Ilman hyvinvoivia lapsia ja nuoria ei ole vahvaa yhteiskuntaa

Lapsen oikeuksien päivänä MLL:n Esa Iivonen muistuttaa blogikirjoituksessaan, että lasten ja nuorten hyvinvointi ei synny sattumalta. Se vaatii johdonmukaista politiikkaa, riittäviä palveluja ja aikuisten kykyä nähdä päätösten vaikutukset myös pitkällä aikavälillä.

Lapsuus ja nuoruus ovat ainutlaatuisia ja palauttamattomia kehitysvaiheita ihmisen elämänkaarella. Se, millaiset lasten ja nuorten kasvuolosuhteet ovat, vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen niin hyvinvoinnissa, terveydessä kuin opiskelu-, työ- ja toimintakyvyssä. Ilman hyvinvoivia lapsia ja nuoria ei ole vahvaa eikä kestävää yhteiskuntaa. Tämän pitäisi olla selvää kaikille päättäjille. Silti yhä useammin näemme päätöksiä, jotka sivuuttavat lapsuuden ja nuoruuden merkityksen.

Yhteiskunnan päätökset muovaavat lapsuutta ja nuoruutta

Perhe on lapsen ensimmäinen ja tärkein kasvu- ja kehitysympäristö. Samalla on muistettava, että suuri osa lasten ja nuorten arjesta rakentuu julkisten palvelujen ympärille: varhaiskasvatuksen, koulun ja kuntien tarjoamien vapaa-ajan palvelujen. Perheet tarvitsevat myös tukea, niin palveluja kuin sosiaaliturvaa. Myös esimerkiksi kaavoitus, liikenneratkaisut, leikkipuistot ja urheilukentät ovat julkisia palveluja, jotka vaikuttavat lasten ja nuorten arkeen.

Lasten, nuorten ja perheiden monimuotoisuus on kasvanut, ja samalla tarpeet ovat muuttuneet. Yhä useampi lapsi elää yhden vanhemman perheessä, vuoroasuu kahdessa kodissa tai on osa uusperhettä. Maahanmuuttotaustaisten lasten ja nuorten määrä on moninkertaistunut parissa vuosikymmenessä.

Muutokset työmarkkinoilla sekä tulon- ja varallisuuden jaossa ovat heikentäneet nuorten sukupolvien asemaa. Epävarmuus ja niukka toimeentulo näkyvät arjessa, hyvinvoinnissa ja jopa syntyvyydessä. mittava sosiaaliturvan leikkaukset, työttömyyden kasvu ja elinkustannusten nousu ovat lisänneet taloudellisia vaikeuksia. Myöskään ei voi sivuuttaa sitä, että rasismi heikentää maahanmuuttotaustaisten lasten ja nuorten hyvinvointia ja kiinnittymistä yhteiskuntaan.

Haasteita, jotka nakertavat lasten ja nuorten hyvinvointia

Syntyvyyden lasku ja väestön ikääntyminen siirtävät politiikan painopistettä pois lapsi- ja perhepolitiikasta. Kun aiempaa harvempi äänestäjä on nuori tai elää lapsiperhearkea, kiinnostus nuorta sukupolvea kohtaan vähenee.

Pitkään jatkunut hidas talouskasvu ja väestön ikärakenteen muutos ovat heikentäneet hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. Kun tähän yhdistyvät arvojen koventuminen ja yksilökeskeisyys, ajatus yhteisestä vastuusta lasten ja nuorten hyvinvoinnista loittonee politiikan käytännöistä. Se näkyy päätöksissä, joissa heikommassa asemassa olevien sosiaaliturvaa ja palveluja leikataan. Samanaikaisesti hyvässä asemassa oleville annetaan huomattavia veroporkkanoita.

