Siirry sisältöön

Työehtosopimuskierroksella syntyi JHL:n oma malli

– Päivi Niemi-Laine

Syksyn ja talven aikana käyty työehtosopimuskierros on ollut pitkä ja mutkikas. Lähtökohdat ja yhteiskunnallinen tilanne olivat tällä kierroksella harvinaisen haastavat. Saavutettuja tuloksia voidaan siis pitää vähintään kohtuullisina, ja monin osin suorastaan hyvinä.

JHL:n työehtosopimuskierros on jo loppusuoralla, ainoastaan energia-alan ja Kansallisgallerian neuvottelut ovat vielä vaiheessa. Nyt onkin jo hyvä hetki kerrata vähän sitä polkua, josta neuvotteluihin on tultu sekä summata asioita, joita tällä kierroksella saavutimme.

Lähtökohdat neuvotteluihin

Liittokohtaisia sopimusneuvotteluja on käyty kilpailukykysopimuksen ikeessä. Kiky-sopimuksessa oli kirjattu, että syksyn 2017 neuvottelukierros käytäisiin niin sanotusti liittokierroksena. Syntyvien ratkaisujen piti kiky-kirjausten mukaan tukea kilpailukyvyn edistämistä, Suomen talouden kasvua ja työllisyyttä. Suomelle piti syntyä Suomen palkkamalli Ruotsin mallin mukaisesti.

Jopa EK:n vuorineuvokset olivat eräiden tietojen mukaan käyneet opintomatkalla Ruotsin vientialaa edustavalla työmarkkinalaitoksella, jossa oli kerrottu kuinka hyvin Ruotsin talous kasvaa Ruotsin työmarkkinamallilla. Palkanmuodostuksen kulmakivi Ruotsissa on avoimen sektorin vientialoja edustava teollisuussopimus, industriavtal.

EK:n tavoite Suomen mallista romuttui tammikuussa 2017. Suomen malli oli hiottu Teknologiateollisuuden pöydässä syksyllä 2016 intensiivisesti. Mallia esiteltiin julkiselle sektorille tammikuussa Eteläranta 10:ssä ”ota tai jätä” -mallina. Eli varsinaiseen vuoropuheluun ja yhteisen mallin kehittämiseen emme päässeet koskaan. Julkisen sektorin puheenvuoroja ja pyyntöjä lisätapaamisista ei kuultu.

Julkinen sektori oli laitettu tilanteeseen, jossa meidät haluttiin alistaa viennin ja teollisuuden vasalliksi. Siihen emme suostuneet. JHL:stä tuli ikävä vastarannan kiiski. Vaadimme solidaarista palkkapolitiikkaa, ansiokehityksen parantamista suhteessa vientialoihin ja teollisuuteen. Toimme esiin vahvan näkemyksemme siihen, että ilman julkista sektoria vienti ei voi ottaa riskiä ja menestyä. Itse asiassa julkinen ottaa taloudellisesti ison vastuun, sillä julkisella rahalla tuotetaan satamapalvelut, rautatiet, lentoliikenne, koulutus, päivähoito, tiet ja väylät, energia ja ict-infra. Julkista rahaa syydetään jopa 5 miljardia teollisuuteen ja vientiin.

EK:n tavoitteena oli siis ns. Suomen malli ja sillä tarkoitettiin mallia, jossa yksityisten vientialojen ja teollisuuden ratkaisu sanelisi pohjan palkkakierrokselle. Ajatus oli se, että julkisen sektorin palkankorotukset jäisivät mielellään pysyvästi avointa vientisektoria matalammiksi.

Nyt käydyissä neuvotteluissa Suomen malliksi muodostui kuitenkin se, että aivan kuten tähänkin asti, eri toimialojen palkkakehitystä ei eriytetä erisuuruisilla prosenttikorotuksilla. Suomen mallista tuli siten JHL:n, ei EK:n toivoman mukainen.

