Hiilineutraali Suomi tarvitsee hyviä suunnitelmia ja työntekijöiden osaamista

Hallitus aikoo päivittää suunnitelmat siitä, miten Suomesta voidaan saada hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Toimialakohtaiset suunnitelmat eli niin kutsutut tiekartat kertovat, miten päästöjä on tarkoitus vähentää esimerkiksi teollisuudessa ja kaupan alalla. Työntekijöillä ja ammattiliitoilla on korvaamatonta tietoa siitä, millaisia toimenpiteitä muutos vaatii työpaikoilla.

Edellisellä hallituskaudella Suomessa luotiin eri toimialoille vähähiilisyystiekartat, joissa kuvataan miten Suomesta on tarkoitus saada hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

Tämä on blogikirjoitus näistä tiekartoista, mutta myös työpaikkojen ja työntekijöiden valmiuksista tehdä konkreettisia ilmastotekoja yhdessä. Ison muutoksen toteuttamiseksi on toimittava kaikilla tasoilla, maailmanlaajuisesta paikalliseen. Suurten linjojen tiekartat ja käytännön toimet työpaikolla ovat saman kolikon kaksi puolta.

Ammattiliitoilla on osaamista

On hyvä, että eri alojen tulevia päästövähennystoimia on kuvattu tiekartoissa. Asiassa piilee kuitenkin yksi huomattavan iso mutta: työntekijöiden näkökulma lähes loistaa poissaolollaan tähänastisissa tiekartoissa. Työ ei kuitenkaan muutu eikä siirtymä tapahdu ilman työntekijöiden panosta. Siksi on erityisen tärkeää pohtia, mitä suunnitelmien toteuttaminen merkitsee työntekijöille. 

Nyt tarjolla olisi erinomainen mahdollisuus korjata tämä epäkohta, sillä nykyisessä hallitusohjelmassa on kirjaus tiekarttojen päivittämisestä. Tavoitteena on, että ohjelmat olisi päivitetty kevääseen 2024 mennessä.

Olisiko nyt hetki kuulla myös työntekijöiden sanomaa siitä, mitä siirtymä eri aloilla edellyttää ja miten se tulisi tiekartoissa huomioida? Ammattiliitot tiedostavat, että Suomen pitää muuttua hiilineutraaliksi ja muutoksella on kiire. Haluamme ehdottomasti olla mukana suunnittelemassa miten muutos tapahtuu.

Osaamistakin on jatkuvasti enemmän. Moni ammattiliitto on kartuttanut tietoa ilmastonmuutoksesta, ja esimerkiksi JHL:ssä aihe on ollut esillä jo hyvän aikaa. Littojen jäsenet tietävät, mitä työn muutokset konkreettisesti tarkoittavat esimerkiksi osaamiseen, työolosuhteisiin tai työvälineisiin liittyen. Juuri niihin asioihin, joita tiekarttojen toimeenpano tuo mukanaan.

JHL on mukana suunnittelemassa työpaikkojen ilmastotoimia

Työterveyslaitoksella on käynnissä JHL:n tukema TILKE-hanke, jossa suunnitellaan (linkki) ilmastotoimia eri alojen työpaikoille. Mukana on myös työpaikkoja, joissa JHL:n alat ovat edustettuina.

Esimerkiksi salolaisessa Ollikkalan koulussa päätettiin yhteisen ideoinnin perusteella tehdä kolme kokeilua, jotka liittyvät lajitteluun, ruokailuun ja hävikin vähentämiseen. Käytännönläheisiä työyhteisön ilmastotoimia edistetään nimenomaan yhteisesti ja mukana on henkilökuntaa useista ammattiryhmistä, rehtorista, opettajista ja ohjaajista ruokalatyöntekijöihin ja siivoojiin.

TILKE-hankkeen hienous on juuri osallisuudessa ja työyhteisölähtöisyydessä. Kokeiluissa voidaan päättää esimerkiksi kierrätykseen ja lajitteluun satsaamisesta, kiinnittää huomiota ruokailuvalintoihin tai työpaikan lämpötilaan. Hankkeen tuloksena syntyy malli, jonka avulla työpaikoilla voidaan kehittää ilmastotekoja yhdessä. Seuraamme innolla hankkeen etenemistä ja osallistumme sen taustatyöhön. Tulevasta työpaikkatoiminnan mallista voi ammentaa ideoita myös siihen, miten tiekarttojen alakohtaisia suunnitelmia toteutetaan.

Ammattiliittona kysymme myös jäsentemme näkemyksiä ilmastoasioiden vaikutuksista työelämään. Esimerkiksi JHL:n teknisten-, energian ja liikenteen aloilla korostuu huoli ilmastotoimenpiteiden seurauksista , varsinkin elleivät työntekijät pääse vaikuttamaan niihin. Näin pääsi käymään esimerkiksi energiayhtiö Helenin tapauksessa, kun hiilivoimasta luopuminen toi mukanaan yt-neuvottelut, irtisanomisuhat ja lopulta ison ulkoistuksen.  Työntekijöiden ohi edistetty siirtymä näyttäytyy pahimmillaan uhkana, ja sitä ei varmasti toivo kukaan.

On aika ottaa työntekijät mukaan

Päivitettäviin vähähiilisyystiekarttoihin on tarkoitus ottaa mukaan lukuisia näkökulmia vihreästä siirtymästä. Työtä varten on tehty erillinen ohjeistus. Siitä ilmenee, että käsiteltävänä on monia asioita, joissa liittoja ja työntekijöitä kannattaa kuunnella.

Ohjeistuksessa toivotaan esimerkiksi arvioita toimialojen osaamistarpeista sekä siirtymän vaikutuksista sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Osaamistarpeita on vaikea arvioida järkevästi ja oikeudenmukaisesti, jos työntekijät eivät pääse kertomaan, miten he pystyvät hoitamaan tehtäviään muutosten aikana ja niiden jälkeen.

Lisäksi tulevilta suunnitelmilta toivotaan mahdollisimman korkeaa kunnianhimon tasoa mutta samalla realismia, ”jotta toimialojen yritykset voivat aidosti sitoutua niihin ja kokea ne omakseen”. Suunnitelmien toteuttamiseksi yrityksiin toivotaan työpajoja, koulutuksia, hyvien käytäntöjen jakamista ja tietopankkia. Oikein mukavia ja kannatettavia kirjauksia kaikki. Realismia näistä voi saada aikaan niin, että työntekijät otetaan huomioon ja luodaan puitteet sille, että he kokevat vihreän siirtymän edellyttämän muutoksen omakseen.

Tiekarttojen päivitys kannattaa tehdä ajatuksella ja niin, etteivät työntekijät jää tekemisen ulkopuolelle tai toimenpiteiden passiivisiksi kohteiksi. Tähän olisi nyt se tuhannen taalan (tai hiilidioksiditonnin) paikka. Kunnianhimoisen ja silti realistisen tiekartan tekijöiden joukkoon tarvitaan työpaikkatoimien taitajia.