JHL:n kysely: Välinehuollossa työn kiireellisyys ja vastuullisuus eivät vastaa lähellekään palkkatasoa
JHL:n toteuttaman välinehuollon kyselyn mukaan alalla vaaditaan entistä laajempaa osaamista. Työmäärä lisääntyy koko ajan, palkassa se ei kuitenkaan näy. Puolet vastaajista kertoo, että tehtävän vaativuutta ei ole arvioitu muuttuneen työn mukaiseksi.
JHL:n huhtikuussa 2021 tekemän kyselyssä vain ani harva vastaaja oli sitä mieltä, että palkan määräytymisperusteet ovat välinehuollossa kannustavia. Noin 60 prosenttia tutkimukseen vastanneista oli kannustavuudesta täysin vastakkaista mieltä.
Alan ansiotaso koetaan kautta linjan liian alhaiseksi työn vastuullisuuteen nähden.
– Välinehuoltaja tekee arvokasta työtä ja siitä kuuluisi maksaa sen mukaan. Työn ja vastuun määrään nähden palkka on aivan alimitoitettu, eräs vastaaja mainitsee.
Pitääkö naisvaltaisuus palkat alhaalla?
Yli 90 prosenttia kyselyyn vastaajista on naisia. Määrä on yksi yhteen myös välinehuollossa työskentelevien sukupuolijakauman kanssa: alan ammattilaisista yli 90 prosenttia on naisia.
Miesvaltaisella alalla tämä ei kävisi.
Avovastauksissa otettiin kantaa siihen, olisiko alan palkkataso mahdollisesti toisenlainen, mikäli ala ei olisi niin naisvaltainen.
Yksi vastaajista lataa suoraan:
– Kiire on lisääntynyt joka rintamalla, palkassa vaan ei näy. Tehdään tuplatyötä ilman erillistä korvausta. Miesvaltaisella alalla tämä ei kävisi.
Työnkuva ei vastaa palkkaa
Selvityksestä käy ilmi, että reilusti yli puolella vastaajista työnkuva on muuttunut nykyisen työsuhteen aikana. Jopa 70 prosentin mukaan tehtävien muuttuminen entistä vaativimmiksi ei näy kuitenkaan millään lailla tilinauhassa.
Sekä ulkoisten että sisäisten asiakkaiden lukumäärä on lisääntynyt välinehuoltokeskuksissa.
– Eri asiakkaiden toiveiden mukaisissa työskentelytavoissa riittää muistettavaa, tarkkuutta ja huomioimista. Sairaalassa voi olla lisäksi sisäisiä etäpisteitä, kuten esimerkiksi teho-osasto ja laboratorio, selventää vastaaja.
Autoklaaviperehdytystä lukuun ottamatta osaamisen laajuus ei vaikuta mitenkään palkkaan.
Hän jatkaa, että välinehuoltajat kiertävät työskentelemässä tarvittaessa myös maakunnan alueella.
Korona on aiheuttanut lisätöitä myös välinehuollossa. Eräs vastaajista kuvailee, miten työn määrä kasvaa salakavalasti, mutta palkkaan sillä ei ole vaikutusta.
Esimerkkinä hän mainitsee suun terveydenhuollon asiakkaiden määrän lisääntymisen nyt pahimman koronavaiheen jälkeen. Hammashoitolat ovat aloittaneet koronasta johtuvien ruuhkien jononpurun, ja se heijastuu suoraan välinehuoltajien työkuormaan.
– Meillä sitä kutsutaan “lisäostoksi”, joka on pakko tehdä, koska sen katsotaan kuuluvan työhömme. Emme saa korvausta jononpurusta.
Vaativuuden arviointi ontuu
Välinehuollon tehtävän vaativuutta ei ole monessakaan paikassa uudestaan arvioitu lisääntyneistä ja uusistakaan tehtävistä huolimatta. Näin kertoi noin puolet niistä vastaajista, joiden mukaan työtehtävät ovat nykyisen työsuhteensa aikana muuttuneet. Lisäksi noin viidennes ei osannut sanoa, onko tehtävän vaativuuden arviointia tehty.
Vastauksista käy ilmi muun muassa, että työpisteiden ja työvälineiden lisääntymistä ei huomioida vaativuutta arvioidessa.
– Ei se ole ollut käytäntö. Työpisteitä on tullut lisää, mutta palkka on pysynyt samana. Vaikka tarvitset enemmän tietoa aina uuden työpisteen erilaisuudesta.
– Työt lisääntyvät, mutta palkassa se ei näy, ei ole koskaan näkynyt. Hammashuollon välineet ovat lisääntyneet koko ajan.
Myöskään työpaikkaohjaajaksi tai näyttötutkintojen arvioijaksi kouluttautuminen ei erään vastaajan mukaan ole vaikuttanut työn vaativuuspisteiden ja palkkatason nousuun.
– Meidän tulisi tehdä näitä arviointeja oman rutiinityömme ohessa. Lukea näyttösuunnitelmia, jopa satasivuisia ja kirjoittaa arviot.
Joissain paikoissa työn vaativuuden arviointi on tehty, mutta sen tuloksista ei työntekijöille ole kerrottu.
– Meillä tehdään työn vaativuuden arviointi noin kahden vuoden välein koko osastolla yhteisesti, mutta edellisestäkään ei ole kuultu mitään. Eikä se ikinä ole vaikuttanut mihinkään.