JHL:n tavoitteet sopimusneuvotteluissa olivat hyvät. Paljon saavutettiin. Eli reippaasti yli yleisen korotustason.

Jäsenet mukaan keskusteluun

Päätimme viime keväänä 2017, että jalkaudumme jäsenten pariin ja lähdemme avoimesti keskustelemaan neuvottelutavoitteista. Teimme myös 100 000 jäsenelle kyselyn tavoitteista ja tulokset käsiteltiin myös hallituksessa. Asetimme liitollemme varsinaiset tavoitteet vasta sen jälkeen, kun maakuntakierroksemme oli ohi. (JHL:ssä hallitushan asettaa sopimustavoitteet ja irtisanoo voimassa olevat sopimukset.)

Kyselyn jälkeen valitsimme 6 tärkeintä teemaa, joita ryhdyimme työstämään yksityiskohtaisimmiksi tavoitteiksi. Näitä teemoja markkinoimme jäsenillemme useissa viestintäkanavissamme sekä 11:ssa tilaisuudessa eri puolella Suomea.  Kaikkiaan tavoitimme noin 600 jäsentä ja saimme myös palstatilaa maakuntalehdissä.

Kuusi päätavoitetta

Kuusi teemaa, jotka olimme valinneet jäsenkyselymme kautta, olivat: lisää rahaa kukkaroon, hyvinvointia työelämään, nollatuntisopimukset kuriin, osaavaa voimaa työpaikoille, aikaa ja arvostusta työpaikkaohjaajille sekä ympäristöasiat esiin. (Teemoista lisää JHL:n verkkosivuilla.)

Kun tarkastelee JHL:n hallituksen tavoitteita sopimusneuvotteluihin, voisin todeta, että tavoitteisiin päästiin melkein. Jopa 0-tuntisopimuksiin liittyvät tavoitteet nousivat yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimukseen, ja Avainnassa perustettiin 0-sopimusten käyttöä selvittävä työryhmä.

Ympäristöasiat etenivät ainakin yhdessä sopimuksessa. Emme kuitenkaan vielä kuoppaa näitä asioita, vaan pidämme tavoitteitamme esillä mm. SAK:ssa ja yhteiskunnassa käytävissä keskusteluissa sekä sopimuskauden aikaisessa vuoropuhelussa työnantajatahojen kanssa.

Lomarahaleikkauskompensaatio (eli kipukorvaus / tuloksellisuusraha) saatiin monien vaikuttamisretkien jälkeen, vaikkei se voimassaolevan sopimuksen osalta pitänyt olla mahdollista.

Nyt sovitussa erillisessä tuloksellisuutta edistävässä virka- ja työehtosopimuksessa rahoitus tulee suoraan työnantajan kukkarosta. Tämä on meille ylimääräistä rahaa, sillä edelleen kilpailukykysopimus on voimassa ja lomarahataso palautetaan vuonna 2020 täysimääräisenä julkisen sektorin työntekijöille.

Järjestelyeriin saatiin perälautoja eli työnantajan valtaa suitsittiin. Suurin osa korotusvarallisuudesta jaetaan yleiskorotuksena. Yleiskorotukset tuovat jonkin verran lisää ostovoimaa ja kertakorvaus on niin hyvä, kuin mahdollista oli saada. Euromääräinenkin toteutui sekalinjana, mitä pidettiin tavoitetta asetettaessa realistisena. Yleinen taso saavutettiin. Kunta-alan ja valtion sopimuksissa mentiin kertaerän ansiosta hivenen ylikin.

Meille JHL:ssä on tärkeää, että luottamusmiehillä ja työsuojeluvaltuutetuilla on hyvät toimintamahdollisuudet. Olemme tuoneet asian esille mm. tasa-arvokeskusteluissa ja lausunnoissa. Olemme todenneet, että työpaikkojen luottamusmiehillä tulisi olla laajempi palkkatietojen tiedonsaantioikeus palkkatasa-arvoasioiden selvittämiseksi. On myös tärkeää, että luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut saavat työstään korvauksen, joka kannustaa tekemään kyseistä tärkeää työtä.

