Ruoan ympäristöjalanjälkien vertailu yhtenäistyy
Eri ruokatuotteiden ja tuoteryhmien hiilijalanjälkien vertailu on Luken kolmevuotisen hankkeen jälkeen yhdenmukaisempaa ja helpompaa.
Luonnonvarakeskus (Luke) kehittää parhaillaan elintarvikkeiden ympäristöjalanjäljen laskemiseen yhdenmukaistettua, tieteeseen perustuvaa ja käytäntöön sovellettavaa mallia. Luken vetämä hanke kokoaa yhteen elintarvikealan toimijoita koko ruokaketjusta.
Elintarvikkeiden hiilijalanjälkeä käytetään yhä enemmän kuluttajalle suunnatussa viestinnässä ja ympäristöväittämien pohjana sekä osana yritysten vastuullisuustyötä. Se on isossa osassa myös esimerkiksi julkisissa hankinnoissa sekä elintarvike- ja ympäristöpoliittisessa päätöksenteossa.
Laskentamenetelmille on kaivattu yhteisiä pelisääntöjä, jotta elintarvikkeiden hiili- ja muu ympäristöjalanjälkiviestintä, julkinen keskustelu ja päätöksenteko perustuisivat mahdollisimman yhdenmukaiseen ja vertailukelpoiseen tietoon.
Myös hallitusohjelmaan on kirjattu elintarvikesektorin elinkaarimenetelmien kehittämisen tarve.
– Julkisessa keskustelussa verrataan usein eri menetelmin ja erilaisiin käyttötarkoituksiin tehtyjä elintarvikkeiden hiilijalanjälkiarvioita toisiinsa. Tutkimuksista tulee saada vertailukelpoisia, että tulosten vertailu on mahdollista ja mielekästä, hankkeen vastuullinen johtaja, erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri toteaa Luken tiedotteessa.
Eikä pelkästään se hiilijalanjälki
Tähän asti ruokaan liittyviä hiilijalanjälkiä on mitattu konkreettisimmin CO2-pitoisuuksilla tai tutummin kasvihuonepäästöillä. Nyt käynnistyneen projektin tavoitteena on paitsi yhdenmukaistaa laskentaa, myös ottaa elintarvikkeiden rehevöittävät vaikutukset sekä niiden jättämä vesijalanjälki osaksi ympäristövaikutuksen arviointia.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Katajajuuri korostaakin tiedotteessa, että pelkkä hiilijalanjälki ei anna riittävän kattavaa kuvaa ruuantuotannon ja -kulutuksen ympäristövaikutuksista, vaikka julkinen keskustelu usein kietoutuu siihen.
Kolmivuotisessa hankkeessa tehdään tiivistä sidosryhmäyhteistyötä toimialajärjestöjen ja yritysten kesken. Tavoitteena on saada aikaan käytäntöön sovellettava laskentatapa, joka palvelee alaa. Lisäksi halutaan linjata mitkä ovat kriteerit ja vähimmäisvaatimukset, joita kaivataan elintarvikkeiden ympäristöjalanjälkien viestinnässä.