Siirry sisältöön

Kuntien yhtiöittämisbuumin seuraukset näkyvät työntekijän tilipussissa

– Päivi Niemi-Laine

Työntekijän asema jää helposti taka-alalle julkisten palvelujen yhtiöittämisvimmassa. Kun voiton maksimointi on ensisijainen tavoite, voi se tarkoittaa esimerkiksi siivoojalle tai sairaanhoitajalle satojen eurojen lovea palkkanauhassa.

Kuntien sote-palvelujen yhdenvertainen saatavuus sekä palvelujen tuottamisen kustannustehokkuus onnistuvat parhaiten silloin, kun kunta pitää hyvinvointipalvelut julkisen sektorin omana työnä, kunnan omissa käsissä.

Sote- ja maakuntauudistuksen käänteitä seuratessa vaikuttaa kuitenkin siltä, että kuntien työn yhtiöittäminen on luonteeltaan enemmän ideologista kuin tosiasioihin perustuvaa toimintaa. On tahoja, joilla on tarve hajottaa hyvinvointivaltio ja samalla laittaa kaikki palvelut markkinoiden tuotettavaksi.

Julkisten palvelujen yhtiöittäminen tuntuu olevan vallitseva trendi. Kun kunta perustaa inhouse-yhtiön, tämä tarkoittaa kunnan oman työn yhtiöittämistä ja samalla portin avausta kohti vapaita markkinoita. Julkisella työllä halutaan tehdä voittoja, sillä yksityinen sektori toimii voitonmaksimointilogiikalla.

Kansalaiset maksavat veroja, jotta saisivat yhdenvertaisia hyvinvointipalveluja. Ideologinen yhtiöittäminen on kuitenkin tullut yhteiskunnallemme kalliiksi, monella eri tavalla.

Kun julkinen palvelu yhtiöitetään, leikataan samalla työntekijöiden palkkoja ja työsuhteen ehtoja. Palkat saattavat leikkaantua kuukaudessa jopa useita satoja euroja. Töitä teetetään nollatuntisopimuksilla, eli sopimuksilla, joilla ei taata kohtuullista toimeentuloa. Yhteiskunta, siis me veronmaksajat, maksamme leikatut eurot ja dumpatut työehdot yhteiskunnallisina toimeentulotukia. Kansalaiset maksavat julkiset palvelut kahteen kertaan. Onko tämä reilua?

Selvitysten mukaan yksityisiin hoivakoteihin siirtyneet hoitajat ovat huomanneet palkoissa isoja pudotuksia. Sairaanhoitajan palkka on laskenut 300 euroa, ja lähihoitajan jopa 200 euroa. Kunta-alan siivoojan palkkaan on tullut jopa 400 euron lovi, kun palkkoja yhtiöittämisen jälkeen on maksettu yksityisen kiinteistöalan sopimuksen mukaan.

Leijona Catering on valtion omistama yhtiö. Se tuottaa puolustusvoimille muonituksen. Siirtymäkauden jälkeen yhtiössä on siirrytty noudattamaan yksityisen matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluita koskevaa työntekijöiden työehtosopimusta. Palkat ovat pudonneet kuukaudessa 250 euroa, tai jopa 600 euroa. Samalla lomat ovat lyhentyneet.

Kaupunkien infraa on yhtiöitetty vikkelästi muun muassa Tampereella. Yhtiöittäessä on siirrytty työntekijöiden osalta halvempiin työehtosopimuksiin. Yksinkertaisesti kunnat ja valtiot ovat tehneet säästönsä työntekijöiden kukkaroista. Kun yhtiöittämisistä on päätetty, samalla on (joko tietoisesti tai tiedostamatta) päätetty myös siitä, että julkinen velka kasvaa. Leikatut palkathan maksetaan usein yhteiskunnan tukina.

Julkiset osakeyhtiöt eivät toimi avoimesti. Vaikka yhtiöissä ovatkin omistajaohjaukset valitsemat hallituksen jäsenet, on heidät vaiennettu vedoten yhtiösalaisuuteen. Mutta jos yhtiöissä palvelutuotanto ei enää toimikaan, on palveluntuotantoa vaikeaa palauttaa takaisin kunnalle. Henkilökuntaa voidaan joutua irtisanomaan vain siksi, että yhtiöllä ei ole rahaa. Niin usein olen ollut näkemässä, kun vuosittaista yhtiön kassaa lihotetaan irtisanomalla henkilöstöä.

Liikkeenluovutusta koskevat säännökset antavat turvaa tilanteessa, jossa työnantaja vaihtuu. Säännökset eivät kuitenkaan estä tarpeeksi työehtojen heikentämistä uuden työnantajan palveluksessa.

Työehtosopimuslaki edellyttää työnantajavaihdoksessa, että uusi työnantaja noudattaa luovuttajaa sitoneen työehtosopimuksen ehtoja, mutta velvoite ulottuu ainoastaan asianomaisen työehtosopimuskauden loppuun saakka.

Työehtoja koskevilla siirtosopimuksilla on mahdollista sopia sovellettavista työehdoista työnantajavaihdoksen jälkeen. Nykyään työnantajalla ei kuitenkaan ole pakkoa sopia yleensä mitään, eikä lainsäädännöstä tulevaa minimiä enemmän. Tähän onkin saatava tiukennus lainsäädännössä siten, että työntekijöiden työsuhteen ehdot eivät joudu säästöjen kohteeksi. On saatava aikaiseksi tilanne, jossa työantaja velvoitetaan noudattamaan samantasoisia ehtoja kuin siirtyvässä organisaatiossa on noudatettu.

Yhtiöittämispakkoa ei ole sotessa olemassa, mikä on tuotu esille mm. perustuslakivaliokunnan lausunnossa, mutta siitäkin huolimatta eräät tahot jaksavat toisin väittää. Yhtiöittämiselle on vaihtoehtoja.

On turha väittää, että julkiset olisivat taloudellisesti tehottomia. Julkiset palvelut toimivat sujuvasti ja erittäin taloudellisesti. Osa kunnista on jopa palauttanut terveyspalvelunsa yksityiseltä takaisin kunnalle.

Päätöksenteossa on syytä kuitenkin muistaa, että juuri politiikka joko heikentää tai vahvistaa julkisia palveluja.

Yhtiöittäminen ja yksityistäminen on yksinkertaisesti siis poliittinen valinta. Vaikka tavoitteena on tehdä säästöjä, todellisuudessa lasku yhteiskunnalle jokaisen yhtiöittämisen ja yksityistämisen jälkeen kasvaa. Tällä kaavalla julkinen kestävyysvaje on ikuinen.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*