Mikä on oikea hinta siitä, että saastuttaa ilmastoa ja kenen se pitää maksaa?

Ilmastonmuutoksen torjunta ei voi jäädä yksittäisten ihmisten tai kuluttajien harteille vaan julkisen vallan pitää ohjata muutosta ilmastokestävämpään maailmaan. Ilmastotoimien kustannukset eivät saa kurittaa vähävaraisia perheitä ja työntekijöitä on tuettava, jos nykyinen työpaikka katoaa.

Ilmaston lämpeneminen ja siitä johtuva ympäristön kuormittuminen ovat todellisia ongelmia, joista ilmastotieteilijöillä on poikkeuksellisen vahva yhteisymmärrys.

Julkisen vallan tulee suitsia ympäristölle haitallista toimintaa, jotta tulevilta taloudellisilta ja inhimillisiltä menetyksiltä säästyttäisiin. Ohjausta tarvitaan, koska yksittäiset toimijat eivät välttämättä huomioi oman toimintansa muille aiheuttamia haittoja eli ulkoisvaikutuksia. Ulkoisvaikutuksilla tarkoitetaan ilmiötä, jossa yksittäisen toimijan päätöksistä koituu kielteisiä tai myönteisiä vaikutuksia ulkopuolisille.

Ilmastonmuutoksen torjunta tulisi nähdä kannustimena investoida tehokkaampiin ja ekologisempiin toimintatapoihin. Niiden avulla ihmiskunnan tulevaisuus olisi valoisampi. Valitettavan usein ilmastotoimet nähdään pakonomaisena takkana. Suomi voi voittaa ilmastonmuutoksen torjumisessa paljon, jos torjuntatoimia tehdään investoimalla uusiin teknologioihin ja ohjaamalla elinkeinoelämää, julkista sektoria ja kuluttajia kohti kestävämpiä toimintatapoja.

Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää julkisen vallan käyttöä

Ulkoisvaikutuksilla on merkittävä rooli, kun mietitään ihmisten ja yhteiskunnan toimintaa ympäristön näkökulmasta. Esimerkiksi autolla ajamisen hyödyt ovat ilmeiset. Paikasta A siirtyminen paikkaan B on välttämätöntä vaikkapa töiden tai ostosten tekemiseksi. Pelkkä ajallinen säästö julkiseen liikenteeseen verrattuna voi olla niin huomattava, että autoilu on välttämätöntä.

Onko ilmakehään päästetyn hiilidioksidin vaikutus huomioitu punnitessa valintaa julkisen liikenteen ja yksityisautoilun välillä? Tai silloin, kun pohditaan ostopäätöstä bensiinimoottorin ja hybridiauton välillä? Todennäköisesti ei. Siksi julkinen valta esimerkiksi verottaa autoilun päästöjä ja tukee sähköautojen hankintaa.

Autoilu kuormittaa ympäristöä, koska siitä syntyy hiilidioksidipäästöjä. Ne toimivat hyvänä esimerkkinä ulkoisvaikutuksesta.

Autoilun kustannukset koostuvat esimerkiksi bensan markkinahinnasta ja auton kulumisesta. Kuluttaja maksaa ne omasta kukkarostaan.

Ulkoisvaikutukset puolestaan tarkoittavat esimerkiksi sitä, että ilmasto lämpenee ja ruoantuotanto kuivilla alueilla hankaloituu. Siitä kärsivät kuivien alueiden asukkaat, joiden tulot riippuvat ruoantuotannosta ja joilla ruokaa on niukasti saatavilla. Kulutuksen todellinen kustannus on paljon suurempi kuin summa, joka katoaa autoilijan pankkitililtä.

Ulkoisvaikutukset voidaan ottaa huomioon, mutta se vaatii julkisen vallan käyttäjiltä aktiivisia toimia. Niillä ohjataan yhteiskuntaa toimimaan ympäristöystävällisemmin. Yhteiskunnassa voidaan esimerkiksi satsata tutkimukseen, jonka avulla teknologia kehittyy ja päästöt vähenevät. Tai polttoaineen hintaa voidaan nostaa, mikä saa osan kuluttajista harkitsemaan esimerkiksi sähköautoiluun siirtymistä.

Ammattiliitto JHL vaikuttaa Suomen ilmastopolitiikkaan, jotta ulkoisvaikutukset huomioitaisiin taloudellisen toiminnan hinnoittelussa ja ohjauskeinojen suunnittelussa. JHL pyrkii samalla huolehtimaan siitä, etteivät ilmastotoimet johda eriarvioistumisen kasvuun.

Ilmastotoimissa nousevat usein esille kulutukseen kohdistuvat haittamaksut ja -verot. Monesti ilmastotavoitteiden kustannukset siirretään kuluttajien maksettavaksi. Silloin on äärimmäisen tärkeä katsoa, aiheutuuko maksuista kohtuuttoman suuri taakka esimerkiksi vähävaraisille, keskusta-alueiden ulkopuolella asuville tai tietyn alan työntekijöille.

Jos esimerkiksi työmatka-autoilu on välttämätöntä ja autoilu maksaa paljon, saattavat pienituloiset perheen menot kasvaa kohtuuttomiksi. Sen seurauksena tuloerot kasvavat. Kun päästövaatimukset kiristyvät, työpaikat tietyllä sektorilla voivat tuhoutua. Työvoiman on hakeuduttava uusiin tehtäviin, jotka vaativat esimerkiksi uutta osaamista.

Julkista valtaa käyttävien instituutioiden on siis pidettävä huolta, ettei kunnianhimoisen ilmastopolitiikan sivutuotteena tulo- ja hyvinvointierot kasva.

JHL:n julkaisemassa selvityksessä on pohdittu ilmastonmuutoksen ja sen torjunnan aiheuttamia haasteita muun muassa yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Yksi selvityksen keskeisimmistä tuloksista oli, että ilmastonmuutos ja sen torjunta aiheuttavat erilaisia haasteita eri toimialoille. Tämän vuoksi ilmastonmuutoksen torjunnassa tulee huomioida oikeudenmukainen siirtymä.

Oikeudenmukainen siirtymä tarkoittaa Suomessa etenkin, että sosiaaliturvajärjestelmämme turvaa perustoimeentulon sekä uudelleenkouluttautumismahdollisuudet ilmastonmuutoksen vuoksi työnsä menettäville.