Siirry sisältöön

JHL:n kysely paljastaa raastavan kiireen: 40 prosenttia vanhustyön ammattilaisista ei ehdi hoitaa töitään työajalla – ”Riittämättömyyden tunne tulee uniin”

Neljännes vanhustyötä tekevistä joutuu toistuvasti jäämään ylitöihin, kertoo valtakunnallisesti toteutettu kysely.

Vanhustyön ammattilaiset tekevät työtään raskaassa aikapaineessa. Lähes neljällä kymmenestä ammattilaisesta on vastuullaan niin suuri työkuorma, että työaika ei riitä siitä selviytymiseen.

Tähän viittaa työaikakysely, jonka JHL toteutti tänä keväänä vanhustyötä tekeville jäsenilleen.

Kyselyyn vastanneista 38 prosenttia kertoi, ettei työaika riitä kaikista tehtävistä suoriutumiseen. Neljännes vastaajista, 23 prosenttia, joutuu toistuvasti jäämään ylitöihin. Ylitöitä tekevistä 91 prosenttia sentään selviää 1–5 ylityötunnilla viikossa.

Työkuorman ikeessä kamppailevista moni on ylittänyt keski-iän. Kyselyyn vastasi 868 henkilöä, joista 79 prosenttia on yli 40-vuotiaita ja 17 prosenttia yli 59-vuotiaita.

Kysely oli valtakunnallinen. Siihen vastanneiden keskuudessa kiire koettelee pahiten Kainuussa työskenteleviä. Kainuulaisista vastaajista peräti 63 prosenttia kertoi, ettei normaali työaika riitä töiden tekemiseen. Toiseen ääripäähän sijoittuu Keski-Pohjanmaa, jossa 87 prosenttia työntekijöistä kertoo normaalin työajan riittävän.

Eniten vastauksia kyselyyn tuli Satakunnasta ja seuraavaksi eniten Uudeltamaalta ja Pirkanmaalta.

”Tässä tuntee itsensä riittämättömäksi”

Yli 70 prosenttia vastaajista on töissä julkisella sektorilla. Työpaikoista yleisimmät ovat kotihoito, tehostettu palveluasuminen ja palveluasuminen – tässä järjestyksessä.

Jakautuminen kertoo siitä, että vanhushuolto on siirtynyt vanhainkodeista kotihoitoon ja tehostettuun palveluasumiseen. Tehostettu palveluasuminen kuvaa myös sitä, että siellä asuvat vanhukset ovat entistä hauraampia.

Kyselyssä pyydettiin avoimella vastauksella tietoa viimeisimmästä työvuorosta. Eräs vanhustyön ammattilainen kuvaili työvuoroaan näin:

”Meillä on päiviä, jolloin asiakkaita tulee jaksolle ja kotiutuu. Kiireisimpänä päivänä voi olla neljä kotiutuvaa ja kolme tulevaa tai päinvastoin. Nämä päivät ovat kaaosta. Koneet eivät riitä kaikille työntekijöille sisään ja kirjauksia voidaan joutua tekemään puolet iltavuoron ajasta. Kirjaaminen keskeytyy usein. Asiakkaista pitää myös hoitaa ja olla heidän kanssaan. Tässä tuntee itsensä riittämättömäksi. Tämä tulee myös kotiin ja uniin.”

Toinen kirjoitti kotihoidon arjesta seuraavasti:

 ”Torstai kello 6–14, josta autolla ajoa 74 km, johon meni aikaa 2 h 8 min. Käyntipaikkoja 12 kappaletta.”

kahdet kädet - toiset hoitajan, toiset vanhuksen
Vanhushuolto on siirtynyt vanhainkodeista kotihoitoon ja tehostettuun palveluasumiseen.

Uusi työaikalaki vaikuttaa

Uusi työaikalaki muun muassa laajentaa jaksotyön ja yötyön soveltamista sosiaali- ja terveydenhuollossa. Työaikalain muutokset näkyvät työaikakyselyssä, sanoo sopimusasiantuntija Kari Bagge.

– Useassa vastauksessa nousi esiin tilanne, jossa uutta työaikalakia ei varsinaisesti kiitelty. Usein työvuorot on järjestetty niin, että iltavuorosta jäädään vapaapäivälle. Tämä koetaan huonona ratkaisuna, ja sitä se myös on. Entisen työaikalain aikana työntekijä meni usein iltavuorosta aamuvuoroon, josta hän jäi vapaalle.

Uutta työaikalakia ei vastauksissa varsinaisesti kiitelty.

Yksityisellä sosiaalipalvelualalla on käytössä kolme työaikamuotoa: yleistyöaika, toimistotyöaika ja jaksotyöaika. Uuden työaikalain mukainen pääsääntö on, että työntekijälle on annettava 11 tunnin lepoaika myös jaksotyöaikamuodossa.

Laki mahdollistaa edelleen vuorokausilevon lyhentämisen yhdeksään tuntiin työn järjestelyihin liittyvästä syystä, mutta lyhentäminen ei voi olla pääsääntöistä ja toistuvaa.

Osa muutoksista on myönteisiä

Kiireestä ja työvuorojen kuormittavuudesta huolimatta uusi työaikalaki on tuonut vanhustyön ammattilaisten arkeen myönteisiäkin muutoksia. Eräs kyselyyn vastannut vanhustyön ammattilainen kertoo, että iltavuorolaisetkin saavat riittävästi lepoa.

Asumispalveluyksikössä iltavuoron alkamisajankohtaa on aikaistettu osalla iltavuorolaisista niin, että se alkaa kello 12 tai 12.30, jolloin se päättyy kello 20 tai 20.30. Näin työaikalain mukainen vuorokausilepo saadaan myös toteutumaan ja aamuvuoroon tuleminen on näin mahdollista ilman poikkeamista laista.”

Neljä kysymystä, jotka työpaikalla kannattaa kysyä

Työaikaratkaisuja kannattaa miettiä rohkeasti uusiksi, kannustaa sopimustoimitsija Kari Bagge.

Se vaatii työyhteisön yhteistä keskustelua, suunnittelua ja uusia innovaatioita sekä kokeilunhalua – ja hyvän työvuorojen laatijan.

Esimerkiksi nämä kysymykset työpaikalla kannattaa käydä läpi:

  • Ovatko vanhat työaikarakenteet välttämättömiä vai voisiko niitä muuttaa?
  • Tarvitseeko kaikkien iltavuorolaisten tulla juuri samaan aikaan töihin? Entä aamuvuorolaisten?
  • Onko iltavuorosta jäätävä vapaalle vai voidaanko vuorot järjestää työaikalain mukaisten lepoaikojen puitteissa niin, että työntekijä voikin tulla aamuvuoroon, josta hän voi jäädä vapaalle?
  • Jos yksikössä tehdään kolmivuorotyötä, voiko vuorot järjestää ergonomisessa järjestyksessä niin, että iltavuorojen jälkeen tulisikin vielä yövuorot, jota seuraisivat vapaat?