Yksinhuoltajien työllisyys paranisi joustavamman lastenhoidon avulla
Yksinhuoltajien työllisyysaste on matalampi kuin muulla väestöllä, mutta motivaatiota työhön on parisuhteessa olevia enemmän. Näin kirjoittavat JHL:n ekonomisti Youssef Zad sekä Monimuotoiset perheet ry:n työelämän erityisasiantuntija Tiina-Emilia Kaunisto Helsingin Sanomissa 15.1.20201 julkaistussa Vieraskynä-kirjoituksessa.
Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus kaipaa työmarkkinajärjestöiltä työllisyystoimia. Näitä toimia pohdittaessa on unohdettu yksi ryhmä, joka olisi tutkimusten mukaan motivoitunut työskentelemään: yhden vanhemman perheiden huoltajat.
Heidän työllisyysasteensa on selvästi matalampi kuin muulla väestöllä. Aina tilanne ei ole ollut näin kehno. Ennen 1990-luvun lamaa yksinhuoltajaäitien työllisyysaste oli selvästi korkeampi kuin muun väestön työllisyysaste ja myös korkeampi kuin kahden vanhemman perheen äideillä.
Sittemmin yhden vanhemman perheiden määrä on kasvanut merkittävästi erojen lisäännyttyä. Kasvavaan ryhmään kuuluu kymmeniätuhansia työikäisiä työnhakijoita. Tukemalla näitä vanhempia työllistymisessä työllisten määrää voidaan kasvattaa usealla tuhannella. Uudistuksilla olisi vaikutuksia myös muiden vanhempien työllisyyteen.
Tilastokeskukselta tilaamamme aineiston mukaan lähivanhempina yksin toimivien huoltajien työllisyys takkuilee erityisesti pikkulapsiaikana ja paranee hyvin hitaasti nuorimman lapsen varttuessa.
Monimuotoiset perheet -verkosto ja Yhden vanhemman perheiden liitto selvittelivät syitä työllisyyden takkuiluun työ- ja elinkeinopalveluiden työntekijöiltä. Kyselyyn vastasi lokakuussa 70 työntekijää. Valtaosa kyselyyn vastanneista työntekijöistä on havainnut yhden vanhemman perheiden huoltajilla ongelmia lastenhoidon järjestämisessä työnhaun tai työvoimakoulutuksen aikana. Näillä huoltajilla on kyselyn mukaan haasteita myös vuorotöiden vastaanottamisessa. Vuorotyöt olivat useissa tapauksissa olleet syy irtisanoutumiseen edellisestä työpaikasta.
Vastaukset eivät yllätä. Suomalaisissa tutkimuksissa on myös tullut esille, miten epätyypilliset työajat haastavat nimenomaan yksinhuoltajia.
Työllistymisvaikeudet ratkeavat niinkin yksinkertaisella keinolla kuin lastenhoitoa paremmin järjestämällä.
Työmarkkinoilla on yhä useampia ammatteja, jotka vaativat työntekijältä joustavuutta työaikojen suhteen. Vaativia työaikoja on esimerkiksi monissa hoitoalan, turvallisuusalan sekä palvelualan töissä. Vuoropäivähoidon saatavuus kunnissa tulisi varmistaa, sillä yksinhuoltajaperheissä vuorohoito on oleellinen palvelu työskentelyn tukemisessa. Vuoropäiväkoteja saattaa olla kunnissa niin harvassa, että työn, kodin ja vuorohoidon väliset matkat voivat venyä kohtuuttomiksi.
Kunnissa tulisi tehdä rohkeita kokeiluja. Pienten koululaisten vanhempia auttaisi koululaisten iltapäivätoiminnan kehittäminen huomioimaan esimerkiksi vuorotöitä tekeviä vanhempia, koulujen loma-aikoja ja erityislapsia. Pienten koululaisten ja erityistarpeisten lasten aamu- ja iltapäivätoimintaa pitäisi olla tarpeiden mukaisesti kaikissa kunnissa. Vuorohoitoa kannattaisi kokeilla kolmiperhehoitona niin, että yöhoitaja tulee lasten kotiin Ruotsin käytännön mukaisesti. Myös lapsiperheiden yleistä kotipalvelua tulisi olla riittävästi tarjolla.
Yhden vanhemman perheiden haasteet on huomioitava myös työllistymispalveluita järjestettäessä. Olisi hyvä muistaa, ettei perheessä ole aina tukevia turvaverkkoja ja toista, joustavaa työaikaa tekevää vanhempaa jakamassa vastuuta lapsesta. Vanhemman on voitava kieltäytyä työstä tai työllistymispalvelusta ilman pelkoa karenssista, jos lastenhoidon järjestäminen ei onnistu. Nyt näin ei ole.
Myös sosiaaliturvaa uudistettaessa on otettava huomioon kaikki perheet. Osa-aikatyö ja keikkatyö ovat monelle keino kiinnittyä työelämään perhevapaiden jälkeen. Satunnaisten ansiotulojen ja etuuksien kokonaisuus on oltava ennakoitavissa, ja työ tulee voida ottaa vastaan ilman taloudellista riskiä ja suurta määrää byrokratiaa.
Perheen ja työn yhteensovittamisen tukeminen kannattaa, sillä tutkimusten mukaan kokopäivätyö suojaa yksinhuoltajaperheitä köyhyydeltä tehokkaimmin. Yksinhuoltajaäideillä on tutkimusten mukaan jopa enemmän motivaatiota osallistua työelämään kuin parisuhteessa olevilla äideillä – silloinkin, kun palkasta jää vähemmän käteen kuin sosiaaliturvasta.
*****
Oheinen kirjoitus on julkaistu alun perin Helsingin Sanomien Vieraskynässä 5.1.2021. Kirjoittajana JHL:n ekonomisti Youssef Zadin lisäksi Monimuotoiset perheet ry:n työelämän erityisasiantuntija Tiina-Emilia Kaunisto. Zad on perehtynyt yksinhuoltajien työllisyyteen sekä sen parantamiseen analyysissään, jonka voit lukea täältä:
On syytä myös huomioida, että yhden vanhemman perheiden työllisyyttä voi tarkastella monistakin muistakin näkökulmista. Zad perehtyy aiheeseen lisää maanantaina 18.1.2021 JHL blogissa julkaistavassa kirjoituksessaan, jossa hän tuo esille erilaisten perheiden (yhden vanhemman perheet vs. kaikki lapsiperheet) työllistymiseen vaikuttavia eroja.
Tarvitaan joka tapauksessa poliittisia toimenpiteitä, joilla parannetaan työnteon kannustimia sekä pienennetään lapsen saannin aiheuttamaa kiilaa työllistymiselle.
