On helpompi luoda eheää kuin korjata rikkinäistä – mielenterveydessä huomio ongelmien ennaltaehkäisyyn
Kun ajatus ei pysy koossa ja työasiat tunkevat uniin saakka, ei työstä palautuminen enää ole hallinnassa. Tällaisessa tilanteessa on hälytyskellojen syytä soida. Työkyvystä kannattaa pitää huolta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Silloin, kun asiat ovat vielä hyvin, kirjoittaa JHL:n työelämäasiantuntija Anne Ranta.
Oletko kuullut sanaparin mielenterveys ja työkyky?
Heti alkuun hieman faktatietoa aihealueeseen liittyen. Työelämässä uuvutaan ja masennutaan yhä enenevässä määrin. Kelan tilastot kertovat, että mielenterveyssyistä myönnettyjen sairauspäivärahojen määrä nousi vuonna 2020, vaikka muutoin sairauspoissaolopäivät alenivat. Myös Työeläkevakuuttajilta olemme kuulleet, että viime vuosina myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden suurin yksittäinen syy on ollut masennus, joka vie joka päivä kymmenen ihmistä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Viimeaikaiset työelämään kohdistuneet tutkimustulokset (Työterveyslaitos 2020) kertovat, että työelämän muuttuminen jopa murtuminen näkyy jo työpaikoilla. Työntekijöistä erityisesti vanhemmat ja nuoremmat ikäryhmät kärsivät yhä useammin masennuksesta tai työkyvn heikentymisestä.
Koronapandemian jälki on jo näkyvissä ja tulee vaikuttamaan työelämässä työskentelyyn vielä kauan pandemiasta toipumisen edetessä. Korona-aika on tuonut mukanaan huolipuheen, stressin ja tylsistymisen riippuen siitä, miten pandemia on vaikuttanut henkilön työhön ja arkeen.
Erityisen huolestuttava ilmiö on mielestäni se, että yhä nuoremmat työntekijäryhmät kertovat niin työhyvinvointiansa kuin työkykyään huonontavista tekijöistä työpaikoilla. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa perehdytyksen puute, työn merkityksettömyys, työn ilon ja innostuksen väheneminen, suuri työmäärä ja kiireen kokeminen.
Työntekijän työkyky muodostuu henkilön fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja kognitiivista toimintakyvyn osa-alueista. Kun toimintakyvyn osa-alueet ovat hyvässä kunnossa, ei jonkin osa-alueen nuupahtaminen vielä välttämättä tarkoita henkilön kohdalla sairastumista. Kuitenkin varhaisia merkkejä työntekijän työkykyä alentavista tekijöistä voi tällöin olla jo havaittavissa esimerkiksi juuri toimintakyvyssä mielenterveyteen vaikuttaen.
Arjessa nämä toimintakyvyssä tapahtuneet muutokset voivat näkyä esimerkiksi töiden sujumattomuutena ja ajatusten takkuamisena sekä työasioiden seuraamisena vapaa-ajalle ja uniin, jolloin palautumista työpäivän jälkeen ei tapahdu riittävässä määrin. Hyvin usein kuulen puhetta myös siitä, että palautumisen yhteydessä puhutaan pelkästään toimenpiteistä reagoimalla havaittuihin kuormitustekijöihin. Tämä on harmittavaa, kun kuitenkin tiedetään, että paras tulos työntekijän kannalta saadaan aikaan, kun työkykyyn ja mielenterveyteen vaikuttavista tekijöistä pidetään huolta ennaltaehkäisevästi. Silloin kun asiat ovat vielä hyvin!
Ihmiset sietävät liiallista taikka samana toistuvaa kuormittumista hyvin eri tavoin. Työpaikoilla henkilön kuormittumiseen reagoiminen varhaisessa vaiheessa on avain parempaan työkykyyn ja tasapainoisempaan elämään. Hyvä olisikin siis aika ajoin kysyä työkaverilta: Mitäs sulle kuuluu? – kysymys, sekä lisäksi varata vielä hetki aikaa myös kuuntelemiseen.
Ihminen kun on kokonaisuus ja tällöin niin työn kuin muun elämän asiat kietoutuvat sangen tiiviisti toisiinsa. Väitän, että ei ole olemassa henkilöä jolla arjen asiat eivät tavalla taikka toisella näkyisi henkilön suoriutumisessa myös työn maailmassa taikka päinvastoin.
Kannustankin siis jokaista löytämään itselleen ne sopivat keinot tukea omaa työkykyään ja erityisesti mielensä terveyttä. Keinot kannattaa jakaa työssä tehtäviin ja vapaa-ajalla tehtäviin toimintoihin ja muistaa lähteä liikkeelle maltillisesti. Siis pienin askelin kohti tasapainoisempaa työkykyisyyttä!
Omaa hyvinvointiaan ja työkykyisyyttään miettiessä kannattaa työntekijän käyttää hetki aikaa ainakin työtehtävien sujumiseen, työmäärän sekä työn tauottamisen tutkailuun. Ja vastaavasti vapaa-ajalla yksi keino huoltaa mielenterveyttään voi olla liikkeelle lähtö, siis kotoa ulos vaikkapa kevyen liikenteen väylälle kävelemään taikka luontoon. Muita mielen terveyteen vaikuttavia keinoja voivat olla erilaiset harrastustoiminnat sosiaalisine kontakteineen, lukeminen ja arkipuuhastelu, siis kaikki ne erilaiset toiminnot kuin työssä.
Ja jos kokee, ettei yksin pysty löytämään alkuun toimivia tapoja oman työkyvyn ja mielenterveyden edistämiseksi kannattaa, apuja kysyä varhaisessa vaiheessa esimerkiksi työkavereilta, esimieheltä, työsuojelutoimijoilta taikka työterveyshuollosta. Lisäksi hyvillä mielillä voin kertoa, että JHL on lähtenyt mukaan arkiliikunnan edistämisen kautta tukemaan jäsentensä työkykyä yhteistyössä Liikkuva aikuinen -ohjelman kanssa.
”Meillä kaikilla on mielenterveys,
joten pidetään huolta ensin itsestä,
jonka jälkeen voimme pitää huolta myös toisista!”