Hoiva-avustajien käsipareille jatkossa entistä suurempi tarve

Hoiva-avustajien kouluttaminen hoitotyön tueksi paikkaisi jo nyt alaa uhkaavaa hoitajapulaa nopeallakin aikataululla, kirjoittaa JHL:läinen sairaanhoitaja ja pääluottamusmies Päivi Rantanen.

Olen viime päivinä kartoittanut avoinna olevien lähi- ja sairaanhoitajien työpaikkoja täällä Turun alueella sekä kysynyt kollegoiltani eri yksiköistä, että mikä tilanne siellä on mitoituksen toteutumisen suhteen. Vastaukset ovat olleet mielenkiintoisia.

Hoitajia ei ole saatavilla, vaikka paikkoja olisi auki. Töitä tehdään koko ajan alimitoituksella. Kentällä näkyy kiire, työntekijöiden kuormittuvuus, vähäinen arvostus ammattikuntaa kohtaan sekä osittain hyvän johtamisen puute. Palkkaus ei myöskään kohtaa alan vaativuuden sekä työolojen suhteen. Moni harkitsee vakavasti alan vaihtoa.

Tämä on todellisuutta tällä hetkellä niin kunnalla kuin yksityisellä – jokaisella sotealueen sektorilla. Vain muutamassa paikassa mitoitus täyttyy eikä hoitajavajetta ole, mutta myös näissä paikoissa aiemmin mainitut hoitoalan yleiset paineet kuormittavat voimakkaasti henkilöstöä.

Viime aikoina julkisuudessa on käyty kovaakin keskustelua tulevan hoitajamitoituksen toteuttamisesta. Tällä hetkellä kyseessä on vain tehostettu palveluasuminen, mutta valmisteilla on muukin hoiva-ala.

Töitä tehdään koko ajan alimitoituksella.

JHL on teettänyt vuonna 2019 selvityksen ”Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon ja kotihoidon henkilöstötarve 2017–2029”, jossa kuvataan niin asiakkaiden kuin henkilöstön kokonaismäärän ja vakanssien tarpeen kasvua tulevaisuudessa. Raportti herättelee sekä huolestuttaa.

Selvityksen mukaan tarvitsemme vuoteen 2029 mennessä jopa 23 300 vakanssia lisää.

Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetussa lakimuutoksessa  mainitaan, että hoivahenkilöstön lisäystarve vuoteen 2030 mennessä olisi noin 30 000 henkilöä. Tämä koskee iäkkäiden ympärivuorokautisia yksiköitä, kotihoitoa sekä palveluasumista. Hoitajien tarve nousee vuodessa siis tuhansilla.

Jos ja kun jo nyt koemme uhkaavaa hoitajapulaa, niin miten se mahtaa näkyä kentällä muutaman vuoden päästä, varsinkin spesifioiduilla aloilla?

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto (JHL) on tehnyt hyvää sekä rakentavaa työtä hoiva-avustajien saamiseksi kentälle paikkaamaan tulevaa hoitajapulaa, kun laki mitoituksesta astuu voimaan.

Lähi- sekä sairaanhoitajien koulutus kestää vuosia, eikä valmistuvien määrä riitä kattamaan hoitajapulaa edes nyt.

Hyvä ja nopea vaihtoehto on jo nyt kouluttaa kentälle hoiva-avustajia hoitotyön tueksi esimerkiksi pesuihin, ulkoiluun, avustamaan ruokailuissa ja  pukemiseen (ei välillinen työ).

Tämä takaisi lähi- sekä sairaanhoitajille mahdollisuuden toteuttaa esimerkiksi turvallista, lakisääteistä ja yksilöllistä lääkehoitoa sekä hoivaa, yhteistyötä läheisten kanssa, saattohoitoa sekä RAI- valmistelua (välillinen työ).

Hoiva-ala elää tällä hetkellä vakavassa murrosvaiheessa, johon pitää reagoida nopeasti. Alan näkyvyys, arvostus, työolot sekä palkkaus eivät kohtaa.

Nyt ei ole aikaa erimielisyyksiin. On käytävä rauhallista ja rakentavaa keskustelua siitä, kuinka turvaamme hyvän hoidon myös tulevaisuudessa.

Kirjoittaja on turkulainen sairaanhoitaja (AMK) ja JHL-pääluottamusmies yksityisellä sosiaalipalvelualalla sekä JHL:n edustajiston jäsen.