Kunta-alan työsuojeluvaltuutettujen ja luottamusmiesten korvauksia parannetaan uuden sopimusratkaisun myötä. Kaikkinensa luottamusmiesten korvauksia korotettiin noin 7 %. Työsuojeluvaltuutettujen korvausrakenteita muutettiin kunta-alalla tällä kierroksella kaksiportaiseksi. Työsuojeluvaltuutetun alinta korvaustasoa korotettiin 72 eurosta 94 euroon kuukaudessa. Mikäli työsuojeluvaltuutettu edustaa yli 700 työntekijää, on korvaus 260 euroa kuukaudessa.  Avainnan työehtosopimuksen soveltamisalalla toimivien työsuojeluvaltuutettujen ja luottamusmiesten korvaukset paranevat myös suhteessa aiempaan.  Näillä toimilla halutaan osaltaan vahvistaa edunvalvontatyötä työelämän hyvinvoinnin kehittämiseksi.

Ammatillisen koulutuksen reformin osalta saimme työpaikkaohjaajien asemaa selvittävän työryhmän. Siellä haetaan mallia työpaikkaohjaajien korvauksiin, työaikaan, koulutukseen ja ohjaamiseen. Työpaikkaohjaajia tarvitaan, koska oppiminen tapahtuu tulevaisuudessa entistä enemmän työpaikoilla. Työpaikkaohjaajat tarvitsevat riittävästi työaikaa opettamiseen ja ohjaamiseen. Joissain työpaikoilla on sopimus työpaikkaohjauksesta. Nyt haemme sitä kaikkiin työpaikkoihin joissa ohjausta on jo tehty.

Samapalkkaisuusohjelma, perhevapaat ja tasa-arvo

Tavoittelimme myös samapalkkaisuusohjelman tavoitteen näkyvyyden parantamista, palkkauksellisen tasa-arvon edistämistä ja matalapalkka-alojen aseman kohentamista. Suomessa miehet ja naiset ovat edelleen selvästi omissa ammateissaan. Työmarkkinat ovat jakautuneet vahvasti mies- ja naisvaltaisiin aloihin. Suomi on segregaatiossa EU:n kärkimaiden joukossa. Joissakin ammateissa on jopa otettu takapakkia. Ammatinvalintaan vaikuttavat muun muassa kulttuuritausta ja työmarkkinoiden rakenne.

Me JHL:ssä pidämme tärkeänä, että samapalkkaisuusohjelman toteuttamisessa edetään ja ohjelman tavoite, naisten ja miesten keskimääräisen palkkaeron kaventaminen, saavutetaan. Kyseinen tavoite on syytä ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa. Lisäksi toteamme, että samapalkkaisuuden edistämiseksi tarvitaan selkeä toimenpideohjelma ja rahoitus. Olisi syytä myös miettiä samapalkkaisuuden edistämistä lailla, kuten Islannissa tehdään. Ylipäätään samapalkkaisuuskäsitettä on syytä laajentaa julkisesta ulos, julkisen ja palvelualojen sekä viennin ja teollisuuden väliseksi. Julkisella sektorilla, vaikka se onkin naisvaltainen ala, työskentelee sekä pienpalkkaisia naisia että miehiä.

Sopimusneuvottelujen myötä kunta-alalle tehdään palkkaohjelma, joka tarkastelee ansiokehitystä julkisen ja vientialojen välillä niin, että palkkakehitys ei naisvaltaisilla aloilla heikkene. On aika laajentaa samapalkkaisuuskäsite koskemaan erityisesti julkisen ja vientialojen välistä ansiokehitystarkastelua. Julkinen itsessään on liian suppea samapalkkaisuustarkasteluun. Tämä on ennakointia seuraavalle sopimuskierrokselle, mikä olisi yhtenäinen työmarkkinamalli, eli jos Suomen malli syntyy.

