Miten lasten vuorohoito toimii sinun kunnassasi?

Lasten vuorohoidon tarve on lisääntynyt esimerkiksi kauppojen aukioloaikojen vapauttamisen vuoksi. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mielestä pienten koululaisten vuorohoito tulisi mahdollistaa kaikissa kunnissa ja koko maassa.

Uni on tärkeää. Senhän kaikki tietää. Mutta arvostaako yhteiskuntamme pientä koululaista, että hänellä olisi aina turvallista nukkua? Kun vierailen viikoittain kunnissa, yksi kysymyksistäni on seuraava: miten vuorohoito kunnassa on järjestetty?

Lainsäädäntö on hiljalleen tunnistamassa lasten vuorohoidon. Tämä on edistystä. Uudistuvassa varhaiskasvatuslaissa vuorohoidolla tarkoitetaan varhaiskasvatuksen järjestämistä päiväkodissa tai perhepäivähoidossa iltaisin, öisin, viikonloppuisin ja arki- ja juhlapyhinä.

Vuorohoidossa olevien lasten joukko ole pieni. Kunnallisen varhaiskasvatuksen vuorohoidossa oli Suomessa vuonna 2016 arviolta 15 000 lasta, mikä on 7 prosenttia kaikista kunnan järjestämässä varhaiskasvatuksessa olevista lapsista. Vuorohoidossa olevista lapsista 43,5 prosenttia oli ympärivuorokautisessa hoidossa öisin ja/tai viikonloppuisin.

Toisaalta varhaiskasvatuslaki ei ole vuorohoidossa paras mahdollinen normien paikka. Vuorohoidon tarvetta on muillakin kuin päiväkoti-ikäisillä lapsilla. Suomen on ymmärrettävä, että pienimmät koululaiset ovat liian pieniä nukkumaan yksin kotona tai viettämään pitkiä ilta-aikoja itsekseen vanhemman ollessa töissä tai opinnoissa.

Erot kuntien välillä vuorohoidon järjestämisessä ovat suuret. Osa kunnista tarjoaa vuorohoitoa koululaisille, osa ei. Esitykseni on, että pienten koululaisten vuorohoito mahdollistetaan kaikissa kunnissa ja koko maassa. Vuorohoidon puuttuminen tai heikko laatu vaikuttavat erityisesti lapsiin ja vanhempiin yhden vanhemman perheissä, joita kaikista lapsiperheistä oli vuonna 2016 jo 22 prosenttia. Näistä suuri osa on yksinhuoltajaäidin perheitä.

Vuorohoidon tarpeen kasvussa näkyy yhteiskunnan muutos. Työtilaisuudet ovat yhä enemmän kaikkina vuorokauden aikoina pitkienkin työmatkojen päässä. Näissä tilanteissa vanhempia ja lapsia ei saa jättää selviämään yksin. Muun muassa kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen on lisännyt vuorohoidon tarvetta. Kunnissa on jouduttu ratkaisemaan, miten mahdollistetaan lapsen hyvä hoiva ja toisaalta vanhemman työssä käynti.

Lapsen on saatava nukkua turvallisesti ja vanhemman on pystyttävä ottamaan tarjottua työtä vastaan perheen tarvitsemien tulojen saamiseksi. Annan suuren arvon kunnille, jotka ajattelevat, että pienen kouluikäisen lapsen pitkät yksinäiset illat tai yöt eivät ole lapsen etu. Vanhempia tästä ei voi syyllistää, kun esimerkiksi yksinhuoltajaäiti ottaa vastaan työtä, jota on tarjolla.

Lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia. Tiedän, että Suomi pystyy parempaan. On pystyttävä. Se vaatii lujaa tahtoa ja lämmintä sydäntä. Kaikkien kansakunta vai harvojen yhteiskunta?

***
Tuomas Kurttilan henkilökuva: Jarmo Nummenpää