Ammattiliitto JHL

JHL selvitti: Yli puolessa tehostetun palveluasumisen ja pitkäaikaisen laitoshoidon työpaikoissa ei henkilöstömitoitus ole kohdillaan

Liitto on tehnyt vertailukyselyn viime lokakuussa vanhuspalvelulakiin kirjatun mitoituksen vaikutuksista alan työpaikoilla. Viime joulukuun ja tämän vuoden toukokuun välillä tilanne on joiltain osin hieman parantunut, mutta paljon on vielä tehtävää.

Ikäihmisten tehostetun palveluasumisen ja pitkäaikaisen laitoshoidon henkilöstömitoitus oli viime vuoden lokakuuhun asti ainoastaan suositus. Nyt palvelujen tuottajien on arvioitava toimintayksikön hoito- ja huolenpitohenkilöstön määrän ja rakenteen riittävyys vanhuspalvelulain sekä yksityisistä sosiaalipalveluista säädetyn lain mukaisesti.

Mitoitusvaatimus nousee asteittain. Viime vuoden loppuun asti vaadittiin vähintään 0,5 työntekijää asiakasta kohti. Tämän vuoden alusta henkilöstömäärä on vähintään 0,55 ja vuoden 2022 alusta vähintään 0,6 työntekijää per asiakas. Täysimääräisesti laki astuu voimaan huhtikuussa 2023, jolloin henkilöstömitoitus on vähintään 0,7. Luvun tulee kuitenkin olla korkeampi, kun asiakkaiden yksilölliset palvelujen tarpeet sitä edellyttävät.

JHL teki kyselyn alan työntekijöille viime vuoden lopulla lain astuttua voimaan, ja seurantakyselyn tänä keväänä toukokuussa.

Välillistä vai välitöntä?

Valvira ja aluehallintovirastot ovat laatineet ohjeistuksen, jolla määritellään välittömän asiakastyön ja välillisen työn sisällöt vanhusten tehostetun palveluasumisen ja laitoshoidon toimintayksiköissä.

Hoitotyö ja tukityö eritellään: hoitajat hoitavat, siivoojat siivoavat tai jos hoitajat edelleen siivoavat, sitä ei lasketa mitoitukseen.

Välittömään asiakastyöhön sisältyvät hoitoon, huolenpitoon ja kuntoutukseen liittyvät tehtävät. Se tarkoittaa hoidettavan jokapäiväistä elämää tukevia tehtäviä: ruokailussa, peseytymisessä, pukeutumisessa, liikkumisessa, wc-käynneissä ja muissa arkisissa toiminnoissa avustamista.

Välillistä työtä puolestaan ovat yksikön asiakkaiden huoneiden ja yhteisten tilojen siivous, ruoan valmistus ja lämmitys, sekä pyykki- ja kiinteistöhuolto.

JHL:n kyselyn mukaan Valviran ohje on kyllä huomioitu hieman yli puolessa vastaajien työpaikoista, mutta toimenpiteitä suuntaan tai toiseen ei ole tehty.

Huolestuttavaa on, että vielä toukokuussa vastaajista yli 10 prosenttia kertoo, että ohjetta ei ole huomioitu lainkaan.

Selvityksen havainnot välillisen ja välittömän työn selkiytymättömyydestä vahvistaa myös JHL:läinen lähihoitaja Jyri Sarajärvi.

Työsuojeluvaltuutettuna hän näkee ja tunnistaa alan kipukohtia lähietäisyydeltä. Jämsäläinen Sarajärvi työskentelee sekä kotihoidossa että eri palvelutaloissa, ja pääsee näin arvioimaan mitoituksen onnistumista myös käytännön työssä.

– On hyvä, että työsuojeluvaltuutettuna olen myös osa työyhteisöä ja näen läheltä aidot ongelmakohdat. Näin on helpompaa yhdessä miettiä ratkaisujakin, jo reilut parikymmentä vuotta vanhusten parissa työskennellyt Sarajärvi pohtii.

Määrittely pahasti kesken

Työnantajilla ja työntekijöillä on kovin erilaiset näkemykset siitä, kuinka paljon hoitajien aikaa kuluu juuri välillisten – mutta hyvinkin välttämättömien – töiden tekemiseen. Ja tämä jarruttaa Sarajärven mukaan pahasti mitoituslukujen toteutumista.

