Siirry sisältöön

EU-päätöksenteko – kurkkudirektiivejä vai tasa-arvotekoja?

– Merja Hyvärinen

EU-päätöksenteko saattaa tuntua monelle kaukaiselle tai näyttäytyä lähinnä kurkku-direktiivien tai lakupiippujen paheksunnan kaltaisina ilmiöinä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Euroopan parlamentin päätökset vaikuttavat monin tavoin päivittäiseen elämäämme. Esimerkiksi siihen, miten voimme sovittaa työn ja perhe-elämän yhteen omassa arjessa.

Työn ja perhe-elämän sovittamiseen liittyvät haasteet näkyvät erityisesti naisten työuralla. Työurakatkot heikentävät naisten eläkekertymää ja asemaa työmarkkinoilla. Lisäksi myös omaishoito kallistuu useimmiten juuri naisten harteille. Tarvitsemme lisää tasa-arvoa työmarkkinoille. Tähän voidaan vaikuttaa sekä EU-päätöksenteolla että myös kansallisella tasolla Suomessa.

EU on uusilla säännöillä halunnut parantaa Euroopan perheellisten palkansaajien asemaa. Kun työelämän ja arjen yhteensovittamista helpotetaan, ei työssäkäyvien vanhempien ja omaishoitajien enää tarvitse valita perheen ja työn välillä. Muun muassa näitä asioita säädellään työelämän tasapainodirektiivillä.

Kiistaton tosiasia on, että työelämän epävarmuus vaikuttaa kielteisesti nuorten aikuisten perheen perustamishaluihin, mikä puolestaan näkyy alhaisena syntyvyytenä koko EU:n alueella. Se taas, että pääosin naiset pitävät vanhempainvapaat ja toimivat läheisensä omaishoitajana, heikentää olennaisesti heidän työmarkkina-asemaansa ja pienentää heidän tulevia eläkkeitään. Kyse on siis merkittävästä tasa-arvokysymyksestä.

Uudet säännökset takaavat isille jatkossa vähintään 10 päivän mittaisen palkallisen isyysloman. Kummallakin vanhemmalla on myös oikeus neljän kuukauden pituiseen vanhempainvapaaseen. Näistä vähintään kaksi kuukautta on kiintiöity toiselle vanhemmalle.

Työntekijällä on myös oikeus saada pyytää joustoa työn ja perhe-elämän yhdistämiseen, ja vuosittain hän voi pitää tarvittaessa 5 päivän omaishoitovapaan esimerkiksi tilanteessa, jossa hän hoitaa sairasta vanhempaansa. Nämä uudet joustavat työaikajärjestelyt ovat iso harppaus tasa-arvon edistämiselle monessa EU-maassa.

Uusien säännösten vaikutukset ovat meillä Suomessa kuitenkin melko vähäiset. Meillä on jo nyt isillä mahdollisuus 9 viikon isyysvapaaseen riippumatta siitä, jakaako hän vanhempainvapaata äidin kanssa. Isompi muutos meillä liittyykin uuteen omaishoitovapaaseen.

Moni pienten lasten vanhempi ja ikääntyneiden vanhempiensa apuna toimiva keski-ikäinen kokee työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen haastavaksi ja stressaavaksi.  Mahdollisuus hyvään työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen on kaikkien etu, koska se vähentää stressiä tuntuvasti. Perheystävällisyys koskee työntekijän koko elämänkaarta, ei vain esimerkiksi ns. ruuhkavuosia, jolloin uraa tehdään ja lapset ovat pieniä.

Joustavat ratkaisut tukevat jaksamista ja työkykyä, sitouttavat työntekijöitä organisaatioon sekä vähentävät sairauspoissaoloja. Ne lisäävät myös työtehoa ja tuottavuutta. Tässä tilanteessa voittavat kaikki. Työntekijä, työnantaja ja yhteiskunta.

Suomessa vanhempainvapaista pääosan pitävät naiset, vaikka lainsäädäntö mahdollistaisi vapaiden toisenlaisenkin jakautumisen. Tutkimukset osoittavat, että myös isät käyttäisivät omia vanhempainvapaitaan aktiivisemmin, mikäli heille olisi korvamerkitty oma kiintiö vapaissa. Siksi Suomen uudella hallituksella onkin syytä kääriä hihat sellaisen perhevapaajärjestelmän luomiseksi, joka lisää tasa-arvoa työmarkkinoilla.

Monet puolueet olivat eduskuntavaalien alla sitä mieltä, että valinta täytyy jättää perheiden käsiin. Tässä ei ole kyse vain arvovalinnasta vaan myös siitä, että tämän valinnanvapauden maksajina ovat siis naiset. Nyt onkin korkea aika tehdä radikaaleja muutoksia nykyjärjestelmään.

Työuoran alkuvaiheessa naisten työurakatkojen merkittävin syy ovat perhevapaat. Näitä katkoja kertyy naisille 36 vuoden ikään mennessä jopa 13-kertainen määrä miehiin verrattuna (Eläketurvakeskuksen tutkimus, 2019).

Perhevapaajärjestelmäuudistukseen tarvitaan sekä tahtoa että rahaa. Eiköhän se jo pikku hiljaa riitä, että naiset kantavat pääosin lastenhoitovastuun ja toimivat miehiä useammin myös omaishoitajina tasa-arvon mallimaana itseään mainostavassa Suomessa ja maksavat tästä hyvin kovan henkilökohtaisen hinnan. Suomi voisi olla konkreettisestikin – eikä vain juhlapuheissa – se tasa-arvon mallimaa, josta muut ottavat oppia.

EU-parlamentin nyt hyväksymät uudet työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista helpottavat säännöt ovat tärkeä askel kohti tasa-arvoisempaa Eurooppaa. Nyt meillä kaikilla äänioikeutetuilla on mahdollisuus antaa äänemme tasa-arvoisemman Euroopan puolesta. Käytäthän viisaasti oman äänesi!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*