Yksityisellä rahalla kestävää kehitystä?
Korruptiota ja julkisen velan piilottamista. Miljoonavelat valtiolle ja veden käyttäjämaksut pilviin. Indonesiassa toteutetulla kehityshankkeella oli hyvä tavoite, mutta lopputulos surullinen. Kehitysmaiden talouden kohentaminen PPP-hankkeilla ei ole riskitöntä.
Yksityistä rahaa on huudettu apuun kehitysmaiden talouden elvyttämiseen sekä julkisten palvelujen ja infrastruktuurin rakentamiseen. Ay-liike, kansalaisjärjestöt sekä yhä useammat taloustieteilijät suhtautuvat yksityisen sektorin panokseen kuitenkin kriittisesti.
Tunnettu julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön muoto on niin kutsutut PPP-hankkeet, ”Public Private Partnerships”. PPP:t ovat keskipitkän ja pitkän aikavälin sopimusjärjestelyjä valtion, paikallishallinnon ja yksityisen yrityksen kanssa. Näissä sopimuksissa yksityinen sektori osallistuu niiden peruspalveluiden tuottamiseen, joita perinteisesti on tuottanut julkinen valta: sairaalat, koulut, vesihuolto, energia.
Puolustajien mukaan PPP-hankkeet ovat tehokas tapa päästä YK:n kehitysagendan 2030 tavoitteisiin rakentamalla niiden edellyttämää infrastruktuuria ja julkisia palveluja. Arvostelijoiden mukaan agendan tavoitteet pikemminkin vaarantuvat.
Yleensä julkisissa hankinnoissa valtio rahoittaa ja maksaa hankinnoista etupainotteisesti. PPP-hankkeissa sen sijaan kustannukset jakautuvat pidemmälle aikavälille. Tämä säästääkin alkuun julkisia varoja ja vähentää velanoton tarvetta. Tosiasiassa PPP-hankkeet siirtävät vain velanoton tarvetta tulevaisuuteen. On myös tärkeä huomata, että yksi PPP-hankkeiden tärkeimmistä kimmokkeista on se, että hallitukset voivat piilottaa julkista velkaa taseen ulkopuolelle.
Hankkeiden neuvotteluihin ja suunnitteluun kuluu paljon rahaa. Lisäksi ne vaativat viranomaisilta paljon osaamista. Neuvottelut eivät ole läpinäkyviä, joten syntyy helposti tilaa korruptiolle.
Esimerkkejä epäonnistuneista PPP-hankkeista löytyy maailmalta paljon.
Indonesia lähti 90-luvulla mukaan kahteen 25-vuoden PPP-sopimukseen monikansallisten Suez ja Thames Water –yhtiöiden kanssa. Hankkeet epäonnistuivat nopeasti nousseiden kustannusten vuoksi. Julkiselle vesilaitosyhtiölle ja hallitukselle kertyi velkaa lähes 50 miljoonaa USA:n dollaria. Samaan aikaan veden käyttäjämaksut nousivat pääkaupungissa Jakartassa 10-kertaisiksi. Sopimus kumottiin oikeudessa perustuslain vastaisena ja palvelu siirretään nyt takaisin julkiseksi. Tämä seikkailu tuli sangen kalliiksi valtiolle sekä aiheutti kohtuutonta haittaa asukkaille, joilla ei ollut enää varaa maksaa vedestä!
Useimmat kansainväliset instituutiot ajavat edelleen PPP-hankkeiden lisäämistä kehitysmaihin. Koulutus- ja terveydenhuoltopalvelut ovat erityisen houkuttelevia.
Yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuteen pyritään myös Suomen sote-uudistuksessa. Maamme hallitus on vakuutellut, että yksityisen sektorin mukaan tulo lisäisi palvelunkäyttäjien valinnanvapautta, parantaisi palveluiden laatua ja tehokkuutta ja toisi mittavia säästöjä. Kansainvälisten esimerkkien valossa tulevat sopimusmenettelyt vähän hirvittävät.
Vaikka Suomessa hallinto toimii valtaosin hyvin, on meilläkin vaarana se, että hankkeet viime kädessä kaatuvat julkisen sektorin vastuulle. Erityisesti jopa kymmenien vuosien pituisissa sopimuksissa on riskejä vaikea hallita.
Kansainvälinen kattojärjestömme PSI (Public Services International) on tutkinut paljon PPP-hankkeita ja havainnut niissä monia ongelmia. Kriittisiä näkemyksiäkin alkaa kuulua jo muualtakin.
Maailmanpankki totesi omassa sisäisessä selvityksessään maaliskuussa, että huonosti rakennetut hankkeet ovat suuri riski. Ylimitoitetut tuotto-odotukset voivat johtaa julkisen toimijan velkajärjestelyyn tai jopa konkurssiin.
Myös Euroopassa Euroopan tilintarkastustuomioistuin on juuri todennut, että EU:n julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeisiin liittyy mittavia puutteita ja hyödyt jäävät vähäiseksi. Tuomioistuin toteaakin, että vain harvoissa EU:n jäsenvaltioissa on tällä hetkellä riittävät hallinnolliset valmiudet näiden kumppanuuksien onnistumiselle.
Ihmettelenpä vain, miten valmiudet kehitysmaissa olisivat paremmat?