Kun elämästä tulee kamppailutanner: Pohdintoja rasismista ja ihmisyydestä
Miltä tuntuu, kun kaikki arjessa – työnteko, joukkoon sopiminen, koko eläminen ja oleminen – on alituista kamppailua? Kun se ei johdu tekemistäsi valinnoista, vaan yhteiskunnan ympärillesi muodostamista rakenteista. Mitä tarkoittaa taistella jatkuvasti saadakseen äänensä kuuluviin tai tullakseen edes nähdyksi? Ei siksi, ettet olisi arvokas, vaan koska maailma on muovattu siten, että se tukahduttaa äänesi tai kieltäytyy kokonaan kuuntelemasta.
Haluan nostaa tällä viikolla esiin rasismin vaaroja – mitä se tekee ihmisille, jotka sitä kohtaavat, ja mitä se paljastaa yhteiskunnasta, joka sallii sen.
Rasismin taakka yksilölle
Kukaan ei halua tulla yhdistetyksi rasismiin. Kun jotakuta syytetään rasistisesta käytöksestä, usein vaistomainen reaktio on asian kiistäminen. Vaan entä hän, joka saa osakseen rasismia päivä toisensa jälkeen? Hän, jonka on käytävä taistelua pelkästään ihonvärinsä vuoksi, vaikka ei ole sitä valinnut eikä voi sitä muuttaa.
Onpa rasismi sitten rakenteellista tai arkisessa kanssakäymisessä ilmenevää, se vaatii yksilöiltä jatkuvaa todistelemista, puolustautumista ja selviytymistä. Se murentaa tunnetta kuulumisesta joukkoon. Se luo esteitä, joita toisten ei milloinkaan tarvitse ajatella. Se viestii ihmisille suorasti tai epäsuorasti, että he ovat jotakin vähemmän, silloinkin kun antavat kaikkensa.
Hinta yhteiskunnalle
Kun katsomme nykyistä yhteiskuntaamme, näitä ongelmia näkyy kaikkialla. Näemme, että maailma suhtautuu entistä sallivammin syrjintään alkuperän tai ihonvärin perusteella tai siihen, että ihmiset ilmaisevat vahingollisia näkemyksiä sen varjolla, että ”kerron vain mielipiteeni”.
Ihmisillä on kyllä oikeus kertoa mielipiteensä, mutta tähän oikeuteen sisältyy vastuu. Sanoilla on tarkoitusperiä, ja tarkoituksilla on seurauksia. Sanomisemme muovaavat maailmaa, jossa elämme.
En henkilökohtaisesti usko ajatukseen eri ihmisroduista. Olemme kaikki yhtä ja samaa ihmiskuntaa. On sydäntä särkevää nähdä, kuinka tämä yksi ihmiskunta on pirstaloitunut niin, että ihmiset siinä kokevat tarvetta luokitella itsensä toisia tärkeämmiksi.
Ajatellaan ihmiskehoa. Sen jokaisella elimellä on tehtävä, ja jos yksi elin menettää toimintakykynsä, koko keho kärsii. Sama pätee yhteiskuntaan. Rasismi on sairaus, joka ei heikennä ainoastaan yksilöitä, joihin se kohdistuu, vaan koko järjestelmää.
Pohdinnan paikka
Jos todella käsittäisimme, että meillä on vain toisemme, ja että meidän kaikkien hyvinvointimme riippuu siitä, miten hyvin kohtelemme toisiamme, vastustaisimme ankarammin asioita, jotka jakavat meitä. Kaikenlaiset ihmisten jaottelut ilmentävät samaa ongelmaa.
Kehotan sinua pysähtymään ja pohtimaan:
- Miten sinä olet vaikuttanut muiden elämään?
- Oletko koskaan toiminut, edes tahattomasti, tavalla joka voimistaa rasismia?
- Mitä voit tehdä helpottaaksesi jonkun syrjintää kohtaavan elämää?
Muutos alkaa tiedostamisesta. Tiedostaminen kasvaa vastuuksi. Vastuusta tulee toimintaa.
Toimitaan yhdessä, jotta tästä viikosta – ja lopulta tästä maailmasta – tulee aidosti rasisminvastainen. Maailma, jossa jokainen ääni kuullaan, jokainen yksilö nähdään ja jokaista ihmistä arvostetaan.
Liity jäseneksi!
JHL on Suomen monipuolisin ammattiliitto. Jäsenemme työskentelevät noin tuhannessa eri ammatissa hyvinvoinnin ja julkisten palvelujen parissa. Olit sitten sote-ammattilainen, kasvattaja, siivooja, keittäjä, sihteeri, vartija tai konduktööri, olemme ammattiliittosi!
