Geneve-koulusta eväitä ammattiyhdistystoimintaan – matka oli kokonaisvaltainen kokemus
Uusia näkemyksiä, innostusta ja osaamista omaan toimintaan. Tätä kaikkea JHL:n jäsen, raitiovaunukuljettaja Daniel Fernández Sáez keräsi itselleen osallistuessaan tänä vuonna Geneve-koulun koulutusohjelmaan. Intensiivisen koulutuksen ansiosta myös omasta toiminnasta tuli entistä määrätietoisempaa ja itseä reflektoivaa.
Olen sitä mieltä, että aina säännöllisin väliajoin kannattaa astua pois omalta mukavuusalueeltaan – oli kyse sitten työurasta, ammattiliiton luottamustoimesta tai jostain muusta elämän osa-alueesta. Etsin jatkuvasti uusia näkökulmia omaan tekemiseeni. Osallistuin tänä keväänä ja alkukesän aikana Geneve-koulun koulutusohjelmaan, toisena JHL:n edustajana. Koulutusohjelma oli erittäin korkeatasoinen kokonaisuus ja olen kiitollinen, että sain olla mukana.
Meitä oli tällä kertaa kaikkiaan kuusi osallistujaa Suomesta. Kokemus oli intensiivinen ja toi uusia näkemyksiä, innostusta ja osaamista omaan toimintaan. Geneve-koulu ja Kansainvälisen työjärjestö ILOn vuosittainen konferenssi eli ILC ovat selvästi ammattiyhdistyskoulutusten kärkeä, kun halutaan osallistua ja oppia korkean tason neuvotteluista – joko katsojana tai jopa osallistujana, sillä biologiset vaarat -konvention hyväksymistä pääsi seuraamaan ryhmä, joka osallistui myös itse päätöksen tekoon. Itse seurasin ryhmäni kanssa alustatyöntekijöiden työoikeuksien -konvention kokousta, jossa koko konferenssin aikana vastakkainasettelu ja osapuolten juonittelu oli vahvasti läsnä.
Geneve-koulu ja ILOn vuosittainen konferenssi ILC ovat ammattiyhdistyskoulutusten kärkeä.
Olen aina ollut kiinnostunut työntekijöiden keskinäisestä solidaarisuudesta, kansainvälisistä suhteista, ruohonjuuritason poliittisesta toiminnasta, monikulttuurisesta yhteistyöstä ja näiden kaikkien asioiden vaikutuksista arkielämäämme. Aloitin ammattiyhdistysaktiivina Raitio- ja metrokuljettajien ammattiyhdistys JHL ry:n hallituksessa vuosia sitten. Jo silloin osallistuin muun muassa SAK:n järjestämään kansainväliseen koulutukseen, jossa kuulin ensimmäistä kertaa Geneve-koulusta.
Silloin pitkäkestoinen koulutus jättimäisessä konferenssissa tuntui etäiseltä ja vaikealta, mutta idean siemen oli istutettu takaraivooni. Koulutus ei kuitenkaan kuulostanut liian poikkeavalta tai pelottavalta, varsinkin kun mietin omaa maahanmuuttajataustaani pohjolassa. Olen verkostoitunut monimuotoisten ja monikulttuuristen yhteisöjen kanssa jo vuosia. Siksi Geneve-koulun koulutusohjelma tuntui myöhemmin olevan minulle looginen askel.
Hyviä ja virkistäviä kohtaamisia
Geneve-koulun ensimmäinen opintojakso järjestettiin Ruotsin Runössä huhtikuun lopulla. Se oli alkulaukaus tulevalle. Kolmen päivän aikana tutustuimme viiden maan edustajiin, kunkin osallistujan kotimaan ajankohtaisiin työelämä- ja puoluepoliittisiin tilanteisiin sekä laajaan kirjoon erilaisia toimintamuotoja. Osallistujat olivat nuorempia kuin suomalaisissa ay-koulutuksissa yleensä, mikä oli virkistävää. Hyviä keskusteluja syntyi työpajamaisten harjoitusten aikana sekä iltaisin pitkien päivien jälkeen. Tunnelma Runössä oli huikea, ja halutessaan pääsi nauttimaan myös luonnosta.
Seuraava jakso sisälsi itsenäistä opiskelua ja etätapaamisia. Verkkotilaisuuksissa keskustelimme ajankohtaisista aiheista. Nämä keskustelut lisäsivät ymmärrystä siitä, mihin olemme matkalla: kansainväliset kytkökset työelämäämme, lainsäädäntöön sekä globaalit haasteet ja mahdollisuudet niiden ratkaisemiseen.
Loppujakso Genevessä kesti 18 intensiivistä päivää. Ohjelmassa oli luentoja, mielenosoituksia, kokouksia, harjoituksia paikallisten aktivistien kanssa sekä lukemattomia keskusteluja. Pitkät työpäivät ja loputon määrä kiinnostavia aiheita ja tapahtumia panivat hallintakykyni koetukselle – oma aika ja rauha vaativat tarkkaa ja järjestelmällistä suunnittelua.
Hyvän vertaistuen ja kokeneiden henkilöiden opastuksella toteutimme eri projekteja, muun muassa tämänkin kirjoituksen pohjan. ILO:n henkilökunnan ja työntekijöiden edustajien lämmin vastaanotto ja tuki Geneve-koulun oppilaille oli merkittävää jaksamisen kannalta – tuntui, ettei ollut yksin edes 5000 ihmisen konferenssin keskellä. 113. ILC:n tapaaminen oli kokemisen arvoinen.
Työntekijöiden järjestäytyminen on kriittisen tärkeää
Vaikka koin olevani valmis Geneveen, koulutuksen intensiteetti yllätti minut. Uudet kokemukset voivat olla uuvuttavia ja kuormittavia, mutta hyvällä omallatunnolla voi – ja pitää – välillä myös levätä. Genevessä on tärkeää oppia pitämään huolta itsestään. Ohjelma on tiivis, ympäristö vieras ja työpäivät pitkiä.
Yllätyksekseni huomaan edelleen pohtivani havaintojani tai jäsentäväni oppimaani suhteessa eri tilanteisiin. Myös omasta toiminnastani on tullut määrätietoisempaa ja itseä reflektoivaa.
Koen nyt entistä vahvemmin, että työntekijöiden järjestäytyminen on kriittisen tärkeää estämään radikaalioikeiston ja pääoman pahimpien yhteistyökuvioiden ja tavoitteiden toteutumista. Kansallinen työlainsäädäntö on sidoksissa yhtä lailla paikallisiin realiteetteihin ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutuksiin kuin kansainvälisiin sopimuksiin ja valtasuhteisiin.
Kansallinen työlainsäädäntö on sidoksissa yhtä lailla paikallisiin realiteetteihin kuin kansainvälisiin sopimuksiin ja valtasuhteisiin.
Suosittelen koulutusta niille, jotka haluavat ymmärtää maailmanlaajuisen lainsäädännön rakentumista ja sen vaikutuksia paikallisella tasolla – sekä niille, jotka viihtyvät kansainvälisessä ympäristössä. Geneven kaupunki on pieni helmi vuoristomaisemissa, vaikka kallis onkin. Paikalliset aktivistit ovat myös tutustumisen arvoisia.
Haku ensi vuoden Geneve-kouluun on avoinna 19.12.2025 asti. Lue lisää ja hae mukaan!