Ankara talouspolitiikka kohdistuu rajuimmin niihin lapsiin, nuoriin ja perheisiin, joilla on eniten tuen tarvetta. YK:n lapsen oikeuksien komitea on viimeisimmissä päätelmissään (2.6.2023) suositellut, että Suomi välttää sosiaaliturvan leikkauksia, jotka lisäävät köyhyyden ja syrjäytymisen riskiä lapsilla, ja tehostaa toimia, joilla varmistetaan riittävä elintaso kaikille lapsille. Valitettavasti pääministeri Petteri Orpon hallitus ei ole toiminut komitean suosituksen mukaisesti. Leikkaukset ovat osuneet erityisesti köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin sekä yksinhuoltaja- ja työttömien vanhempien perheisiin.

Päätöksenteon ongelmana on myös asiantuntijatiedon ja vaikutusarvioiden sivuuttaminen. Vaikka asiantuntijat varoittivat leikkausten kielteisistä vaikutuksista, päätökset vietiin silti läpi.

Mitä tarvitaan, jotta lasten ja nuorten hyvinvointi voidaan turvata?

Lapsuus ja nuoruus on nähtävä elämänvaiheina, joissa rakentuu hyvinvoinnin, terveyden ja työkyvyn perusta. Siksi panostukset lasten ja nuorten hyvinvointiin ovat vaikuttavinta yhteiskuntapolitiikkaa.

Usein keskustelussa asetetaan vastakkain kaikkia lapsia ja perheitä tukevat palvelut ja riskiryhmille kohdennetut toimet. Ne eivät kuitenkaan ole toisilleen vastakkaisia vaan molempia tarvitaan. Perusta on universaaleissa palveluissa, kuten neuvolassa, varhaiskasvatuksessa, koulussa ja yleisissä perhe-etuuksissa. Niiden lisäksi tarvitaan kohdennettuja toimia: erityistä tukea varhaiskasvatuksessa ja koulussa, erikoissairaanhoitoa, lastensuojelua sekä köyhyyttä ehkäiseviä sosiaaliturvaetuuksia.

Lapsiin ja nuoriin vaikuttavan päätöksenteon tulee perustua hyvinvointitietoon. Tarvitaan tutkimukseen perustuvaa päätöksentekoa, ja lapsiin ja nuoriin kohdistuvat vaikutukset on arvioitava ja huomioitava. Arvioinnissa on hyödynnettävä myös lasten ja nuorten omia kokemuksia. Lisäksi vanhempien ja lasten parissa työskentelevien ammattilaisilta saatava tieto on arvokasta.

On muistettava, ettei lasten ja nuorten hyvinvointi toteudu itsestään. Tarvitaan heidän oikeuksiaan turvaavaa päätöksentekoa kaikilla hallinnon tasoilla. Perus- ja ihmisoikeudet, kuten YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen kirjatut oikeudet, eivät ole vain hyvän tahdon asioita. Ne velvoittavat valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien toimintaa.

Tarvitaan luottamuksen, toivon ja tulevaisuususkon vahvistamista

Lasten ja nuorten hyvinvointi ja tarpeet on välttämätöntä asettaa etusijalle. Ei riitä, että lapsia ja nuoria muistetaan juhlapuheissa ja teemaviikkoina. Näin on tehtävä joka päivä, niin päätöksenteossa kuin lasten ja nuorten arjessa.

Hyvinvoivat lapset ja nuoret eivät ole vain perheiden asia. Lapset ja nuoret ovat aikuisia riippuvaisempia julkisista resursseista, palveluista ja tuesta. Ilman riittäviä panostuksia näihin lapsuus ja nuoruus eriarvoistuvat, ja huomattava osa putoaa kelkasta jo elämänsä alussa.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnista kasvaa koko Suomen menestys, hyvinvointi ja vauraus. Heidän hyvinvointiinsa investoimisessa ei ole kyse vain arvovalinnasta, vaan viisasta tulevaisuuspolitiikasta, joka on edellytys vahvalle Suomelle.