– On tosi paljon tehtävää siinä, että työnantajat saadaan ymmärtämään ja näkemään kuinka paljon hoitajat edelleen tekevät esimerkiksi keittiö- ja siistimistyötä.

Sarajärvi toteaakin, että hoitajien tulisi voida hyvällä omallatunnolla keskittyä juuri siihen työhön, johon heidät on koulutettu. Ja välilliset työt osoittaa muulle ammattiryhmälle.

Välillisen ja välittömän työn täsmentäminen ontuu myös kyselyn mukaan valtaosassa työpaikoista. Vastauksista käy ilmi, että hoito- ja tukitöiden luokittelu oli joulukuussa valmis noin 20 prosentissa työpaikoista, kun toukokuun 2021 prosenttiluku oli 33.

Noin puolet kertoi, että määrittely on tekemättä tai kesken. Liki viidesosa ei tiennyt onko asialle tehty mitään.

Toukokuun vastausten mukaan puolet hoitohenkilöstöstä tekee välillisiä tukitöitä yhtä paljon kuin ennen lakimuutosta.

Monessa vastauksessa toistuivat samat, hoitajien edelleen tekemät tukityöt: siivous, pyykinpesu ja ruokahuolto.

– Keittiötyöt, puhtaiden pyykkien lajittelu ja jakaminen. Tilojen kuten pyykkihuoneen ja laitoksessa olevien kaappien siivous ja järjestelytyö, puutarhanhoito, asukkaiden huoneiden kaappien siivous, luettelee kyselyyn vastannut hoitaja.

Hoitajat tekevät edelleen tukitöitä liian monessa yksikössä.

Sekä joulukuun että toukokuun selvityksessä vain hieman yli 10 prosenttia vastasi, että heidän työpaikoillaan tukityöt eivät kuulu hoitohenkilöstölle.

Ei tarpeeksi tekijöitä

Onko mitoitus sitten pistänyt vipinää rekrytointeihin ja tuonut mukanaan lisätyövoimaa?

Toukokuussa puolet vastaajista sanoo, että näin ei ole käynyt. Joulukuussa prosenttiosuus oli vielä 66. Suunta on siis vain hienoisesti ylöspäin.

Joulukuun kyselyn mukaan lakimuutos toi lisähenkilöstöä 15 prosenttiin vastaajien työyksiköistä, toukokuussa luku on 30. Vastauksien perusteella etenkin hoiva-avustajat ja lähihoitajat ovat kaivattua työvoimaa.

Sarajärvi kertoo, että kuntien aiemman työllistämisvelvoitteen aikana sopivia tukityöntekijöitä löytyi kiitettävästi, mutta tällä hetkellä tilanne on tyystin toinen.

– Työntekijöitä ei vain tahdo millään löytyä.

Henkilökunnan riittämättömyys ja sijaispula nousivatkin selkeäksi epäkohdaksi useassa kyselyn avovastauksessa.

– Muutosta ei ole tapahtunut ja teemme usein töitä alle mitoituksen sijaispulan vuoksi, kertoo eräs kyselyyn vastaaja.

Tilannetta tarkkaillaan

Valvira muistuttaa, että riittävä määrä osaavaa henkilöstöä on välttämätön edellytys palvelujen turvaamiseksi. Valvira ja aluehallintovirastot sekä THL ovat osaltaan tehneet kyselyjä hoivakotien henkilömitoituksesta kuluvan kevään aikana.

Valvira valvoo.

Havainnot ja tulokset ovat hyvin samankaltaisia JHL:n kyselyn kanssa. THL:n raportti kertoo, että mitoitus ei täytä vanhuspalvelulain vaatimuksia kaikissa kyselyyn vastanneissa hoivakodeissa. Samalla on huomattu, että välillisiin tehtäviin ei ole varattu riittävästi henkilöstöä.

Valvira onkin ilmoittanut tekevänsä tarkastuksia hoivakoteihin, joissa kyselyn mukaan on puutteita henkilöstömitoituksessa tai välillisiin tehtäviin varatussa henkilöstömäärässä.

– Valviran ilmoitus tarkastuksista ei ole jäänyt pelkäksi puheeksi. Olen kuullut, että niitä on tehty ja ihan syystä, Sarajärvi kertoo.

Kuka tekee ja mitä tekee

Jyri Sarajärven mukaan hoiva-avustajista on apua tukitöissä ja heidän joukostaan löytyy oikeita helmiä. Näitä helmiyksilöitä palkattaisiin mielellään enemmänkin.

