Myynkö työni liian halvalla?
Valtakunnansovittelijan tarjoama KVTES-sopimus on jakanut mielipiteitä puolesta ja vastaan. JHL:n edustajiston jäsen ja sairaanhoitaja Päivi Rantanen avaa blogikirjoituksessaan tarjottua sopimusta sekä kertoo, miksi sopimukselle näytettiin vihreää valoa edustajistossa.
Liitto on luuseri, neuvottelijat eivät osaa työtänsä ja ovat kapitalisteja, te päättäjät myytte työmme halvalla, olemmeko orjia, häpeä.
Tässä ote saamistani viesteistä sen jälkeen kun JHL:n edustajisto hyväksyi KVTES- sopimuksen.
Kieltämättä kolahti ja lujaa. Edelleen mietin, pähkäilen ja pyörin yöllä, että miten lopputuleman olisi voinut muuksi muuttaa vai olisimmeko saaneet sitä kuitenkaan muutettua?
Emme.
Itse olen työurani aikana opiskellut koulunkäyntiavustajaksi, lastenohjaajaksi, lähihoitajaksi ja viimeisenä sairaanhoitajaksi. Työuraa on täydentänyt myös siivoustyö niin kunnalla kuin yksityisellä. Vuosia työrintamalla takana siis jo reippaasti yli 25 vuotta eri yksiköissä.
Viimeiset viisi vuotta olen työskennellyt yksityisellä sosiaalipuolella päihde- ja mielenterveysavopuolen sairaanhoitajana. Tämän ansiosta tunnen nämä kaksi tessiä kieltämättä aika hyvin hyvine ja huonoine puolineen. Yksityisen sotetessit laahaavat karusti jäljessä niin palkassa kuin muissa ”etuuksissa” eikä kuntapuolen tasolle kiriminen tapahdu hetkessä.
Tämä ei kuitenkaan ollut syy miksi kvtessin hyväksyin. Syynä oli puhtaasti se, että siellä oli paljon hyviä parannuksia, kuten esimerkiksi tuleva sotesopimus, jota olisi voinut muokata muutaman vuoden ennen sen voimaantuloa. Isot, uudet sopimukset eivät heti kuitenkaan synny.
Liittomme kaikki jäsenet ovat palkkakuopassa ja me kaikki tarvitsemme tuntuvat korotukset, joita vuosi vuoden jälkeen ei näytä tulevan. Se turhauttaa ja ymmärrän sen täysin.
En tiedä onko syynä se, että emme ”tuota” palveluja vaan ylläpidämme niitä ja se työ ei aina edes näy. Olkoon kyse siivouksesta tai hoidosta, mutta jos se puuttuu, se on yhteiskunnalle iso ja kenties aika vaarallinenkin asia.
Olemme näkymättömiä, mutta äärimmäisen tärkeitä.
Siis miksi myymme työmme halvalla?
Nyt on aivan loistava hetki työnantajien lyödä kapuloita neuvottelupöytään, koska emme voi lakkoilla ja lomautukset uhkaavat niin kuntia kuin sairaanhoitopiirejä. Se kostautuu jälleen meihin.
Sopimus oli osittain erittäin hyvä, mutta sisälsi myös kipeitä asioita, kuten esimerkiksi saman palkankorotuksen kuin muilla ja kiky-korvauksen.
Huono se ei kuitenkaan ollut. Parannuksia olisi tullut esimerkiksi perhepäivähoitajien sopimukseen, joka oli erittäin hyvä asia.
En siis myynyt työtäni halvalla, enkä kenenkään muunkaan.
Sopimusneuvottelut ovat iso paketti ja varsinkin KVTES koskettaa noin 400 000 kunta-alan ammattilaista. Meidän on pakko katsoa kokonaisuutta, vaikka se ei aina jäsenten mielestä tasapuolista nyt olekaan. Kaikki ovat kunta-alalla sekä yksityisellä puolella palkankorotuksensa ansainneet. Olemme kuitenkin iso ammattiliitto, joka edustaa ihmisiä eri aloilla.
Itse sairaanhoitajana katsoin sopimusta tarkasti sote-näkökulmasta. Tarjolla olivat niin koronalisä kuin sote-sopimuskin. Ne eivät kuitenkaan kaikille liitoille riittäneet.
Tahtotila kunnon korotuksille oli aiheellinen ja sama tunnelma oli myös muiden ammattialojen edustajilla. Neuvottelijamme tekivät äärimmäisen raskaan työn, johon lopulta kutsuttiin avuksi valtakunnansovittelija. Lopputulos tiedetään ja tuskin parempaa sopimusta on enää luvassa.
Koska on meidän vuoro vai onko koskaan?
Suurin asia miten voimme asiaan vaikuttaa on kuulumalla ammattiliittoon. Mitä enemmän jäseniä yleinen työttömyyskassa vetää, sen enemmän mattoa alta vedetään meiltä työntekijöiltä. Vaarana onkin sopimusneuvottelukulttuurin menettäminen. Sipilän hallitus näytti, mitä se pahimmillaan on: eli sanellaan ei neuvotella.
Valta on teillä, jäsenillä. Vahvistetaan rivit, varautukaamme tulevaisuuteen ja luottakaamme neuvottelijoihimme.
Me jäsenet olemme liitto ja sen pitää nyt näkyä kentällä ja lujaa.
Voima olkoon kanssamme.
Muokattu 14.5.2020: korjattu kirjoitusvirhe
