Ei veronkiertäjiä sote-tuottajiksi!
Hallitus haluaa yhtiöittää sote-palvelut, ja alistaa ne markkinoiden armoille. Vaikuttaa siltä kuin julkinen palvelu olisi hallitukselle häpeätahra ja yksityinen taas jotakin ”käsittämättömän fantastista”.
Tämä harhainen näkemys osoittaa sen, että hallituksella ei ole ymmärrystä siitä, kuinka useimmat Suomen kansalaiset maksavat jopa mielellään veroja yhteisten palvelujen rahoittamiseksi. Julkiset palvelut yksinkertaisesti kuuluvat kaikille, eivät siis markkinoiden käsiin.
Kansalaisten veroeurot on käytettävä harkiten ja siten, että ne riittävät tulevaisuudessakin sote-palvelujen omaan laadukkaaseen tuottamiseen. Sote-uudistuksen lähtökohtana on ollut se, että lisää rahaa järjestelmään ei enää tule ja että tavoitteena olisi saada aikaiseksi jopa kolmen miljardin säästöt. Tavoite on suorastaan pähkähullu, sillä kansamme vanhenee ja tarvitsee sote-palveluja enemmän kuin koskaan. Tästä huolimatta hallitus ratkaisee asian ottamalla valinnanvapauden käyttöön eli ulkoistaa ongelman yksityisille sote-yrityksille.
Ruotsissa yksityiset sote-firmat ovat käyneet ahneiksi. Ne tuottavat palveluja enimmäkseen siellä, missä rikkaat asuvat. Rikkaat ostavat palveluja enemmän ja näin he tulevat ”ylihoidetuiksi”: todellisuudessa he eivät kaikkea ostamaansa hoitoa edes välttämättä tarvitsisi. Heikommin toimeentulevat taas eivät käy lääkärissä, sillä muuten rahat eivät välttämättä edes riitä elämiseen. Ruotsissa tehdyn selvityksen mukaan kansalaisten terveyserot ovat valinnanvapauden käyttöönoton jälkeen suurentuneet.
Ruotsalaiset ovat myös suivaantuneet yksityisten pääomasijoittajien omistamiin, sote-palveluja tuottaviin firmoihin, jotka tekevät julkisilla varoilla voittoa. Nämä yritykset eivät maksa veroja Ruotsiin vaan kiertävät niitä piilottamalla varoja veroparatiiseihin. Tällainen tietoinen verosuunnittelu on myös rikollista toimintaa. Nämä veronkiertäjät maksavat suuria osinkoja omistajilleen ja samanaikaisesti heikentävät julkisella rahalla tuotettavan palvelun laatua, kuten Ruotsissa Carema teki säästämällä vanhusten vaipoista.
Sipilän hallituksen tulisi edetä sote-ratkaisussa rauhallisesti ja ottaa oppia Ruotsin valinnanvapauden virheistä. Välillä näyttää sitä, että hallituksen toiminnassa painotetaan enemmän ideologista ratkaisua kuin käytännön palvelutarpeita. Haluaako hallitus todella edistää valinnanvapautta nopeasti, Ruotsin huonoista kokemuksista huolimatta?
Julkisen sektorin pitää olla tulevaisuudessakin Suomessa ensisijainen sote-palvelujen tuottaja, jota yksityisillä palveluilla voidaan täydentää. Koko julkisen palvelutuotannon yksityistäminen kertaheitolla tulisi yhteiskunnalle kalliiksi. Ruotsissa palveluja onkin otettu takaisin omaksi tuotannoksi, jotta kulut pysyisivät aisoissa ja kaikki kansalaiset saisivat tarvitsemansa palvelut.
Nykytilanteessa on pidettävä huoli työntekijöiden jaksamisesta, jotta he jaksavat antaa osaamisensa sote-palvelujen kehittämiseen. Hyvä vaihtoehto voisi olla esimerkiksi viiden vuoden siirtymäaika, jonka avulla huolehdittaisiin sote-työpaikkojen hyvästä laadusta. Tällöin voitaisiin varmistaa, että uusi sote toimii parhaalla mahdollisella tavalla.
Jos sote-palveluja joudutaan kuitenkin kilpailuttamaan, on hankintalakiin saatava selvä, laissa määritelty kirjaus, jolla varmistetaan eettinen kilpailutus. Tällä tavoin voidaan varmistaa, että kilpailutukseen ja palvelutuotantoon voivat osallistua vain sellaiset yritykset, joilla ei ole veroparatiisikytkentöjä. Hankintalaissa on oltava kirjaus myös siitä, että yhteiskunnalliset velvoitteet kokonaisuutena on hoidettava eettisesti: eli verot maksetaan Suomeen ja että yrityksissä noudatetaan suomalaisia työehtoja.
Hallituksen tulisi kirjauttaa lakiin selvät juridiset säkeet siitä, sote-palvelujen toteuttajiksi perustetaan vahvat, julkiset yhtiöt. Olennaista on varmistaa, että yhtiöille voiton tavoittelu ei ole päätavoite ja että julkisuuslaki turvaa kansalaisille tiedon kaikista olennaisista asioista.
Jos sitten yksityinen tuottaja halutaan kumppaniksi, tulisi palveluntuottajaksi valikoitua niin sanottu yhteiskunnallinen yritys, joka kehittää omaa toimintaansa voitoilla ja samalla pitää huolen vastuullisesta työllistämisestä. Tuottajien voitontavoittelua voidaan suitsia tällaisella linjauksella.
Veroeuroja ei pidä antaa kymmenien miljardien tulonsiirtoina monikansallisille yrityksille. Meillä veronmaksajilla kun ei ole varaa hukata neljää miljardia (tai enemmänkin) vuosittain sellaiseen mustaan aukkoon kuin veroparatiisi. Suomessa pääomatuottajien rahoilla on kotina Suomi ja siksi verot on myös maksettava Suomeen.