On kuitenkin asioita, jotka pitäisi heidän kohdallaan saada kuntoon.

– Hoiva-avustajien toimenkuvaa pitäisi ehdottomasti selkeyttää. Tällä hetkellä hoitajalla ja avustajalla voi olla kovin erilaisia käsityksiä siitä, mitä heille kuuluu tai toisaalta ei kuulu, Sarajärvi kertoo.

Hän jatkaa, että olisi hyvä kirjata ylös työt, joita kukin avustaja voi tehdä. Hoiva-avustajalla voi toisinaan olla tiettyjä työkyvyn rajoitteita, joista työnantaja ei tietenkään voi kertoa muulle työyhteisölle.

– Jos tehtävät olisi lueteltu, ja päivitettäisiin aina avustajan vaihtuessa, kaikilla olisi tiedossa mitä hoiva-avustajan työnkuvaan voi kuulua, Sarajärvi ehdottaa.

Hoiva-avustajien työnkuva kaipaa selkeyttämistä.

JHL:n kyselyyn vastaajien joukossa uusia tehtävänkuvia on päivitetty nihkeästi. Vastaajista peräti 70 prosenttia kertoo, ettei uutta tehtävänkuvausta välillisten töiden osalta ole heidän kohdallaan laadittu. Reilut 10 prosenttia puolestaan vastaa, että tehtävänkuvaus on päivitetty nykyisten töiden mukaiseksi. Vastauksista nousi esiin myös parannuksia entiseen:

– Välilliset työt on eritelty ja poistuneet hoitotyöstä ja nyt myös asukkaan “vapaa-ajan” viettoon jää aikaa, eräässä vastauksessa mainitaan.

Kyselyyn vastaajista löytyy myös heitä, joilla päivitetty tehtävänkuva löytyy, mutta se ei edelleenkään ole kunnossa. Tukitöitä tehdään entiseen malliin päivityksestä huolimatta.

Korjausliikkeitä kaivataan

Lukuisissa JHL:n kyselyn kommenteissa korostettiin, että henkilöstömitoituksessa merkittävää ei saa olla pelkästään henkilöstön lukumäärä per hoidettava henkilö, vaan tulee tarkastella myös asiakkaiden kuntoa ja näiden vaatiman hoidon määrää.

– Asukkaiden kunto/hoitoisuus ei aina vastaa henkilökunnan määrää. Palveluasujat saattavat olla kovin haastavia melkein tehostetun asukkaita hoidollisesti. Saattohoidon tilanteeseen ei anneta lupaa palkata lisäapua.

Vastauksissa mainitaan useita esimerkkejä, jotka tulisi mitoitusta laskettaessa ottaa huomioon.

– Toisilla jo syöttämiseen kuluu paljon aikaa. Vuodepotilas on usein nopeammin perushoidettu kuin muistisairas, jota pitää käsitellä taiten. Mitoitukseen pitäisi laskea myös aikaa muuhun kuin hoitotyöhön menevä aika: ulkoilut, talon ulkopuolella vietetty aika ja muu virikkeellinen aika.

Myös onnistumisia

Mitoituksen tarkoituksena on varmistaa hoivatyötä tekevän henkilöstön riittävyys ja sitä myöten parantaa asiakas- ja potilasturvallisuutta.

JHL:n tekemän kyselyn perusteella tavoitetta pidetään hyvänä, ja joissain hoitoyksiköissä suunta on ilmeisen oikea.

– Työni on fyysisesti huomattavasti kevyempää ja kiva kuulla työkavereilta, miten heidän työtyytyväisyytensä on henkisestikin lisääntynyt. Itse koen suurta tyydytystä, kun on asukkaille nyt aikaa, kuvaa tämänhetkistä tilannetta eräs vastaaja.

Myös esimiestyö saa joissain vastauksissa kiitosta ja mitoitusjärjestelmää suositellaan laajennettavaksi myös muihin kuin pitkäaikaishoidon yksiköihin.

Vaikka henkilöstömitoitus ei ole tähän mennessä JHL:läistä lähihoitaja/työsuojeluvaltuutettua Jyri Sarajärveä vakuuttanut, on hän kuitenkin varovaisen toiveikas.

– Vuoden 2023 mitoitusluku on mahdollisesti riittävä, mutta siihen pääseminen edellyttää, että kaikki on kunnossa ennen sitä. Kokonaisuudessa on vielä monta yksityiskohtaa, jotka pitää selkeyttää, hän toteaa.