Yksityinen ja julkinen sektori ovat sotessa parhaimmillaan kumppaneita – eivät kilpailijoita

Sote-palveluissa ulkoistamisella tehtyjä säästöjä on turha hehkuttaa, mikäli palvelujen laadusta ei ole tietoa. Markkinaehtoisuuden vallitessa on pidettävä huolta siitä, että asiakas ei jää ilman palveluja missään tilanteessa.

Moni meistä muistaa sote-uudistukseen liittyvän keskustelun, jonka mukaan julkinen sektori, yksityiset palvelujen tuottajat ja kolmannen sektorin toimijat oli määrä laittaa ”samalle kalkkiviivalle”. Tämä tarkoitti sitä, että mainituilla palvelujen tuottajilla olisi samat oikeudet tuottaa palveluja. Käytännössä kuitenkin vain julkinen sektori pystyy kantamaan suurimman vastuun palveluista kokonaisuutena. Nykyisen hallituksen tavoite oli siis hyvin epärealistinen.

Vaikuttaa siltä, että markkinaehtoisessa sote-uudistuksessa ei ole kerrottu suoraan, mitä maamme hallitus sote-uudistuksella pohjimmiltaan tavoittelee. Viesti julkisen sektorin aseman turvaamisesta ja yksityisen sektorin merkityksestä pitäisi tuoda esille selkeästi. Tällöin ei jäisi epäselväksi, että yksityisen sektorin tarkoituksena on täydentää julkista sektoria.

Julkisen sektorin roolista on pidettävä kiinni myös silloin, mikäli maan hallituksen markkinaehtoinen sote-malli etenee. Julkisesti tuotettuja sote-palveluja saatetaan tarvita esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa yksityinen palvelujen tuottaja laittaa yllättäen ”pillit pussiin” tai ei koe aluetta riittävän tuottavaksi. Toisaalta julkinen sektori kantaa vastuun myös palvelujen kehittämistyöstä, jota yksityistä sektoria ei ole velvoitettu ainakaan vielä tekemään.

Lisäksi olisi toivottavaa, että kunnat antaisivat asukkaille ja päättäjille luotettavaa tietoa palvelujen ulkoistamisesta. Niin ei valitettavasti aina ole. Esimerkiksi Posion kunnassa, jossa palveluja on ulkoistettu, asioista on tiedotettu puutteellisesti.

Posion kunnan vuoden 2017 toiminnan arviointikertomuksesta ilmenee, että sote-sopimus on ollut kunnalle taloudellisesti kannattava. Kunnan verkkosivujen perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että kunnassa ei ole arvioitu palvelujen laatua ja asiakastyytyväisyyttä, eikä sivuilta myöskään löydy sote-palvelujen valvontaraporttia. Onkin siis hyvä miettiä, voiko ja kannattaako yksityisen palvelujen tuottajan toimintaa kehua, mikäli edes kuntalaisten tyytyväisyyttä palveluihin ei ole arvioitu?

Markkinahumusta huolimatta on syytä muistaa, että todellisuudessa julkinen sektori on se, joka kantaa päävastuun sote-palveluista. Esimerkiksi Posiolla se näkyy siten, että kunta hoitaa edelleen soteen kuuluvat viranomaistehtävät, kuten lastensuojelun ja sosiaalipäivystyksen.

Posion esimerkki osoittaa, kuinka julkinen sektori on loppupeleissä lopullinen vastuunkantaja palvelujen tuottamisessa. Alkuperäinen suunnitelma siitä, että julkinen, yksityinen ja kolmas sektori olisivat samalla viivalla, oli jo lähtökohtaisesti utopistinen. Voimmekin kysyä, olisiko sote jo valmis, mikäli lähtökohdaksi olisi otettu realistinen näkökulma? Yksityisen sektorin rooli on julkista sektoria täydentävä eikä toisin päin.