Rakkaudentunnustus kirjastoille

Kirjastot ovat tärkeitä paikkoja läpi elämän. Niissä leikitään, luetaan, lainataan, opiskellaan, vietetään vapaa-aikaa ja nautitaan kulttuurielämyksistä. Kirjastoja ja niissä työskenteleviä ammattilaisia ei saa kuitenkaan pitää itsestäänselvyyksinä. Meidän täytyy huolehtia kirjastojen tulevaisuudesta, koska syytä huoleen on.

Kotikaupunkini Jyväskylä oli aikeissa (taas) lakkauttaa kaksi lähikirjastoa. Onneksi kulttuuri- ja liikuntalautakunta hylkäsi esityksen. Kuitenkin säästötavoitteena olevat 88000 euroa otetaan ensi vuonna tavalla tai toisella kulttuuripalveluilta. Se miten ne otetaan, jää nähtäväksi. Haluan kuitenkin tässä ilmaista huoleni kirjastopalveluiden tulevaisuudesta.

Kirjastojen roolia ihmisten elämässä ei voi mitata rahassa. Ne tarjoavat aidosti demokraattisen tavan päästä tiedon lähteelle, nimenomaan tutkitun tiedon. Kirjastot antavat eväitä osallistua yhteiskuntaan myös ihan konkreettisesti: kaikilla ei ole omaa tietokonetta ja nettiyhteyttä, vaikka välillä niin tunnutaankin ajattelevan. Jos mainitut välineet olisivatkin saatavilla, niitä ei välttämättä osata käyttää. Kirjastoissa apu on lähellä, kun ammattitaitoinen kirjastotyöntekijä on paikan päällä neuvomassa. Samalla sosiaalinen elämä rikastuu, kun ei tarvitse yksin yrittää suoriutua koneen ääressä. Voisin kuvitella, että varsinkin pandemian hellittäessä toisten ihmisten kanssa tapahtuva vuorovaikutus on arvossaan.

Moni lapsi saa ensimmäisen kosketuksensa kirjojen maailmaan, kun koulussa tehdään vierailuja omaan lähikirjastoon. Itse muistan oman lapsuuskuntani Luvian kunnankirjaston tuoksun vieläkin, vaikka edellisestä käynnistä taitaa olla kulunut jo reilusti päälle 30 vuotta. Se taianomainen maailma, jonka kirjallisuus on aikanaan minulle ja monille muille avannut, kestää läpi koko elämän. Lukemisen ja kirjoista saadun informaation kautta opimme suodattamaan tietoa, etsimään sitä eri lähteistä, kunnioittamaan toisen ihmisen mielipidettä ja perustelemaan omamme.

Kirjastoja tunnutaan pitävän vähän itsestäänselvyyksinä ja kirjastotyöntekijöitä pelkkinä lainaajatäteinä ja -setinä. Tämän päivän kirjasto on paljon muutakin kuin pelkästään kirjojenlainaamispaikka. Se on hengenravinnon keittiö, jossa kokkeina häärivät ammattitaitoiset ja koulutetut kirjastotyöntekijät. He opastavat, neuvovat, suunnittelevat, toteuttavat, tutkivat ja pitävät yllä tietokantoja sekä erilaisia ohjelmia. Kirjastossa työskentely vaatii monipuolista koulutusta ja ammattitaitoa, vaikka se ei ikävä kyllä vieläkään näy tarpeeksi palkkapäivinä.

Onneksi ammattiliitto JHL näkee tämän tilanteen ja on valmis neuvottelemaan tulevallakin sopimuskaudella parannuksista kirjastotyöntekijöiden asemaan niin työhyvinvoinnillisesti kuin rahallisestikin.