Työttömät tarvitsevat joustoa ja turvaa – eivät tiukennuksia ja raippaa

Helsingissä järjestetään tänään mielenilmaus työttömiä kyykyttävää aktiivimallia vastaan. Työttömiä ei saa rangasta siitä, että töitä ei ole kaikille. Malli asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan sen mukaan, missä päin Suomena he asuvat.

Maan hallituksella näyttää olevan tyypillinen tapa keksiä positiiviselta kuulostavia nimiä vaikeille asioille. Tällaisia ovat olleet paitsi kilpailukykysopimus (joka on mm. lisännyt kuntien kustannuksia) ja myös parhaillaan tapetilla oleva ”aktiivimalli”.

Sisällöllisesti aktiivimallissa on kyse on niin sanotusta joustoturvasta. Mallimaana on pidetty Tanskaa ja yleensäkin muita Pohjoismaita. Termissä on kaksi osaa: jousto ja turva. Tästä huolimatta hallituksen lanseeraamassa raippamallissa ei ole turvaa, on vain raippaa.

Työttömän olisi löydettävä joko 18 tuntia palkkatyötä tai ansaittava yritystoiminnassa vähintään 241 euroa, mikä on 23 % yrittäjän työssäoloehtoon vaadittavasta kuukausiansiosta. Mikäli asia ei toteudu, työttömän on oltava viisi päivää TE-toimiston työllistymistä edistävissä palveluissa.

Ongelmallista on, että Suomen malli ei tällä hetkellä tarjoa työttömälle riittävää tukea. Tanskassa ja Ruotsissa yhtä virkailijaa kohti on joitakin kymmeniä työttömiä, Suomessa taas reilusti toistasataa. Tanskassa tukitoimet ovat kunnan vastuulla ja tukea työttömälle todella löytyy. Suomessa taas kohtuullista tukea saavat lähinnä nuoret, mutta etenkin iäkkäimpien pitkäaikaistyöttömien tilanne on vaikea.

Käytännössä hallituksen raippa kurittaa suurta osaa työttömistä siten, että työttömyysetuutta leikataan 4,65 %. Vapaaehtoistyö ei kelpaa työksi. Keikkatyön etsintärumba voi hidastaa työttömän päivärahojen saantia. Todellisuudessa ajetaan ihmisiä toimeentulotuen asiakkaiksi ja leipäjonoihin.

Tätä ennen hallitus on leikannut aktiivisten työvoimapalveluiden resursseja ja se on markkinaehtoistamassa työvoimapalveluita. Työttömän on yhä vaikeampaa saada henkilökohtaista palvelua. Kansalaisten mielipide näkyy julkisuudessa laajasti. On päivänselvää, että viimeaikaiset toimet ovat ylittäneet rajan, jota useimmat suomalaiset eivät enää pidä oikeudenmukaisena.

Suomessa ollaan työttömän tukemisen suhteen eri tilanteessa kuin muissa Pohjoismaissa. Meidän tukitasomme ostovoimaan suhteutettuna ovat selvästi pienemmät. Suomi on myös joutunut perusturvan tasonsa vuoksi Euroopan neuvoston tarkkailulistalle.

Euroopan neuvoston Sosiaalisen peruskirjan mukaan tukien minimimäärien tulisi olla vähintään 50 % kansalaisten mediaanituloista eikä vähimmäistaso saisi missään tapauksessa alittaa 40 %:a mediaanituloista.

Tällä hetkellä sairauspäivä-, äitiyspäivä- ja kuntoutusraha sekä takuueläke ja työttömyysturvan peruspäiväraha rikkoivat 40 prosentin säännöstä. Työmarkkinatuki ja toimeentulotuen perusosa jäivät selvästi alle 50 prosenttia mediaanitulosta. Koska minimityöttömyysetuutemme ovat kaikkein matalimmat, ne eivät kestä enää yhtään leikkausta.

Me JHL:ssä kannustamme jäseniämme osallistumaan runsain joukoin aktiivimallia vastustavaan mielenilmaukseen Helsingissä perjantaina 2.2.2018. Työttömät tarvitsevat kannustusta – eivät kuritusta!

***

Blogin pohjana on ollut Aamupostissa 25.1.2018 julkaistu kirjoitus