Palkkaohjelmassa vaadimme, että myös liukumat kuuluvat julkiseen palkkamalliin ja ansiokehitykseen. Nyt maksettava tuloksellisuuserä voisi hyvinkin olla vuosittain malli, jolla palkitaan kuntakonsernin työntekijöitä kuntien tuloksellisuudesta. Olihan nytkin kuntien yhteinen tilinpäätös 200 miljoonaa ylijäämäinen.

Sote-ryhmän perustaminen

Neuvotteluissa päätettiin myös perustaa sote-työryhmä, jossa rakennetaan soten ja maakuntauudistuksen tulevaisuutta. Huomioitavaa on myös se, että työryhmän kirjauksessa ei ole tavoitteena sote-sopimus; eli omaa työehtosopimusta soteen ei tässä työryhmässä rakenneta. Mikäli jatkotyössä (eli pääsopimusneuvotteluissa) sitten päädyttäisiinkin sote-sopimukseen, sen rakentamisessa ovat mukana kaikki alan liitot.

Perhevapaat ja tasa-arvo kunta-alalle nousivat neuvottelujen loppumetreillä arvoon arvaamattomaan. Tavoittelimme omaishoitovapaata, mutta työnantaja ei tähän kuntapöydässä lämmennyt. Tilapäisen hoitovapaan ikärajan nosto 12 vuoteen ja isyysvapaan palkallinen pidennys olivat erinomainen veto tasa-arvon edistämiseen.

Kunta-ala on naisvaltainen ala ja omaishoito noussut vahvaksi tarpeeksi. Joissain neuvottelukierroksen sopimuksissa omaishoidon mahdollisuus kuitenkin tuli, vaikka emme kunta-alalle tätä saanetkaan. JHL on monien sopimusten liitto. Ongelma toki oli se, että kaikkiin sopimuksiin ei saatu samoja asioita.

Yhteenvetona

JHL:n hallituksen ja jäsenten tavoitteissa onnistuimme hyvin. Poliittisissa tavoitteissa onnistuimme niin hyvin kuin oli mahdollista. Kikyä ei neuvottelupöydässä voinut kaataa, sillä kunnista ei 600 miljoonaa lomarahojen maksamiseen kahdeksi vuodeksi löytynyt – Sipilä siirsi ne valtionosuusleikkauksina yrityksille.

Mielestämme onnistuimme hyvin. Alkutilanne kunta-alan ja valtion pöydissä oli JHL:lle lamaannuttava. Muut neuvottelujärjestöt esittivät prosenttikorotuksia ja olimme yksin euromääräisen korotusmuotomme kanssa. Sekalinja oli tulossa melkein molemmille vuosille. Kaikkinensa neljän tahon omien tavoitteiden yhteensovittamisessa alkutilanteeseen nähden saavutimme paljon.

Yhteenveto voi todeta, että sopimusneuvottelujen rinnalle tarvittiin toimiva työtaistelukoneisto. Sujuvien neuvottelujen vuoksi sitä ei paljon tarvittu.

Sopimusneuvotteluissa on olennaista, että pitää sykkeen matalalla, harkitsee ennen suun avaamista, omaa hyvät hermot ja istumalihakset, on varustettu poliittisella hoksnokalla ja sopimusosaamisella sekä on sopivalla tasolla sosiaalinen. Tätä kaikkea on löytyy JHL:n neuvottelijoista!

Kiitokset kaikille yhdistyksille, aktiiveille ja jäsenille, jotka tukivat neuvottelujamme. Heistä lukuisat olivat valmiina tai osallistuivat tukitoimiin, kuten lakkoihin, ylityö- ja vuoronvaihtokieltoihin ja mielenilmauksiin. Näillä kaikilla toimilla oli merkittävä vaikutus neuvottelujen vauhdittamiseen.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*