL lausui valmiuslain kokonaisuudistuksesta vuoden 2026 helmikuussa. Hallituksen lakiesitys sai tukan pystyyn. Esitys oli äärilleen täynnä työntekijöiden toimivaltuuksien takavarikointia valtioneuvostolle. Tunnelma oli toisenlainen kuin vuonna 2020.
Suomen hallituksen on ymmärrettävä, että työntekijöiden oikeuksiin voidaan puuttua vain ja ainoastaan silloin, kun tavallisen lainsäädännön keinot osoittautuvat riittämättömiksi. Rajoituksiin on kirjattava täsmällisesti rajoituksen sisällöllinen peruste, poikkeukset vallitsevaan lainsäädäntöön, rajoituksen kohteet ja poikkeussäännöksen aika.
Elämme yksilökeskeisessä maailmassa mutta kriiseissä eivät yksilöt selviä ilman yhteisöä. Nykyisen konservatiivisen hallituksen kaikki meille valta aiheuttaa Suomessa sisäisen kaaokseen. Orpo-Purran on muistettava, että etujärjestöillä on jäsentensä mandaatti neuvotella.
Kriisitilanteissa on turvattava työ ja toimeentulo
Uuden valmiuslain ensisijainen tarkoitus ei voi olla työntekijöiden oikeuksien tai viranomaisten toimivallan kaventaminen. Kriisitilanteissa on turvattava työ, toimeentulo ja työturvallisuus.
Valmiuslain ensisijainen tehtävä on varmistaa, että kaikki osapuolet noudattavat sopimuksia ja säännöksiä.
Työntekijöiden oikeuksiin ja kansalaisten perusoikeuksiin voidaan puuttua vain, kun tavallinen lainsäädäntö ei mahdollista kriisitilanteen hallintaa. Perusteiden on oltava kunnossa, kun tehdään rajauksia työntekijöiden, kansalaisten tai yritysten sekä erilaisten organisaatioiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
Valmiuslain tarkoitus on toimia poikkeusoloissa ja kriisitilanteissa viimesijaisena oikeuttajana toimivaltuuksien muuttamiseen. Silloin valmiuslaissa on määriteltävä tarkkaan toimivaltuudet, jotka ovat voimassa poikkeusoloissa. Perustuslakia, sekä ihmisoikeus- ja humanitaarisia sopimuksia pitää kunnioittaa.
Valmiuslakiesitys korostaa näkyvästi perusoikeuksien kaventamista ja toimivaltasuhteita valtioneuvoston hyväksi. Päätöksenteko-, toimivalta- ja vastuukuvaukset jäävät epäselviksi.
Tällä hetkellä ilmassa on tunne, että puolustustilalailla haluttaisiin ohittaa valmiuslaki. Kaikki kriisit eivät ole sotia, joihin puolustustilalakia sovelletaan.
Poikkeusoloilla oltava selkeä rajaus
Työntekijöiden perusoikeuksia ja kansalaisoikeuksia on vaalittava. Kansakuntaa vakavasti uhkaavien poikkeusolojen käsitettä yritetään lakiesityksessä laajentaa.
Toki kansakuntaa uhkaavat tilanteet saisivat sisältönsä perustuslain 23 §:stä. Sillä tarkoitetaan jokseenkin samaa kuin kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa käytetyllä ”yleisen hätätilan” käsitteellä.
Kansakuntaa vakavasti uhkaavilla poikkeusoloilla on oltava selkeä rajaus. Tällaisia eivät voi olla esimerkiksi työtaistelutoimet ja mielenilmaukset tai ylipäänsä omien perusoikeuksien toteuttaminen.
Talouden laskukauteen ei tule soveltaa valmiuslakia
Huolestuttavaa on, että valmiuslakimietinnön liitteistä löytyy valtiovarainministeriön (VM) eriävä mielipide ja lausuma. Se koskee muun muassa poikkeusolojen määritelmää ja toimivaltuuksien soveltamisalaa.
VM:n huoli on, että valtioneuvosto soveltaisi valmiuslakia talouskriiseihin. Ministeriö toteaa, että tavanomaisena pidettävää taloudellista laskukautta tai laajaa työtaistelutoimenpidettä ei voi pitää perusteena valmiuslain soveltamiselle. Huoli on yhteinen.
Tämä lausuma on erinomainen esimerkki siitä, miten perustuslain 23 §:ää halutaan poliittisesti laajentaa.
Samalla työnantajille halutaan antaa arkipäiväinen mahdollisuus soveltaa perustuslain 23 §:n poikkeustilaa.
Esityksessä kaikki kriisit näyttävät olevan pelkkää poikkeustilaa. Ja poikkeustilajulistuksen helpottamisella on helppo leikata palkkoja ja muita oikeuksia.
Valmiuslakiin tulisi kirjata valtioneuvoston vahva velvollisuus noudattaa sopimusosapuolien autonomiaa.
Työelämän lainsäädäntömuutokset koskevat työntekijöitä, työnantajia ja maan hallitusta. Kolmikannasta on pidettävä kiinni kriisi- ja poikkeusaikoinakin.