Hyvä, paha vapaakauppa?
Suomalaisten jo hiljentyessä kauan kaivatun kesäloman viettoon ei muualla EU:ssa levätä.
Juhannuksena saatu Ison-Britannian kansanäänestyksen tulos EU-eron puolesta herättää epätietoisuutta, ja asiantuntija-arviot sen vaikutuksista poikkeavat toisistaan.
Samaan aikaan EU:n neuvottelemiin vapaakauppasopimuksiin kohdistuu suuria tunteita ja yhä voimakkaampaa vastarintaa. Euroopan ay-liikkeen ja kansalaisjärjestöjen piirissä on pitkin matkaa oltu huolissaan sopimusten vaikutuksista muun muassa julkisiin palveluihin, kansallisen sääntelyyn ja työntekijöiden oikeuksiin sekä sopimusneuvottelujen avoimuuden puutteesta. Rankimpien syytösten mukaan ”komissio vehkeilee yritysmaailman kanssa”, ja neuvotteluasiakirjat heijastelevat lähinnä liike-elämän lobbareiden toiveita. Tällä viikolla julkistettiin 240 eurooppalaisen kansalaisjärjestön vetoomus 28.6.2016 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle. Järjestöt pyysivät EU:n politiikkaa ohjaavaa Eurooppa-neuvostoa vetäytymään sen komissiolle antamasta TTIP-sopimuksen neuvottelumandaatista.
Suomessa keskustelua on herättänyt lähinnä TTIP, Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välinen vapaakauppasopimus. Vaikka TTIP-neuvottelujen avoimuus onkin kevään kuluessa hieman parantunut ja komission esitykset luettavissa netissä ja erilaisia kuulemistilaisuuksia järjestetty, on pääsy varsinaisiin asiakirjoihin rajattu vain kansanedustajille ja osalle virkamiehistä. Asiantuntijoiden keskustelua leimaa väittely tyyliin ”TTIP-sopimus uhkaa julkisia palveluja” vastaan ”TTIP sopimus ei uhkaa julkisia palveluja”. Molemmat tulkinnat perustellaan yhtä hyvin. Mitä tästä oikein pitäisi ajatella?
JHL:n näkökulmasta katsottuna huolet eivät ole vielä hälvenneet. Voimmeko luottaa EU:n ja Yhdysvaltojen lupaukseen siitä, että julkiset palvelut suljetaan kattavasti sopimus-neuvottelujen ulkopuolelle? Onko julkisen palvelun määritelmä riittävän selkeä ja kattava – kestääkö se myös sote- ja maakuntauudistuksen? Onko varmaa, ettei kerran yksityistettyjen palvelujen palauttamista julkisiksi tulla rajoittamaan?
Suurin huolenaihe sopimusneuvottelujen kuluessa on selkeästi ollut investointisuoja ja siihen liittyvä riitojenratkaisumekanismi valtioiden ja sijoittajayritysten erimielisyyksien käsittelyä varten. Tällaisen riitojenratkaisumekanismin on pelätty antavan sijoittajille liikaa valtaa valittaa ja vaatia korvausta valtion syrjivästä kohtelusta tai sijoituksen arvoa haittaavista lainsäädännön muutoksista. On myös pelätty, että sitä käytetään painostuskeinona estämään valtiovallan harjoittamaa sääntelyä. Investointisuojaa ja riitojenratkaisumenettelyä on myös pidetty tarpeettomina maissa, joissa on kehittyneet oikeusjärjestelmät, ja katsottu kansallisten oikeusjärjestelmien riittävän riitojenratkaisuun.
On ensiarvoisen tärkeää, että voimme säilyttää itsenäisen päätösvallan siitä, miten julkiset palvelut järjestetään ja tuotetaan. Ei saa syntyä tilanteita, joissa toimenpiteistä yleisen hyvän parantamiseksi luovuttaisiin sijoittajien korvausvaatimusten pelossa. Julkisen vallan toimintaan oikeusvaltiossa voi ja saa puuttua vain demokratian keinoin. Yritystoimintaan sen sijaan kuuluu riskien ottaminen. Mikäli TTIP-sopimus syntyy, se ei saa tapahtua hinnalla millä hyvänsä. Tässä on kysymys arvoista.