Voiko yleistä linjaa uhmata ilman seurauksia?
Yksityinen sosiaalipalveluala on saanut lopultakin työehtosopimuksen. Ammattiliitto JHL:n neuvottelijat Tanja Tuunainen-Vainio ja Siru Heromaa-Karjalainen avaavat blogissa käänteitä, joiden päätteeksi myös JHL on mukana sopimuksessa.
Yksityisen sosiaalipalvelualan neuvottelukierros on ollut pitkä ja raskas. Alalle on saatu lopulta työehtosopimus monien vaiheiden jälkeen.
Alan neuvottelut alkoivat marraskuun alussa. Alusta alkaen työntekijäjärjestöt tekivät tiivistä yhteistyötä tavoitteiden laatimisessa ja työehtosopimuksen tekstien kirjoittamisessa. Vaikka jokaisella oli hieman omia painotuksiaan, tavoitteet saatiin sommiteltua yhteiselle paperille. Myös työnantaja noteerasi tämän kierroksen vahvan yhteistyön.
Koska sopua ei työnantajan kanssa löydetty yhteisessä neuvottelupöydässä, ryhdyttiin sovintoa hakemaan valtakunnansovittelijan johdolla tammikuun lopussa. Yhteisten tavoitteiden eteen työskenneltiin aina siihen asti, kunnes ammattiliitto JHL päätti ainoana työntekijäjärjestönä hylätä sovittelijan ensimmäisen, 14.2.2026 annetun sovintoehdotuksen.
Uskoimme yhä, että yhteisellä rintamalla voisimme edelleen ainakin yrittää uhmata palkankorotuksissa niin sanottua yleistä linjaa. Tämän linjan rikkomisesta olimme vain muutamaa päivää aikaisemmin tehneet osan liitoista kanssa yhteisen tiedotteen, jossa vaadimme jäsenillemme ja koko alalle parempaa palkkaratkaisua.
Meille kaikille oli koko neuvottelujen ajan tehty selväksi, että yleinen linja ei tule ylittymään. Tämä soti vastoin sitä, mistä olemme nimenomaisesti työehtosopimuksella sopineet: yksityisen ja julkisen sektorin palkkaeroja kurotaan umpeen. Liitot olivat haasteen edessä, koska julkinen sektori oli aiemmin viime vuonna tehnyt yleisen linjan ylittävän palkkaratkaisun. Kurottavaa siis riitti.
Liity JHL:n jäseneksi!
Ammattiliitto JHL pitää juuri sinun puoliasi, joka työskentelet yksityisellä sosiaalipalvelualalla. Jäsenemme työskentelevät muun muassa lähihoitajina, hoiva-avustajina, sosionomeina ja henkilökohtaisina avustajina.
Vaadimme jäsenillemme ja koko alalle parempaa palkkaratkaisua.
Tästä alkoi merkillinen tapahtumavyyhti. Media kiinnitti huomionsa JHL:ään ja julkisuudessa mittasuhteet nousivat sellaisiin korkeuksiin, joita emme olleet osanneet ennakoida. Työnantajapuoli oli pyrkinyt jo aiemmin hajottamaan työntekijäliittojen yhteistä rintamaa. Nyt sillä oli työkaluja siihen.
Kun lopulta yksityiselle sosiaalipalvelualalle saatiin aikaan uusi työehtosopimus, ei JHL ollut siinä mukana. Sopimus oli tehty täysin meidän selkämme takana.
Meille ei annettu mahdollisuutta
Palataan vielä tapahtumiin. Valtakunnansovittelija antoi toisen sovintoehdotuksen tiistaina 24.2.2026 ja järjestöjen oli määrä vastata siihen lauantaiaamuna 28.2.2026. Kuitenkin perjantaina 27.2.2026 kello 15 alkoi rytistä: Yllättäen luimme somesta, että sopimus olikin jo tehty. Kukaan muista osapuolista ei ollut meihin yhteydessä edes silloin, kun sopimus oli jo maalissa.
