Työpaikkojen sisäilmaongelmat eivät vähättelyllä ja korupuheilla ratkea

Sisäilmaongelmat ovat tuttu riesa monessa työyhteisössä. Vaikka ongelmien ratkaisu voi aiheuttaa suuria taloudellisia kustannuksia, ajan mittaan panostukset maksavat itsensä takaisin.

Sisäympäristöön liittyvät ongelmat ovat JHL:läisten työsuojelutoimijoiden työlistan kärjessä. Erityisesti julkisen sektorin työpaikoilla ongelmaan havahtuminen on kuin pandoran lipas: yksittäisen työntekijän ilmoituksesta aukeaa ongelmien vyyhti, josta ei tehtyjä vihreitä ja epäonnisia ratkaisuyrityksiä puutu.

Tilanteen korjaamiseksi työpaikoille perustetaan sisäilmaryhmiä, joita vaivaa laajalti osaamisvaje – myös luottamuksen rakentamisessa ja viestinnässä. Miten muuten on mahdollista, että ongelmia uutisoidaan jatkuvasti mediassa, jossa näkökulmina ovat epäluottamus salattuihin tutkimustuloksiin ja korjausten viivyttely?

Keskustelu työpaikkojen sisäilmaongelmista käy kuumana. Erityisesti opetus-, sosiaali- ja terveysalan sisäilmatutkimusten tuloksista uutisoiminen on nostanut ankaria vastalauseita: väärin tulkittu. Asian nostaminen julkiseen keskusteluun nähdään ongelmien lietsomisena, vaikka ympäristöministeriön arvion mukaan jopa 600 000 – 800 000 henkilöä kärsii päivittäin huonon sisäilman seurauksista. Asioiden ratkaiseminen ei etene, jos epäkohdista ollaan hiljaa.

Valtioneuvosto on havahtunut asiaan ja käynnistänyt Terveet tilat 2028 –toimenpideohjelman. Ohjelman tavoitteena on saada sisäilmaongelmista kärsivien määrä vähenemään nopeasti ja tilat pysyvästi terveiksi. Erityisesti julkisten rakennusten kuten hoitolaitosten, koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmat vaativat ripeästi ratkaisemista. Toimenpideohjelmaan liittyy verkkokysely, jolla kerätään palautetta laajasti asiantuntijoilta, järjestöiltä, tilojen käyttäjiltä ja muilta asiasta kiinnostuneilta. Kysely on avoinna 15.2.2018 asti, ja kannustan kaikkia vastaamaan kyselyyn.

Ongelmien syitä tiedetään jo nyt, ja ne jakautuvat monen tekijän summaksi alkaen väärän rakennuspaikan valinnasta, puutteellisesta suunnittelusta, heikosta rakentamisen laadusta, huollon toimimattomuudesta ja tilojen käyttäjien vähättelystä aina rakennusten teknisen elinkaaren loppumiseen. Ja lopulta päädytään rahaan: vieläkö voitaisiin lykätä korjauksia, ja miten vältettäisiin suuria kustannuksia. Nyt ollaan tilanteessa, jossa suuria kustannuksia ei voida välttää. Vaikeuskerrointa lisää sote- ja maakuntauudistus, johon liittyy huoli kuntien rakennusten omistuksista, tulevista käyttäjistä ja vastuutahoista.

Yhtälö on kuitenkin ratkaistava. Sisäilmasta sairastuminen työpaikalla pitää estää, samoin lasten ja nuorten altistaminen huonosta sisäilmasta johtuville sairauksille, joiden kustannukset näkyvät sairastumisina tulevina vuosikymmeninä. Rakennukset on korjattava. Viisautta on luopua moniongelmaisista, teknisen elinkaarensa päässä olevista rakennuksista ajoissa ja rakentaa uusia tiloja.

Julkinen keskustelu sisäilmaongelmista on hurjassa pyörteessä. Myrskyn silmässä on kuitenkin rauhallista; sieltä löytyvät kaikki ne sisäilmasta sairastuneet, joille apu on tullut liian myöhään, jos sittenkään. Työpaikkasairastuneiden auttamiseksi tarvitaan paitsi puhtaita työtiloja myös korjausta sosiaaliturvaan. Sisäilmasta sairastuneiden tukijärjestelmät kuten asiantunteva diagnosointi vähättelyn sijaan, työpaikkasairastuneen hoito, työpaikan vaihdoksen tuki ja Kelan kuntoutuksen järjestäminen ovat yhteiskunnassa tehtäviä valintoja, jotka auttavat työntekijöitä palaamaan takaisin työelämään. Kustannuksina ne eivät ole suuria, kun verrataan ennenaikaisen työkyvyttömyyden kustannuksiin.