Vammaisten henkilöiden työllistymiseen tarvitaan korjausliike
Vammaisten henkilöiden oikeudet ovat Suomessa muodollisesti hyvät, mutta siitä huolimatta noin 80 prosenttia vammaisista henkilöistä on työmarkkinoiden ulkopuolella. Ymmärryksemme vammaisten henkilöiden kyvyistä työntekijöinä on usein hyvin rajoittunutta, vaikka esimerkiksi liikunta- tai aistivamma ei vaikuta työntekijän asiantuntijuuteen, kirjoittaa yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä.
Kuluneen vuoden aikana työnteko ja työelämä ovat olleet yhdenvertaisuuden näkökulmasta paljon esillä. On keskusteltu irtisanomissuojasta, mahdollisuudesta maksaa maahanmuuttajille vähemmän palkkaa ja lakko-oikeudesta, ja toisaalta myös työelämässä tapahtuvasta syrjinnästä ja työnteon oikeudesta.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu teki syksyllä 2018 yhdessä Ihmisoikeuskeskuksen kanssa kampanjan ”Maanantai kuuluu kaikille”, jonka tavoitteena oli tuoda näkyväksi vammaisten ihmisten huono työllisyysaste ja heidän kohtaamansa syrjintä työelämässä. Vammaisten henkilöiden joukossa on myös paljon osaamista, korkeasti koulutettuja huipputyyppejä, jotka eivät saa työtä. Sen lisäksi niitä ihmisiä, jotka eivät kykene kenties kokopäiväiseen tai täysin itsenäiseen työhön, mutta ovat erittäin motivoituneita osa-aikaisiin tai tukitehtäviin. Yhteisessä vieraskynässämme ihmisoikeuskeskuksen johtajan Sirpa Raution kanssa puhuimme hoiva-asennosta. Lähtöajatuksena on silloin se, että vammaiset henkilöt eivät kuulu työelämään.
”Ei puhuta, että on vammaisia, joilla on aivot ja jotka voisivat tehdä mitä tahansa tietotekniikka- tai myyntityötä. Se on semmoinen median ja ehkä yleisemmin yhteiskunnan ongelma, että vammaiset nähdään liian ahtaasti vain tietyntyyppisinä vammaisina.” Näin totesi yksi vastaaja vammaisten henkilöiden arjen syrjintäkokemuksia käsittelevässä yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksessä. Vuonna 2016 julkaistun selvityksen perusteella reilut 40prosenttia vastaajista oli kokenut syrjintää työelämässä edellisen viiden vuoden aikana.
Vammaisten ihmisten kokemukset työnhausta kertovat syrjinnästä, tietämättömyydestä ja menneisyyteen juuttuneista asenteista. Monen työnhaku on keskeytynyt, kun työnantajalle selviää, että kyseessä on vammainen työnhakija. Vammaisten henkilöiden oikeudet ovat Suomessa muodollisesti hyvät, mutta oikeuksiin pääsyssä on ongelmia. Tuntuu epätodelliselta, että noin 80 prosenttia vammaisista henkilöistä on työmarkkinoiden ulkopuolella. Vallitseva asenneilmapiiri on yksi keskeinen tekijä vammaisten henkilöiden kohtaamien ongelmien taustalla.
Ymmärryksemme vammaisten henkilöiden monimuotoisuudesta ja kyvyistä työntekijöinä on usein hyvin rajoittunutta. Esimerkiksi työntekijän liikunta- tai aistivamma ei vaikuta asiantuntijuuteen. Toisaalta monissa työpaikoissa voisi olla tilausta yksinkertaisemmille avustaville tehtäville, joiden teettäminen asiantuntijoilla ei useinkaan ole järkevää. Varsinkin isommilla työpaikoilla on mahdollista räätälöidä työnkuvia, jolloin monimuotoinen rekrytointi on helpompaa. Monimuotoinen työyhteisö on voimavara, joka rikastaa meidän kaikkien näkökulmia ja tukee työssä jaksamista.
Yhdenvertaisuuslaki edellyttää työnantajalta yhdenvertaisuuden edistämistä ja kohtuullisia mukautuksia vammaisille henkilöille niin työpaikalla kuin myös rekrytoinnissa. Kannustaako ilmoitus vähemmistöjä hakemaan paikkaa, ovatko rekrytointikanavat saavutettavia? Työnantajan tehtävä on arvioida kohtuullisten mukautusten tarvetta, selvittää yksilölliset tarpeet ja kysyä tarpeita työnhakijalta itseltään. Se, mikä on välttämätöntä yhdelle pyörätuolia käyttävälle työntekijälle, ei aina ole yhtä tärkeää toiselle.
Vammaisten ihmisten työllistymistä pitää tukea nykyistä aktiivisemmilla toimenpiteillä ja työllistymistä vaikeuttavia esteitä on purettava suunnitelmallisesti. Vammaisten työnhakijoiden työllistämisessä ei ole kyse hyväntekeväisyydestä vaan osaavien ja motivoituneiden työntekijöiden palkkaamisesta.