Lauantaiaamuna kokoonnuimme sovittelijan kanssa alkuperäisen aikataulun mukaisesti. Tilaisuudessa oli tarkoitus antaa vastaukset tiistaiseen sovintoesitykseen. Tilaisuuden sisältö kuitenkin muuttui sen tosiseikan myötä, että sopimus oli jo tehty ja sovittelijan aiemmin tekemä sovintoehdotus oli merkityksetön.
Olimme lukeneet muiden järjestöjen nettisivuilta perjantai-illan aikana syntyneen sopimuksen sisällöstä ja palkkaratkaisusta. Yllättävää oli, että palkankorotustasoa lukuun ottamatta muiden yhteisesti sopima palkkaratkaisu oli sisällöltään juuri senkaltainen, mitä me JHL:ssä olimme neuvotteluiden ajan hakeneet. Olimme hakeneet isompia yleiskorotuksia sekä argumentoineet vahvasti paikallista erää vastaan. Nämä elementit lopulta löytyivät neuvottelutuloksesta.
Meille on kerrottu, että olemme liian äänekkäästi ajaneet yleisen linjan rikkomista sekä työskennelleet liittona liian voimakkaasti. Olimme koittaneet ajaa parempia työsuhteiden ehtoja ja yleisen linjan ylittäviä palkkoja koko alalle yhteistyössä muiden kanssa. Yhtäkkiä olimmekin rikkoneet muiden luottamuksen.
Äänekkäästi alan puolesta
Edelleen olemme vahvasti sitä mieltä, että yksityiselle sosiaalipalvelualalle on saatava paremmat työehdot ja palkkaus. Tätä on voitava ajaa ilman, että JHL tai jokin muu osapuoli pudotetaan neuvottelupöydästä.
Meidän on voitava haastaa niitä tahoja, jotka ovat linjausten takana. Meidän on pystyttävä nostamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun niitä tilanteita, jossa yleisestä linjasta voidaan poiketa.
Voitaisiinko yleisestä linjasta poiketa esimerkiksi silloin, kun kyseessä on naisvaltainen matalapalkka-ala, jossa palkat ovat pienempiä kuin julkisella sektorilla? Entä tilanne, jossa samat palkankorotusprosentit vain kasvattavat euromääräisiä eroja suhteessa vientialojen palkkoihin? Olisiko siihen mahdollisuutta silloin, kun ala on jäämässä ikuiseen palkkakuoppaan ja palkkatasa-arvo on ottamassa useita askelia taaksepäin?
Yleisen linjan puutteita pitää voida tuoda keskusteluun ja kritisoida. Tämä ei onnistu ilman työntekijäjärjestöjen yhteistä rintamaa. Eripura ja riitely sataa vain ja ainoastaan työnantajan pussiin.
Helsingin Sanomat kirjoitti 2.3.2026, että muut liitot ovat nöyryyttäneet JHL:ää. Itse emme koe tulleemme nöyryytetyiksi – päin vastoin. Olemme ajaneet jäsentemme asiaa niin pitkälle, kun se oli mahdollista.
Meidän on ollut pakko hyväksyä se sopimus, jonka muut tekivät ilman meitä, jotta tulevaisuudessakin voimme ajaa jäsentemme asiaa. Toivomme, että jatkossa jokaiselle osapuolelle taataan mahdollisuudet vaikuttaa sopimuksen sisältöön.
Helsingin Sanomat kirjoitti myös, että JHL pyrki ”näyttäytymään sotealan mahtiliittona”. Jos tämä tarkoittaa sitä, että olemme äänekkäästi ajaneet alan ja jäseniemme asiaa, otamme tittelin kiittäen vastaan.
JHL:n arvot eivät edelleenkään ole kaupan.
Olemme saaneet koko prosessin ajan tsemppausta niin JHL:n jäseniltä kuin muiltakin alan työntekijöiltä. He ovat suhtautuneet positiivisesti siihen, että alan palkkaepäkohtia viedään vahvasti eteenpäin.
Tästä tuesta aivan erityiset kiitokset koko yksityisen sosiaalipalvelualan laajalle työntekijäjoukolle. Teette kaikki täysin korvaamattoman tärkeää työtä, ja ansaitsette tulla kuulluksi. Työtä paremman palkkauksen ja työehtojen puolesta jatketaan edelleen.
JHL:n arvot eivät edelleenkään ole kaupan.