Esihenkilö solvasi, työkaveri kiusasi – Näin tunnistat ja torjut rasismin työpaikallasi
Oikeus syrjimättömyyteen on työelämän keskeinen arvo, mutta aina se ei toteudu. JHL:n maahanmuuttajajäsenet kertovat, miltä syrjintä tuntuu ja miten sinä voit auttaa sen torjumisessa.
Suomalainen työelämä on yhä kansainvälisempää, ja ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajia on työntekijöistä yhä suurempi osa. Myös JHL:ssä on tuhansia maahanmuuttajataustaisia jäseniä.
Tällä viikolla vietetään kansainvälistä rasismin ja syrjinnän vastaista viikkoa. JHL:n maahanmuuttajaprojekti tekee työtä vuoden jokaisena muunakin viikkona, jotta ketään ei syrjittäisi työelämässä etnisen taustan tai muun seikan perusteella. Moni työntekijä näet kokee syrjintää esimerkiksi kielen, pukeutumisen, iän, uskonnon tai ulkonäön vuoksi.
Syrjinnän ehkäiseminen on paitsi työnantajien myös meidän jokaisen vastuulla.
– Kannustamme sinua yksilönä ottamaan aktiivisen roolin ennakkoluuloja, syrjintää ja rasismia vastaan, sanoo JHL:n maahanmuuttajaprojektin projektityöntekijä Neleah Kagiri.
Ota seuraavat asiat huomioon, niin voit tunnistaa syrjinnän ja puuttua siihen, oli sen kohteena työkaverisi tai sinä itse. Kursiivilla kirjoitetut ovat JHL:n maahanmuuttajataustaisten jäsenten omia kokemuksia.
Lue Päivi Niemi-Laineen blogi: Venäläistaustainen työkaverisi ei ole syypää Putinin päätöksiin – Rasismille ei saa antaa tuumaakaan tilaa
1 Syrjinnän kokemus pitää ottaa vakavasti
Moni mieltää syrjinnän mustavalkoiseksi: joko sitä on tai ei ole. Usein syrjintä on kuitenkin piilosyrjintää, jota on hankala tunnistaa ja todistaa. Piilosyrjintä voi olla jopa lain ulottumattomissa.
Syrjintä kuormittaa mielenterveyttä ja vie ihmisarvon.
Yksinkertaisesti: jos ihminen kokee toisen ihmisen tunteet tai aikomukset syrjiviksi, hänet on otettava vakavasti.
Ihminen voi kokea syrjintää tilanteessa, jota laki tai muut määritelmät eivät luokittele syrjiväksi. Hän voi kokea rasismia, joka ei ole objektiivisesti rasismia, eräs JHL:n jäsen kirjoittaa ja jatkaa:
Haluan työnantajien tietävän, että syrjintä ei ilmene vain yleisesti tunnistettujen rasismin muotojen tai lain tunnistaman syrjinnän muodossa. Myös henkilökohtainen syrjityksi tulemisen kokemus on aitoa syrjintää.
2 Syrjintä saastuttaa työyhteisön
Syrjintä tekee hallaa niin yksilölle kuin koko työpaikalle, ilmenee maahanmuuttajataustaisten JHL:läisten kokemuksista.
Syrjintä vaikuttaa työn dynamiikkaan ja rasittaa työnantajan ja työntekijöiden suhdetta. Se rapauttaa työntekijöiden motivaatiota, itsetuntoa ja henkistä hyvinvointia. Jos rasismiin ja syrjintään ei puututa, seurauksena voi olla esimerkiksi surua, vihaa ja häpeää. Nämä taas voivat aiheuttaa muun muassa masennusta ja korkeaa verenpainetta ja johtaa sairauslomiin. Lopulta taakan kantaa terveydenhuolto.
Kun kohtaan rasismia, haluan puuttua asiaan välittömästi.
Syrjintä vaikuttaa ihmiseen ja työympäristöön. Se rajoittaa ihmisen kasvua työpaikalla.
Aiheuttaa monitasoista surua ihmisessä, joka kärsii syrjinnästä.
Kuormittaa mielenterveyttä ja vie yksilöltä ihmisarvon.
