Yhdenvertainen työelämä on meidän kaikkien vastuulla
Koronakriisi on heikentänyt maahanmuuttajien yhdenvertaisuutta työelämässä. Heitä saatetaan huijata pitämään lomiaan koronatilanteen varjolla tai jopa ottamaan palkatonta vapaata. Ongelmien selvittämistä vaikeuttaa puutteet kielitaidossa.
Tällä viikolla vietämme rasisminvastaista viikkoa. JHL blogissa kerrotaan, miten epätasa-arvo näkyy työyhteisöissä ja mitä asialle voisi tehdä.
Sosiaalisessa mediassa kiertäneessä vitsissä kapitalisti, duunari ja maahanmuuttaja istuvat pöydän ääressä. Pöydällä on 20 pullaa. Kapitalisti ottaa 19 pullaa, antaa duunarille yhden ja sanoo: ”Varo, ettei maahanmuuttaja vie pullaasi!”.
Vitsi on karu, mutta sen logiikka valitettavasti heijastuu myös työelämäämme. Syrjivien työmarkkinoiden lisäksi moni työntekijä joutuu kohtaamaan rasismia myös työyhteisön sisällä. Eräs keskeisimmästä ilmenemismuodoista on ulkomaalaistaustaisen työntekijän eristäminen muusta työyhteisöstä.
Vuonna 2020 SAK:n maahanmuuttajien työsuhdeneuvonnan yhteydenotoista yli 10 % koski syrjintää tai epäasiallista kohtelua. Myös JHL:n eteläsuomalaisten maahanmuuttajajäsenten KaMuT-verkostolle tehdystä kyselystä käy ilmi, miten koronakriisi on heikentänyt työntekijöiden yhdenvertaisuutta entisestään. Työilmapiiri on huonontunut, ja usein pahaa oloa puretaan työyhteisön maahanmuuttajajäseniin. ”Kaikki on väsyneitä tähän tautiin ja siihen, mitä se tuo mukanaan. Kaikki synnit ja virheet työpaikalla tuntuvat nyt olevan meidän maahanmuuttajien, ja jopa lähin työkaveri nostaa ääntä ja osoittaa sormella”, kuvailee eräs kyselyyn vastannut aktiivimme.
Tapaukset ovat räikeitä. Maahanmuuttajia saatetaan huijata pitämään lomiaan koronatilanteen varjolla tai jopa ottamaan palkatonta vapaata. Moni suostuu laittomaan kohteluun, sillä pelkää menettävänsä työpaikkansa, tai ettei työsopimusta enää jatketa, mikäli hän vie asiaa eteenpäin.
Jotkut maahanmuuttajat kertovat kohtaavansa suuria haasteita yrittäessään pitää omista oikeuksistaan kiinni työpaikalla. Heidät saatetaan leimata hankaliksi tai ongelmia ei välttämättä vaivauduta edes selvittämään kunnolla maahanmuuttajan heikon kielitaidon vuoksi.
Ilman kiitettävää suomen kielen taitoa saa myös olla erittäin rohkea, jotta uskaltautuu istuutumaan taukohuoneen kahvipöydän ääreen ja osallistumaan työporukan jutustelutuokioon. Vielä enemmän rohkeutta vaatii sanoa työtehtävien jakamisen yhteydessä: ”Minä osaan, minä voin tehdä!”.
Työpaikkojen monikulttuurisuus on jo arkipäivää ja maahanmuuttajia työskentelee kaikilla sopimusaloillamme. Työ- ja elinkeinoministeriön selontekoluonnoksessakin todetaan, että Suomen väestö kasvaa vain ja ainoastaan maahanmuutosta. Meidän on siis saatava maahanmuuttajat liittymään ammattiliittoon, mikäli haluamme kasvattaa jäsenmääräämme.
JHL:n tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusselvityksenkin mukaisesti jokaisen työntekijän vastuulla on edistää hyvää yhteistoimintaa ja luottamuksellista ilmapiiriä sekä estää epäasiallista kohtelua, puuttua häirintään ja tarjota apua työkavereille.
Mitä me sitten voimme tehdä maahanmuuttajataustaisten jäsentemme hyväksi työyhteisöissämme? Vastaus on yksinkertainen: olla parempia työkavereita, olla sysäämättä ikävimpiä työtehtäviä maahanmuuttajille, ottaa heidät mukaan työyhteisöön ja kannustaa heitä hakeutumaan myös vaativampiin tehtäviin osaamisen karttuessa.
Voit myös kysyä maahanmuuttajataustaiselta työkaveriltasi, ”Mistä sinä unelmoit?”.
Tänään alkaneella rasisminvastaisella viikolla haluamme haastaa kaikki JHL:n jäsenet kiinnittämään erityistä huomiota omaan rooliinsa ihmisten yhdenvertaisen kohtelun edistämisessä työpaikoilla. Vain yhtenäisellä ammattiyhdistysliikkeellä voimme taistella lisää pullia kahvipöytiimme.
***
Kirjoitus on tehty yhteistyössä projektityöntekijä Linda Savosen kanssa.