Äärioikeiston nousu kiristää julkisia palveluja ja kasvattaa ay-liikkeen vastuuta
Pelkkä puolustautuminen äärioikeiston nousua vastaan ei enää riitä, vaan nyt on toimittava. Kun hyökkäys on kansainvälinen, niin vastarinnan on oltava kansainvälistä. Tarvitsemme vastavoimaa äärioikeiston kansainvälisiä verkostoja vastaan.
Tarvitsemme ay-liikkeessä kansainvälistä yhteistyötä, yhteistä kampanjointia ja vahvaa, näkyvää sitoutumista siihen, että julkiset palvelut ovat demokratian perusta – eivät pelkkä menoerä, vaan edellytys yhteiskunnan vakaudelle.
Osallistuin kansainväliseen seminaariin Pariisissa, jossa ay‑toimijat eri puolilta Eurooppaa ja Yhdysvalloista pohtivat yhdessä äärioikeiston nousua. Mietimme, miten se muuttaa politiikan rajoja ja haastaa julkisia palveluja, työntekijöiden asemaa ja demokraattisia rakenteita.
Euroopan ja Yhdysvaltojen kiristynyt poliittinen ilmapiiri vaikuttaa suoraan julkisiin palveluihin ja työntekijöiden oikeuksiin. Eri maissa tapahtuvien liikehdintöjen taustalla on kuitenkin sama dynamiikka: äärioikeisto pyrkii siirtämään poliittisen keskustelun rajoja ja heikentämään instituutioita, jotka ylläpitävät tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta, sosiaalista vakautta ja työelämän demokraattisia rakenteita.
Suomessa oikeistolaisin hallitus sitten 1930-luvun
Suomessa äärioikeistolainen retoriikka on jo hallituspolitiikan ytimessä. Julkisten palveluiden leikkauslinja, työmarkkinoiden sääntelyn purkaminen ja tiukka maahanmuuttopolitiikka heijastavat hallituskoalition ideologista muutosta. Tutkijat ovat kuvanneet sitä oikeistolaisimmaksi sitten 1930-luvun poliittisen murroksen.
Monissa muissakin maissa oikeistopopulismi ei ole enää reuna‑ilmiö, vaan osa valtavirtaa. Italiassa äärioikeistolainen ajattelu on vuosikymmenten aikana normalisoitunut osaksi poliittista kenttää, mikä on hämärtänyt rajanvetoa perinteisen oikeiston ja radikaalin oikeiston välillä. Samaan aikaan hallitus on edistänyt oikeusjärjestelmän uudistuksia, joita kriitikot pitävät vallan keskittämisen välineinä.
Italiassa on hyökätty suoraan ammattiliittojen kimppuun politiikan lisäksi fyysisesti. Esimerkiksi lokakuussa 2021 äärioikeistolaiset Forza Nuovan toimijat rynnivät Italian suurimman ammattiliiton, CGIL:n, pääkonttoriin Roomassa, rikkoivat tiloja ja aiheuttivat laajoja vahinkoja. Useat hyökkääjät on sittemmin tuomittu pitkään vankeuteen.
Yhdysvalloissa oikeiston autoritaarinen siipi on siirtynyt hallinnon sisälle, ei vain sen laitamille. Trumpin hallintoa ohjaava Project 2025 on suunniteltu muuttamaan valtion toimintaa radikaalisti heikentämällä julkisia palveluja, virastojen riippumattomuutta ja yhdenvertaisuustyötä. Samalla turvallisuusviranomaiset arvioivat, että rasistisesti motivoitunut äärioikeisto on edelleen yksi maan vaarallisimmista sisäisistä uhkista.
Äärioikeisto hyödyntää ihmisten pettymyksiä
Euroopassa sama kehitys näkyy eri muodoissa. Espanjassa äärioikeisto on noussut kolmanneksi suurimmaksi poliittiseksi voimaksi vastareaktiona poliittiseen epäluottamukseen ja pettymyksiin sosiaalipolitiikassa. Vaikka puolue ei ole vielä päässyt hallitukseen, sen vaikutusvalta kasvaa nopeasti.
Alankomaissa äärioikeisto on noussut toistuvasti suurimmaksi puolueeksi. Parlamentissa toimii peräti seitsemän äärioikeistolaiseksi luokiteltua puoluetta, mutta niiden poliittista valtaa rajoittaa muiden puolueiden haluttomuus muodostaa niiden kanssa hallitusta. Tämä ei ole kuitenkaan hidastanut äärioikeistolaisten teemojen valtavirtaistumista eikä estänyt radikaalien katuliikkeiden, kuten nopeasti laajentuneen Defend‑verkoston, leviämistä eri puolille maata.
Euroopan julkisten alojen ammattiliittojen kattojärjestö EPSUn edellisessä kongressissa muistutettiin äärioikeistolaisen ajattelun mukanaan tuomasta ay-vastaisuudesta sekä hyökkäyksistä ihmisoikeuksia ja demokratiaa vastaan.
Oikeusvaltioperiaate on uhattuna liian monessa eurooppalaisessa maassa. Eri maiden erilaiset erityispiirteet johtavat samoihin juurisyihin: turvattomuuteen, palveluiden rapautumiseen, taloudelliseen epävarmuuteen ja poliittiseen pettymykseen. Kun ihmiset eivät koe tulevansa kuulluiksi, ääriliikkeet tarjoavat yksinkertaisia selityksiä ja selkeitä vihollisia. Samalla ay‑liikkeisiin kohdistuu järj.estelmällisiä mustamaalauskampanjoita ja pyrkimyksiä kaventaa niiden roolia demokraattisena vastavoimana.