Suomen palkkamalli tarvitsee kaikkia toimialoja

Pääministeri Sipilä lähti vuonna 2015 hakemaan mallia yhteiskuntasopimuksesta, jolla työmarkkinaosapuolet sopisivat yhdessä keskeiset tavoitteet yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi. Karkauspäivänä 2016 vihdoin kaikkien pakkolakiepisodien jälkeen syntyi yhteinen yhteiskuntasopimus, kilpailukykysopimus. Pian sen jälkeen työmarkkinakeskusjärjestöt sopivat hallituksen pyynnöstä, että tulevia neuvottelukierroksia varten ruvetaan rakentamaan Suomen mallia.

Suomen malli tarkoittaa toimintatapaa, jolla työ- ja virkaehtosopimuksissa jatkossa sovitaan palkankorotuksista siten, että työntekijä- ja työantajaliitot neuvottelevat palkkaratkaisusta liittokohtaisesti. Järjestöt linjoittivat mallia siten, että sen tulee tukea kansainväliselle kilpailukyvylle alttiiden alojen kilpailukykyä, pitkäjänteistä työllisyyttä, tuottavuuden kehitystä sekä julkisen talouden tasapainoa.

Suomen mallin valmistelua on viritelty keskusjärjestöissä ja erityisesti vientialojen ammattiliitoissa liikkeelle jo keväästä 2016 alkaen. Yhteistä mallia ei kuitenkaan toistaiseksi ole löytynyt. Laajan kokoonpanon vuoropuhelu avattiin perjantaina 13.1.2017 Teknologiateollisuuden ja vientialojen palkansaajien järjestämässä keskustelutilaisuudessa. Tilaisuuteen oli kutsuttu myös julkisen sektorin työnantajat ja ammattiliittojen puheenjohtajat sekä yksityinen palveluala.

Tapaamisessa luotiin yhteistä kuvaa kansantaloustilanteesta. Esitys oli vientialapainotteinen, mutta myös yksityisen ja julkisen palvelun merkitys Suomen bruttokansantuotteen kasvattajana tuli selvästi esiin. Kotimarkkinoita ylläpitää vahva kuluttaja, jolla on tarpeellinen ostovoima.  Siksi voi ja pitää kysyä, että vaikka vienti on Suomen veturi, onko meillä aikaa odottaa, että se vetää? Vai pitäisikö samanaikaisesti pönkittää myös kotimarkkinoita, palveluja ja ostovoimaa? Kaikki kun kuitenkin vaikuttaa kaikkeen. Suomen kilpailukyky ei synny yksin vahvasta viennistä, koska kilpailukyky on monen osan summa.

Toin tilaisuudessa esiin, että tämän vuoropuhelun toivoisi jatkuvan. Julkisen sektorin merkitys viennin edistämisessä ja menestymisessä on tärkeä. Infra, koulutus, päivähoito, terveyspalvelut, vanhuspalvelut, yritystuet, panostukset tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatiotoimintaan mahdollistavat vientialojen menestyksen. Lisäksi julkinen sektori turvaa yrittämistä, omistamista ja vientiä riippumattoman oikeusjärjestelmän ja poliisitoiminnan kautta.

Suomen parhaita kilpailuvaltteja on eheä yhteiskunta. Se, että täällä kansalaiset luottavat toisiinsa. Kiitos siitä kuuluu pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle, sen perustana olevalle yhdenvertaisuudelle. Tämä kokonaisuus ansaitse tuekseen kaikkien toimialojen yhteisesti sopiman Suomen mallin, jossa suomalaiset arvot yhdenvertaisuus, solidaarisuus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo toteutuvat. Siksi JHL:n mielestä palkkaraamiin on tärkeää saada tasa-arvon elementtejä. Niillä pidetään huoli siitä, ettei eri toimialojen välillä synny suurta eriytymistä palkoissa. Palkkaerojen betonointi tai revähtäminen ei pitkässä juoksussa ratkaise viennin haasteita. Sen sijaan ne voivat vaurioittaa kotimarkkinoita.

Tasa-arvoisenakaan palkkaraami ei yksin riitä selättämään Suomen ongelmia. Tärkeää on, että maan hallitus lähtee tukemaan Suomen mallia ja tuo siihen mukaan elementin, jolla tuetaan tasaisempaa ja yhdenvertaisempaa yhteiskuntakehitystä. Nyt tarvitaan yhteiskuntasopimusta, jossa luodaan yhteiset askeleet työelämän, talouden, tulonjaon ja sosiaalipolitiikan kehittämiseen. Uskon, että hallituksella on tahtoa yhteiseen sopimiseen jo työllisyyden edistämisen vuoksi. Vaikeina hetkinä paras tulos on aina saavutettu yhdessä sopimalla, ei sanelemalla.

***
Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva