Naisten vuoro kehyksissä – jokainen nainen on kiitoksen arvoinen
Naistenpäivää vietetään ympäri maailmaa maaliskuun 8. päivänä. Merkkipäivän juuret löytyvä yli sadan vuoden takaa, vuonna 1910 Kööpenhaminassa pidettyyn sosialististen naisten kongressiin. Myös suomalaiset naiset olivat edustettuina tässä eturintamassa, mikä taaksepäin katsottuna voi näyttää helpolta ja itsestäänselvyydeltä.
Naisten tasa-arvon edistäminen on kuitenkin kivikkoinen polku, eikä Suomessakaan parannusta olisi tapahtunut ilman henkilökohtaisia uhrauksia, joita lukematon määrä tavallisia, ahkeria naisia on tehnyt. Muutosta ei olisi tapahtunut myöskään ilman keskinäistä tukea, naisten välistä solidaarisuutta.
Nainen on ollut erityisesti perheen ja sitä kautta yhteiskunnan kivijalka. Arjen sankari, joka on asettanut yhteisen edun itsensä edelle. Nainen on aina huolehtinut elämän jatkumisen mahdollisuudesta, ravinnosta, hoidosta ja hoivasta. Sotavuosina naisen rooli vahvistui myös perinteisissä miesten töissä, maanviljelyssä ja teollisuudessa. Nykyisin käsittämättömältä kuulostava sukupuoleen perustuva palkkaero säilyi kuitenkin vielä vuosikymmeniä. Naisten työ ja perheen elämä ei aikaisemmin kiinnostanut myöskään tutkijoita harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Historiankirjoituksissa mies kuvataankin edelleen lähes aina kertojana ja sankarina julkisen tehtävänsä kautta.
Tarkastelee asiaa miltä näkökulmalta tahansa, naisten aseman muutos on ollut valtava. Yksi merkkipaalu saavutettiin vuonna 1975, kun YK vahvisti ”Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivän” juhlapäiväksi. Päivä vuodessa ei muuta maailmaa, mutta se voi olla #metoo -kampanjan kaltainen herätys, jonka vaikutukset muuttavat tulevaisuuden suuntaa. Siksi päivän viettäminen on tärkeää.
Millainen on nainen nykypäivän Suomessa? Me naiset olemme kaikki erilaisia, eikä yhdistävä tekijä ole syntymäpaikka tai koulutus, ikä tai ammatti. Ominaisuuksien rajaaminen jättää helposti jonkun ulkopuolelle, enkä sitä halua. Yhteistä meille on kuitenkin syntyminen äitien tyttärinä ja elämä kanssasisarina toisillemme.
Edelleenkin tarvitsemme lasikattojen murtajia niin työelämässä kuin erilaisten perheiden keskiössä. Tänä vuonna Naistenpäivänä on kuitenkin korkea aika kiittää kaikkia arjen sankareita, naisia, jotka eivät paistattele valokeilassa, vaan ovat jokainen omalla tavallaan erityisiä; kanssakulkijoina, lähimmäisinä ja yhteiskunnan osasina. Yhteiskunta ei pysyisi koossa ilman tavallisia naisia, äitejä, sisaria.
Minä haluan osoittaa erityisen kiitokseni JHL:läisille naisille – Teille jokaiselle yksitellen ja yhdessä. Yhdessä olemme vahvoja, yhdessä voimme muuttaa maailmaa.
Naistenpäivä muistuttaa, että jokainen nainen on kiitoksen arvoinen. Ketä sinä haluaisit kiittää? Kerro henkilökohtaisesti tai somessa, miksi juuri hän on erityinen!