Enemmän keppiä, vähemmän keppijumppaa?
Työhyvinvointiiin panostaminen ei näytä kiinnostavan kuntatyönantajia edustavaa järjestöä KT Kuntatyönantajia. Saku Timonen kirjoitti mielenkiintoisen ja valaisevan blogin kommenttina työnantajaliiton suhtautumisesta työhyvinvointi-panostukseen kilpailukykysopimuksen yhteydessä.
Meitä kunta-alan järjestöjä on aika ajoin, työnantajien toimesta, nuhdeltu siitä, että pyrimme rajaamaan paikallista neuvottelutoimintaa. Työnantajat itse sitä eivät kuulemma harrasta. Timonen huomauttaa blogissaan, että tällä kertaa paikallisen sopimisen rajaajat eivät löydy järjestötaloista Helsingin Pasilassa, eivätkä edes Sörnäisistä. Ne löytyvät ihan toisesta osoitteesta.
Ei ole montakaan päivää siitä, kun KT lähetti yleiskirjeen kuntiin ja kuntayhtymiin paikallisesta sopimisesta. Yleiskirjeen liitteessä Paikallisen sopimisen edistämisen ohjeet todetaan, että ”parhaimmillaan paikallinen sopiminen edistää joustavaa työ- ja vapaa-ajan yhteensovittamista ja työhyvinvointia, esimerkiksi työssä jaksamisen tukemista”.
Niinpä – ylevältähän tuo kuulostaa, mutta nyt nähtävästi juhlapuheiden aika on taas ohi työnantajaliitossa.
Tuon liitteen sisällöstä kunta-alan pääsopijajärjestöillä ja kuntatyönantajalla on ainakin näin pitkälle ollut yhteneväinen näkemys.
Työnantajajärjestö haluaa nyt ohjeellaan rajata kuntatyönantajan oikeutta päättää työajan käytöstä liikuntaan. Riittääköhän työnantaliiton toimivalta tähän? On ilmeistä, että säännöllisen työajan keskimääräisestä pituudesta ei voi paikallisella sopimuksella sopia toisin kunta-alalla. Siitä olen samaa mieltä KT:n kanssa.
Mutta se on ainakin itselleni uutta tietoa, että me keskustasolta voisimme puuttua siihen, mihin paikallinen työnantaja ja henkilöstö yhdessä tuumin haluavat käyttää tätä nyt pidennettävää työaikaa.
Että työaikaa ei voisi käyttää Juuan kunnassa haluttuun tarkoitukseen – siis liikuntaan. Mitä???
Uskonpa, että kunta-alan pääsopijajärjestöt palaavat tähän kysymykseen vielä ja varmaan myös KT:n nuivaan suhtautumiseen paikallisen sopimisen edistämiseen yleisellä tasolla.
Olemme ainakin JHL:ssä sitä mieltä, että liikunta on sellaista työhyvinvointia edistävää toimintaa, josta on myös mahdollista hyötyä työnantajapuolella henkilöstön parempana jaksamisena.
Parempi jaksaminenhan voi merkitä pienempiä sairauspoissaolokuluja ja tällä taas on myös taloudellisia ulottuvuuksia eli säästöjä. Ja säästöthän taas ovat yleensä työnantajien ajattelutoiminnan keskiössä.
Haluaisin nyt kysyä KT:ltä, eikö Juuan tapauksessa parempi ensin antaa kokeilulle tilaa ja sitten sen pohjalta tehdä arviota tällaisen kokeilun kokonaisvaikutuksista? Tämän projektin voisi vaikka yhdistää Kunteko-ajatteluun, jota kunta-alan sopijaosapuolet ovat yhdessä tuumin edistämässä.
Pidän KT:n selkärankareaktiota ja ohjeistusta Juuan työaika-aloitteesta kielteisenä asiana ja ristiriidassa paikallisen sopimisen edistämisen kanssa. Tältä osin työnantajaliiton ohjeistus on taas uusi osoitus siitä, että työnantajilla on häilyväinen suhtautuminen omiin kiky-velvoitteisiinsa.
Haluan lopuksi kiittää Juuan kuntaa ja kunnanjohtaja Markku Hirvosta erittäin hyvästä aloitteesta. Työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen edistäminen työpaikoilla tulisi olla meidän kaikkien sydänasia.