Työnantajilla ennenaikainen laskiaisrieha – neuvottelut vaikeutuvat

Työnantajaleirin oman edun tavoittelu ajoi jälleen kerran yhteisen edun edelle. EK:n ilmoitus vetäytyä useista järjestösopimuksista on viimeisin esimerkki siitä, että työnantajaleirissä keskitytään entistä suuremmassa määrin oman navan tuijotteluun. Tilanteessa, jossa kaikkien työmarkkinatahojen olisi järkevää nostaa katsetta ja hakea yhteisiä ratkaisuja, työnantajalooseissa suuntaudutaan työmarkkinoiden erillisyyttä ja eriarvoisuutta lisääviin ulostuloihin.

Sinällään eilinen EK:n ilmoitus ei tullut yllätyksenä. Sen jälkeen kun työnantajien keskusjärjestö ilmoitti sääntömuutoksestaan, oli ilmeistä, että EK keskusjärjestönä rakentaa itselleen työmarkkinoiden marginaalitoimijan roolin ja siirtää itsensä pelikentältä katsomoon. Olisi kuitenkin ollut toivottavaa ja suotavaa, että EK:ssa olisi ollut tässä yhteydessä edes vähän enemmän ryhtiä ja koordinaatiojaksamista kuin mitä nyt saamme todistaa.

Ryhdikästä, ettenkö sanoisi tyylikästä, olisi ollut se, että Eteläranta 10:ssä olisi vaivauduttu edesauttamaan vuoropuhelun liikkeellelähtöä kaikkien niiden työmarkkinaosapuolten välillä joita työnantajakeskusjärjestön irtisanomisilmoitus nyt koskee. Näin olisi luotu näiden asioiden tiimoilta paremmat edellytykset liittotasoiselle jatkotyöskentelylle, läpi työmarkkinakentän, ilman vastakkainasettelun lisääntymistä.

Nähtävästi tähän ei työnantajilla kuitenkaan ollut halua, kykyä tai osaamista. Ehkä sikariportaassa myös ajatellaan, että keskusjärjestön toteuttaman ”omatoimiamputaation” jälkeen EK ylläpitää lähinnä työnantajaleirin perinneyhdistyksen roolia, eikä sotkeennu sen enempää työmarkkinakysymyksiin.

JHL:n näkökulmasta EK:n ilmoitus ei sisällä dramatiikkaa, koska suurimmilla sopimusaloillamme emme ole riippuvaisia niistä järjestösopimuksista, joista työnantajakeskusjärjestö nyt haluaa irtaantua. Jatkossa esimerkiksi sote- ja maakuntauudistuksen mukanaan tuomat muutokset neuvottelujärjestelmiin ja neuvoteltaviin asioihin haastavat julkisen sektorin sopimusaloilla toimivia liittoja paljon suuremmassa määrin kuin EK:n eilen julkituodut linjaukset.

Niillä pienemmillä sopimusaloilla, joilla JHL:n kentässä on kiinnekohtia suoraan keskusjärjestöjen välillä sovittuihin asioihin, on selvää että vastaavat asiat tuodaan seuraavalla neuvottelukierroksella kyseessä olevan sopimusalan liittopöytään. Työnantajaleiri tulee pettymään, mikäli nyt ilmoitetulla järjestösopimusirtaantumisella samalla tavoitellaan tasonalennuksia liittopöydissä.

Itse en pidä välttämättä huonona asiana sitä, että keskusjärjestösopimuksiin kirjattuja asioita uudistetaan ja päivitetään, kun niitä liittokierroksilla ryhdytään käsittelemään. Mutta aikaa tähän tulee kulumaan. Mikäli näistä kirjauksista sitten liittotasoisesti ei päästä yhteisymmärrykseen, on todennäköistä, että muistakaan tes-kysymyksistä ei löydetä ratkaisuja. Sekös sitten vielä jossakin vaiheessa, työrauhavelvoitteen tuolla puolen, ihmetyttää työnantajia.

Toinen esimerkki työnantajaleirin itsekeskeisyydestä saatiin eilen Metsäteollisuuden suunnasta, joka ensin irtaantui EK:sta ja nyt irtaantui vientiteollisuuden neuvottelemasta palkkamallista. Maan hallitushan on pyrkinyt edistämään uuden palkkamallin syntymistä jo seuraavaa neuvottelukierrosta silmälläpitäen. Näin ollen voidaan todeta, että työnantajaliitot tässä asettavat oman edun tavoittelun yhteistyön ja kansallisen edun edelle. Samalla erillisyyttä ajavat työnantajatahot tässäkin asiassa tulevat lorauttaneeksi maan hallituksen lahkeille. Talousennusteiden tekeminen, kilpailukyvyn parantaminen ja luottamuksen lisääminen puhtaan liittokierroksen pohjalta tulee olemaan peräti haastava tehtävä.

Teknologiateollisuuden ja kemianteollisuuden sopimusaloilla valmisteltua neuvottelumallia (Suomen malli) ei tietysti voi väittää sinällään valmiiksi. Vientiteollisuusvetoinen neuvottelumalli siinä muodossa, kun asia on esitelty julkisuuteen, ei tule saamaan laajempaa hyväksyntää esim. julkisten ja yksityisten palvelualojen liittojen piirissä. Tähän tarvittaisiin vielä mallin kehittämistyötä.

Nyt olisi ehkä kuitenkin vielä ollut aikaa katsoa keväällä mallin kehittymistä eteenpäin: lisäämällä eri alojen välistä vuoropuhelua ja hakemalla yhteisiä määrittelyjä ongelmien ratkaisemiseksi.

Tämä ovi on kuitenkin nyt suljettu. Ensin Inkeroinen Teknologiateollisuuden toimesta ja eilen Pärssinen Metsäteollisuuden puolesta vahvistivat, että Suomen malli kuopataan ja koordinaatiota ei tule.

EK:n ja sen jäsenliittojen viimepäiväiset toimet tulevat johtamaan työmarkkinailmapiirin kiristymiseen. JHL:n hallitus käsittelee asiaa seuraavan kerran kokouksessaan ensi torstaina. Vaikka ylireagointeja pitääkin välttää, on aika ilmeistä, että työnantajien ennenaikainen laskiaisrieha vaikeuttaa tulevia liittokohtaisia neuvotteluja. SAK käsittelee asiaa hallituksessaan niin ikään lähiaikoina.

Ammattiyhdistysliikkeen pitää suoristaa rivinsä, jotta työnantajien esittämiin haasteisiin pystytään vastaamaan yhdessä. Liikkeen voima kumpuaa siitä, että pidämme kaikki mukana.

Povaan jo tässä vaiheessa valtakunnansovittelijalle kiireistä syksyä 2017 ja ensi vuoden ensimmäistä kvartaalia.

***
Lisätietoa aiheesta:
EK irtautuu keskusjärjestösopimuksista, JHL:n sopimusten päivitystarpeet kartoitetaan