Matkalla kohti parempaa Eurooppaa

EU-lainsäädännöllä voidaan edistää laajasti koko Euroopan hyvinvointia monin eri tavoin esimerkiksi sosiaalisen hyvinvoinnin, työelämän tai ympäristön näkökulmasta. Eurooppaa runnonut koronapandemia onkin nostanut esiin kysymyksen: Riittääkö tulevaisuudessa, että esimerkiksi terveydenhuolto on EU-maissa kansallisissa käsissä?

Viime viikonloppuna vietimme Eurooppa-päivää. Tämä olikin oiva tilaisuus pysähtyä miettimään, mitä Euroopan unioni juuri minulle merkitsee ja millaisen Euroopan me suomalaiset haluamme.

EU:ssa mentiin pitkään talouden ja markkinoiden ehdoilla, mutta nyt halutaan kehittää taloutta ja sosiaalisia oikeuksia rinnakkain. EU-maiden johtajat ovat sitoutuneet antamaan parempia oikeuksia kansalaisilleen.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa (2017) luvattiin kansalaisille yhtäläisiä mahdollisuuksia työmarkkinoilla, oikeudenmukaisia työoloja, sosiaalista suojelua ja osallisuutta. Lupausten toimeenpano käytännössä vahvistettiin juuri Portugalin Portossa, EU:n sosiaalisessa huippukokouksessa 7. toukokuuta. EU:lla on nyt tavallaan oma sosiaalipoliittinen ohjelmansa. Kokoukseen ja siihen vaikuttamiseen osallistui myös Euroopan ay-liike, muun muassa Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö ETUC.

Sosiaalinen pilari on poikinut jo monta edistyksellistä palkansaajaa hyödyttävää direktiiviä (2019). Tällaisia ovat direktiivit avoimista ja ennakoitavista työehdoista, väärinkäytöksistä ilmoittavien suojasta sekä työn ja perheen yhdistämisestä. Käsittelyssä ovat parhaillaan riittävät vähimmäispalkat sekä palkkojen avoimuus. Tulossa on myös aloite alustatalouden työntekijöiden aseman parantamiseksi sekä työterveyttä ja -turvallisuutta koskeva uusi strategia (2021–2027).

Mihin EU-sääntelyä tarvitaan – miksei kotimainen lainsäädäntö riitä?

Yhteisen eurooppalaisen sääntelyn ulottaminen yhä laajemmalle työelämään ja sosiaalisiin oikeuksiin ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Ay-liikkeessäkin käymme keskustelua siitä, mitkä asiat pitäisi pitää kokonaan kansallisessa päätösvallassa ja missä asioissa taas tarvitaan EU-tason lainsäädäntöä.

Osa sosiaalisista ja työelämän ongelmista ovat selkeästi EU-maiden yhteisiä tai rajat ylittäviä. Tällaisia ovat esimerkiksi liikkuvan työvoiman työehdot, verovälttely, ihmiskauppa ja huumekauppa. Näitä ongelmia ei yksinkertaisesti pystytä ratkaisemaan maiden omalla lainsäädännöllä. Osa EU-sääntelystä on taas sellaista, jota me pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa emme välttämättä tarvitsisi, mutta haluamme olla solidaarisia heikompia maita kohtaan ja tukea työelämän oikeuksien vähimmäistasoa kaikissa maissa. Unionin avulla voidaan myös vauhdittaa sellaisiakin toimia, jotka kuuluvat maiden kansalliseen toimivaltaan.

Yhteiset standardit ja vähimmäistasot voivat olla hyödyksi Suomen kilpailukyvylle ja estää palkkadumppausta sekä hintojen polkemista. Ne voivat myös hillitä yritysten halukkuutta siirtää tuotantoa pois kotimaasta.

Esimerkiksi paljon keskustelua herättänyttä vähimmäispalkkadirektiiviä puolustetaan sillä, että heikomman palkkatason maissa kysyntä, ostovoima ja kulutus kasvaisivat. Vaikutus näkyisi Suomessakin, koska meillä on tuotteita myynnissä sisämarkkinoilla. Palkkatason nousu muissa maissa vähentää suomalaisten yritysten painetta kilpailla työehdoilla. Hyvä tavoite on, että yhä useamman eurooppalaisen palkka määräytyisi jatkossa alakohtaisissa työehtosopimusneuvotteluissa. Direktiivi ei puutu niiden maiden järjestelmiin, joissa palkat perustuvat jo työehtosopimuksiin ja suuri osa työntekijöistä on niiden piirissä.

Tulevaisuus on käsissämme

Riittääkö tulevaisuudessa, että terveydenhuolto on EU-maissa kansallisissa käsissä? Koronapandemia on osoittanut, että tarvitsemme lisää EU-yhteistyötä ainakin terveyskriiseihin varautumisessa. Terveysuhkiin varautumista uudistetaan parhaillaan. On varmasti hyvä käydä keskustelua siitä, millaisia toimia voidaan ja halutaan siirtää EU:ssa säädeltäviksi ja mitkä taas kannattaisi jättää puhtaasti kansalliseen päätösvaltaan. Selvää kuitenkin on, että pandemiaa edeltävään aikaan ei ole paluuta. Kriisistä on otettava opiksi. Miten terveydenhuolto saataisiin kriisejä kestäväksi kaikissa EU-maissa?

Euroopan tulevaisuus on sinun ja minun – meidän käsissämme. Kansalaiskeskustelu Euroopan tulevaisuudesta on avattu uudella verkkoalustalla. Alustalla voi osallistua keskusteluun siitä, millaisessa Euroopassa kukin haluaa elää. Mielipiteensä tai ideansa saa esittää vaikkapa terveyspalveluista, taloudesta, työllisyydestä, muuttoliikkeestä tai ilmastonmuutoksesta. Sivustolta voi käydä lukemassa myös muiden maiden kansalaisten ehdotuksia.

JHL:n omassa EU-edunvalvonnassa otamme kantaa tärkeisiin työelämäkysymyksiin, jotka vaikuttavat suomalaisten ja JHL:n jäsenten arkeen. Tällaisia päätöksiä tehdään EU:ssa esimerkiksi vero-, kauppa- ja sosiaalipolitiikan alalla. Haluamme myös olla solidaarisia heikompia maita kohtaan ja tukea työelämän oikeuksien vähimmäistasoa kaikissa maissa. JHL:n EU-vaikuttamisesta voit lukea lisää verkkosivuiltamme.