JHL ja yksityisen sosiaalipalvelualan järjestöt: Vanhuspalvelujen rahoitusta lisättävä ja kohdennettava tarkemmin

JHL ja kolme yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen allekirjoittajajärjestöä edellyttävät, että valtio korvaa vanhuspalvelulaissa määritellyn henkilöstömitoituksen mukanaan tuomat kustannukset täysimääräisesti ja kohdentaa ne oikeaan osoitteeseen.

Viime vuoden lokakuussa voimaan astunut uusi vanhuspalvelulaki aiheutti välittömiä menoeriä kaikille palveluntuottajille. Lisää on luvassa, kun henkilöstömitoitus lähtee siirtymäajan jälkeen asteittain nousemaan.

– Kustannusvaikutukset ulottuvat kaikkiin vanhuspalveluyksiköihin, täysin riippumatta kuka palvelun tuottaa, sanoo JHL:n järjestöjohtaja Kari Bagge.

Hän painottaa, että vanhusten oikeudenmukaiset palvelut on turvattava huolimatta siitä, asuuko ikääntynyt julkisen palvelunjärjestäjän omassa yksikössä vai yksityisen tai kolmannen sektorin ylläpitämässä yksikössä.

JHL katsoo, että uusiin velvoitteisiin osoitettu rahoitus ei kohdistu oikein. Lisäksi kuntien oma sekä yksityisiltä toimijoilta hankittu – julkisella järjestämisvastuulla oleva – vanhusten ympärivuorokautinen hoiva kaipaa riittävän suuruista lisärahoitusta.

– On sekä vanhusten oikeusturvan että yleisen oikeustajun mukaista kohdentaa valtion korvaus uudistuneen vanhuspalvelulain aiheuttamista lisäkustannuksista sinne, missä ne todellisuudessa syntyvät.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry, Hyvinvointiala HALI ry, Sosiaalipalvelualan allianssi Salli ry sekä Suomen Terveydenhoitajaliitto STHL ry vaativat, että valtionosuutta tulee lisätä ja se tulee kohdistaa entistä paremmin, jotta palvelut pystytään jatkossa turvaamaan ja toteuttamaan.

Rahoitus turvattava ja lisäkustannukset korvattava

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista eli ns. vanhuspalvelulaki astui voimaan 1.10.2020. Lain tavoitteena on lisätä vanhuspalvelujen laatua ja vaikuttavuutta säätämällä siirtymäaikana 0,7 mukainen sitova henkilöstömitoitus ympärivuorokautisen hoivan yksiköihin. Lakihankkeen yhteydessä varmistettiin, että valtio korvaa täysimääräisesti kunnille aiheutuvat lisäkustannukset.

Vanhuspalvelulain mukaisen henkilöstömitoituksen toteutuminen edellyttää rahoituksen turvaamista tavalla, joka velvoittaa kunnat käyttämään sen lain toteuttamiseen. Korotettu valtionosuus ei sitä tee. Rahoituksen tulee olla tosiasiallisiin lisäkustannuksiin pohjautuvaa ja se tulee ohjata vahvemmin lain vaatimusten täyttämiseen.

Lain voimassa olon ensimmäiset viisi kuukautta ovat osoittaneet rahoituksen kohdentumisen ongelmat. Vanhuspalvelulain uusiin velvoitteisiin osoitetusta rahoituksesta ei todellisuudessa sirotu rahaa kuntien omaan eikä julkisella järjestämisvastuulla olevaan, yksityisiltä toimijoilta hankittuun vanhusten ympärivuorokautiseen hoivaan. Rahoitus ei määrältään ole myöskään riittävällä tasolla.

Vanhuspalvelulain mukaiset vaateet ovat edellyttäneet toimia 1.10.2020 alkaen ja niillä kaikilla on ollut kustannusvaikutuksia, vaikka lain ensivaiheen mukainen 0,5 hoivan henkilöstön minimimitoitus täyttyisi ennestään. Lisäkustannuksia aiheuttaa mm. välillisen ja välittömän työn aiempaa tiukempi erottaminen.

Vanhuspalveluiden rahoitus tulee kuntiin korotettuna valtionosuutena. Korotuksen laskennassa pohjana on kunnan yli 65-vuotiaiden asukkaiden määrä painottuen eri ikäryhmiin. Laskennassa ei ole otettu kantaa siihen, miten kunta järjestää ikääntyneiden asumispalvelut. Laskenta lähtee siitä, että kunnan tulee vahvistaa lain edellyttämää mitoitusta ja tehtävien erottamista sekä omassa että järjestämisvastuullaan olevassa osto- tai palvelusetelipalvelussa. Samalla kaavalla lasketun valtionosuuskorotuksen saa kunta riippumatta siitä, minkä osuuden kunta tuottaa itse ja minkä osuuden hankkii ostopalveluina.

Keskeinen kysymys on se, miten kunnat voivat rahoittaa omat lisärekrytointinsa ja yksityisten ja kolmannen sektorin lisärekrytoinnit sekä välittömän ja välillisen työn erottamisen valtionosuudella, joka ei ole korvamerkitty. Vastaus on – näin ei tapahdu. Nykytilanne on täysin kestämätön ja edellyttää korjaamista, jotta uuden vanhuspalvelulain tuomiin velvoitteisiin voidaan vastata. Tosiasia on, että n. 50 % ikääntyneiden palveluasumisesta tuottaa yksityinen ja kolmas sektori. Näin ollen valtionosuus on välttämätöntä korvamerkitä, jotta palvelut pystytään toteuttamaan.

Me allekirjoittaneet yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen allekirjoittajajärjestöt edellytämme, että valtio varmistaa vanhuspalvelulain henkilöstömitoituksen nousun kustannusten täysimääräisen korvaamisen ja oikean kohdentumisen.

14.4.2021
Hyvinvointiala HALI ry
Julkisten ja Hyvinvointialojen liitto JHL ry
Sosiaalipalvelualan allianssi Salli ry
Suomen Terveydenhoitajaliitto, STHL ry