3 Syrjintä haavoittaa koko yhteiskuntaa
Kokemusasiantuntijoiden viesti on selvä: Syrjintä ei heijastu vain yksilöön ja työpaikkaan vaan koko yhteiskuntaan.
Syrjintä estää yhteiskuntaa kehittymästä hyvinvoivaksi. Se valaa pohja vihan, rasismin ja väkivallan kasvamiseen.
Syrjintä sirpaloi yhteiskuntaa.
4 Tasa-arvoinen työpaikka on kaikkien etu
Epävarmassa maailmassa yksi asia on varma: työnantaja maksimoi kaikkien työntekijöidensä täyden potentiaalin, kun hän antaa jokaiselle yhtäläiset mahdollisuudet tehdä työtä parhaan kykynsä mukaan. Tasa-arvoksikin sitä kutsutaan.
Maahanmuuttajataustaisilla jäsenillä on ikävä kyllä kokemuksia myös epätasa-arvoisesta kohtelusta:
Esihenkilö käytti syrjivää kieltä ja vähätteli jatkuvasti työpanostani.
Tiedän, millaista on, kun työkaveri syrjii ja kiusaa.
Pahimmillaan syrjintä ilmenee räikeänä epätasa-arvona. Eräs työntekijä kertoo, että koronakaranteenin säännöt olivat hänelle erilaiset kuin kantasuomalaiselle kollegalle.
Esihenkilöni pyysi minua viemään karanteeniin asetetun lapseni sukulaisen tai ystävän luo hoitoon ja tulemaan itse töihin. Jouduin selittämään esihenkilölle, mitä karanteeniohjeistuksessa lukee, ja puolustamaan oikeuttani jäädä lapsen kanssa kotiin ja etätöihin. Olin järkyttynyt ja ahdistunut joka kerta, kun sain puhelun tai sähköpostin esihenkilöltäni.
5 Jokainen meistä voi puuttua syrjintään
On kaikkien meidän oikeus ja velvollisuus ottaa syrjintä vakavasti, ja syrjimättömyydestä on iloa ja hyötyä jokaiselle yhteisön jäsenelle.
JHL:n maahanmuuttajataustaiset jäsenet kertovat olevansa valmiita tekemään kaikkensa syrjimättömyyden eteen. Ongelmatilanteissa auttavat paitsi oma vahva itsetunto myös muiden apu ja tuki.
Kun kohtaan rasismia, haluan puuttua asiaan välittömästi.
Rasismia kohdatessani pyrin aina tekemään selväksi, että se on väärin, ja kehotan ihmisiä tutustumaan maailman erilaisiin kulttuureihin.
Kun työpaikalla tai missä tahansa muualla tapahtuu syrjintää, siihen on tartuttava saman tien.
Kun työnantaja tiedostaa syrjinnän monet muodot, hän osaa paremmin puuttua syrjiviin vuorovaikutuksen tapoihin. Erilaisista kulttuuritaustoista tulevien tulisi valistaa työnantajia, koska näillä on parhaat lähtökohdat kertoa, millä tavoilla rasismia ja syrjintää esiintyy. Tietoa voidaan jakaa monilla eri tavoilla ja tuoda kaikkien saataville monella kielellä. Tietoisuus on kaiken avain.
Terveisiä ammattiliitolle: lisää taistelua syrjintää vastaan
Ammattiliitolla on tärkeä rooli tukea jäseniä tuntemaan olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi työpaikalla. Jokaisella on siihen oikeus, taustaan katsomatta.
– Meidän pitää liittona taistella sen eteen, että maahanmuuttajataustaiset eivät kohtaisi epäoikeudenmukaisuutta, toteaa JHL:n maahanmuuttajaprojektin projektityöntekijä Neleah Kagiri.
Ammattiliiton ytimessä ovat paremmat työolot ja -ehdot. Kagiri muistuttaa, että syrjimättömyys on osa niitä.
– Monella työpaikalla on virallisia syrjinnän- ja rasisminvastaisia sääntöjä, mutta ne eivät aina toteudu käytännössä. Rasismia ja syrjintää kohtaavat ihmiset toivovat, että ammattiliitto ottaisi entistä aktiivisemman roolin sen varmistamisessa, että työnantajat valvovat näiden toimenpiteiden toteutumista.