JHL:n kysely paljastaa: Kaikki ravitsemis- ja puhtausalan ammattilaiset eivät saa kehittää osaamistaan riittävästi
Yli neljännes Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n kyselyyn vastanneista ravitsemis- ja puhtausalan ammattilaisista ilmoittaa, että osaamisen kehittämistä ei käsitellä kehityskeskusteluissa, tai että kehittämiskeskusteluja ei käydä ollenkaan. Viidennes vastaajista ilmoittaa, ettei heillä ole lainkaan mahdollisuuksia kehittää omaa ammatillista osaamistaan.
JHL:n tuoreen kyselyn mukaan ravitsemis- ja puhtausalan ammattilaisten kehityskeskusteluissa ei käsitellä ammatillisen osaamisen kehittämistä. Vastaajista 21 prosenttia ilmoitti, ettei aiheesta keskustella ja 12 prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei heillä käydä kehityskeskusteluja ollenkaan. Neljäsosa vastaajista ilmoitti, ettei heillä ole nykyisessä työpaikassaan lainkaan mahdollisuuksia kehittää ammatillista osaamistaan. JHL:n koulutuspoliittinen asiantuntija Heini Wink on hyvin huolissaan asiasta.
− Vaikka valtaosalla ravitsemis- ja puhtausalan ammattilaisista on hyvät tai erittäin hyvät mahdollisuudet kehittää ja parantaa omaa ammattitaitoaan, kannan suurta huolta niistä vastaajista, joilla tuota mahdollisuutta ei ole. Miten näissä työpaikoissa jatkuva oppiminen ja oman ammattitaidon ylläpitäminen on mahdollista, jos asioista ei keskustella, hän kysyy.
Vankka ammatillinen koulutus pohjana – osaamisen kehittämisessä kuitenkin monia esteitä
Naisvaltaisella vastaajajoukolla (96 prosenttia vastaajista) on vankka ammatillinen koulutus. Vastaajista 81 prosenttia oli suorittanut joko perus-, ammatti-, tai erikoisammattitutkinnon.
Kyselyssä vastaajia pyydettiin nimeämään tekijöitä, jotka koettiin oman osaamisen kehittämisen esteiksi. Suurimpia esteitä olivat kiire ja sijaisjärjestelyjen toimimattomuus. Muista kehittämisen esteistä mainittiin muun muassa, että organisaatio ei tue osaamisen kehittämistä eikä sitä pidetä tärkeänä, kehityskeskusteluja ei käydä osaamisen kehittämisen arvioimiseksi ja rahan puute. Vastaajista 16 prosentin mielestä oma esimies ei pidä osaamisen kehittämistä tärkeänä.
− Voisiko olla niin, että nämä ovat niitä vastaajia, joiden työpaikalla ei joko käydä kehityskeskusteluja lainkaan tai niitä, joiden työpaikoilla kehityskeskusteluissa ei käsitellä osaamisen kehittämistä, Wink pohtii.
Millaisia esteitä koet työpaikalla olevan oman osaamisen kehittämisessä (%)
Koulutus, työssäoppiminen ja omaehtoinen opiskelu kehittämistapoina
Ammatillista osaamistaan vastaajat voivat kehittää monella tavalla ja monipuolisesti. Vastaajien mukaan näitä tapoja olivat koulutus, työssä oppiminen ja omaehtoinen opiskelu.
Tärkeimpiä koulutuksellisia osaamisen kehittämisen keinoja olivat työnantajan järjestämä koulutus, lyhytkestoinen jatko- ja täydennyskoulutus sekä JHL:n järjestämä ammatillinen koulutus, esim. ammatilliset opintopäivät.
Työpaikalla osaamista kehitettiin eniten työtoverin opastuksen tai perehdytyksen avulla. Muita usein käytettyjä kehittämisen keinoja olivat työkierto, opiskelijoiden ohjaus, tiimi- ja ryhmätyöskentely sekä työparityöskentely. Myös sijaisuuksien hoitaminen ja varahenkilönä toimiminen olivat käytettyjä keinoja.
Omaehtoisessa opiskelussa korostuivat lukeminen ja kirjallisuuteen perehtyminen, internet ja sosiaalinen media. Messut, tapahtumat ja vapaan sivistystyön koulutukset olivat myös käytettyjä omaehtoisessa opiskelussa.
Oman osaamisen kehittämisen tärkeimpänä hyötynä vastaajat kokivat työn sujumisen ja kokemuksen, että ovat ammattitaitoisia työntekijöitä. Yhdeksän kymmenestä vastaajasta oli tätä mieltä. Toiseksi eniten hyötyä osaamisen kehittämisestä vastaajat kokivat olevan siitä, että esimies luottaa heidän ammattitaitoonsa ja antaa vastuullisia tehtäviä. Yli puolet vastaajista oli tätä mieltä. Samoin puolet vastaajista kokee omaavansa työmarkkina-arvoa myös muualla kuin omassa organisaatiossa, kun kehittää osaamistaan.
Mitä hyötyä koet olevan siitä, että kehität ammatillista osaamistasi? (%)
Kiire, puhumattomuus ja esimiesten asioihin puuttumattomuus heikentävät työhyvinvointia
Yhdeksän kymmenestä vastaajasta piti jatkuvaa kiirettä ja liikaa työtä suurimpana esteenä työhyvinvoinnin toteutumiselle.
Lähes yhtä moni vastaajista piti työhyvinvoinnin toteutumisen esteenä myös sitä, että työpaikalla ei käydä avointa keskustelua siellä ilmenevistä ongelmista.
Kahdeksan vastaajan mielestä kymmenestä esimiehen toiminta olla puuttumatta työpaikan ongelmatilanteisiin esti työhyvinvoinnin toteutumista.
−Avoimen keskustelun puute työpaikan ongelmista ja esimiehen puuttumattomuus ongelmatilanteisiin ovat yhdessä huomattava este työhyvinvoinnin toteutumiselle valtaosalle vastaajista – voisiko ajatella, että tällä on vaikutusta myös työilmapiiriin ja työpaikan tuloksellisuuteen. Yhteistoiminnallinen töiden organisointi voisi vaikuttaa työhyvinvointia ja tuloksellisuutta edistävästi. Suuri osa vastaajista (86 %) kuitenkin kokee, että töitä ei organisoida yhteistoiminnallisesti, HeiniWink pohtii.
Lähes 70 prosenttia vastaajista kertoi, että heidän työpaikallaan työhyvinvointia seurattiin sairauspoissaoloja seuraamalla. Myös yli puolet vastasi, että kehityskeskustelujen ja työhyvinvointikyselyjen avulla seurataan työntekijöiden työhyvinvointia.
Millä tavoin työntekijöiden työhyvinvointia seurataan työpaikoilla? (%)
Kyselyyn vastasi 1236 liiton ravitsemis- ja puhtausalan ammattilaista. Vastaajista 56 prosentilla on työnantajana kunta, 22 prosentilla yksityinen työnantaja ja 22 prosentilla joku muu, esimerkiksi sairaanhoitopiiri tai kuntayhtymä.
Lisätiedot:
koulutuspoliittinen asiantuntija Heini Wink, 050 589 1326