Paikallinen sopiminen nousi neuvottelupöytään – miten sen laajeneminen vaikuttaisi yksityisellä opetusalalla ja aikuiskoulutuskeskuksissa?

Paikallinen sopiminen korostuu vahvasti työnantajapuolen neuvottelutavoitteissa. Sen mahdollinen lisääminen on haastava asia, koska riskinä on heikommat työehdot. On äärettömän tärkeää pitää huolta siitä, että sopijaosapuolilla on riittävä osaaminen.

Yksityisen opetusalan ja ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten työehtosopimusneuvottelut käyvät tällä hetkellä kuumimmillaan. Neuvotteluosapuolet ovat esittäneet tavoitteensa, ja odotustemme mukaisesti työnantajapuolen tavoitteissa korostuu vahvasti paikallisen sopimisen laajentaminen. Mitä se käytännössä tarkoittaisi? 

Paikallinen sopiminen – plussat ja miinukset

Paikallinen sopiminen tarkoittaa, että työpaikoilla sovitaan työnlainsäädännöstä ja työehtosopimuksista poikkeavasti. Vaikkakin paikallinen sopiminen pohjaa edellä mainittuun työntekijän asemaa turvaavaan lainsäädäntöön ja alan työehtosopimukseen, mahdollistaa se kuitenkin joistakin asiakokonaisuuksista sopimisen lainsäädännön ja työehtosopimuksen tasoa heikommin. Huonoimmillaan paikallinen sopiminen altistaa työntekijät epäreiluille työoloille tai heikommille työehdoille. 

Parhaimmillaan paikallinen sopiminen vastaa työpaikkojen muuttuviin tarpeisiin ja edistää joustavuutta. On tärkeää, että paikallinen sopiminen toteutetaan reilusti ja oikeudenmukaisesti ottaen huomioon sekä työnantajan että työntekijöiden tarpeet sekä oikeudet. Hyvänä lopputuloksena voidaan pitää sellaista paikallista sopimusta, josta hyötyvät niin työntekijät kuin työnantajatkin.

Paikallinen sopiminen on jo nyt mahdollista

Paikallinen sopiminen ei ole täysin uusi asia yksityisellä opetusalalla ja aikuiskoulutuskeskuksissa. Se on jo nyt mahdollista. Tällä hetkellä voidaan sopia paikallisesti muun muassa

• työajan tasoittumisjärjestelystä 
• lomarahojen vapaaksi vaihtamisesta 
• luottamusmiesten lukumäärästä ja ajankäytöstä 
• työehtosopimuksen mukaisesta palkasta ja muiden etuuksien vähimmäismääräyksistä, jos kyseessä on työantajan taloudelliset vaikeudet, jotka voisivat johtaa työvoiman vähentämiseen. 

Paikallisen sopimisen osapuolina työpaikoilla ovat työnantajan edustaja sekä luottamusmies. Luottamusmies on henkilöstön edustaja, joka on ammattiliiton jäsen. Luottamusmiehen harteille jää varmistaa, ettei paikallinen sopimus heikennä työntekijän asemaa tarpeettomasti ja kohtuuttomasti. 

Luottamusmiesten vastuu kasvaa paikallisen sopimisen laajetessa 

Paikallisen sopimisen mahdollinen lisääminen on haastava asia. Yksityisen opetusalan ja ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten työehtosopimuksen neuvottelijoina teemme neuvottelukierroksen aikana jatkuvaa arviointia asiakokonaisuuksista, joista osapuolet voisivat sopia työpaikkakohtaisesti. Mikä on sopivasti? Entä mikä on liikaa? 

Paikallisen sopimisen mahdollistaminen työehtosopimuksella tarkoittaa työn vaativuuden ja vastuun lisääntymistä luottamusmiehille. 

Neuvottelijoina meidän täytyy katsoa kristallipalloon ja huolehtia tulevaisuudesta eri vaihtoehtoineen. Entä jos luottamusmiehiämme ei tulevaisuudessa olisi tarpeeksi kattavasti työpaikoilla? 
 
Eduskunnassa on tällä hetkellä lausuntokierroksella Suomen hallituksen esitys paikallisen sopimisen laiksi. Jos laki menee läpi, luottamusmiesten puuttuessa tai heidän rinnalla paikallista sopimista voivat tehdä luottamusvaltuutetut. Luottamusvaltuutettu on luottamusmiehen tapaan henkilöstön edustaja, mutta luottamusvaltuutetulta puuttuu ammattiliiton jäsenyys ja koulutus. Riittäisikö työlainsäädäntöä ja työehtosopimusta tuntemattomilla valtuutetuilla osaaminen tähän vaativaan tehtävään, joka turvaa työntekijöiden asemaa? 

On joka tapauksessa todennäköistä, että paikallinen sopiminen työmarkkinoilla laajenee, pidimme siitä tai emme. Työehtosopimusten osapuolten välillä tulee varmistua siitä, että työnantajan ja työntekijöiden edustajilla on riittävä osaaminen paikallisten sopimusten tekemiseen. Oleellista on, että paikallisen sopimisen tulee aina olla sopimista, ei sanelua.