Maatalouslomituksen lainsäädäntöuudistus uhkaa heikentää alalla työskentelevien asemaa
Maatalouslomittajia koskeva lainsäädäntö uudistuu ja on nyt lausuntokierroksella. JHL:llä on paljon jäseniä, jotka työskentelevät maatalouslomittajina ja joiden työn tekemisen arkeen esitys vaikuttaa. Lainsäädäntöesitys nojautuu Maatalouden kehittämisryhmän loppuraporttiin. Toteutuessaan lainsäädäntö tulee tuottamaan alalle huomattavia ongelmia.
Esitys maatalousyrittäjien lomituspalvelulaiksi muuttaa keskeisellä tavalla nykyistä lomituspalvelujärjestelmää. Nykyään maatalouden lomituspalvelut on kuntapohjaisesti saatu tuotettua koko maassa kattavasti ja suhteellisen kustannustehokkaasti. EU-perusteinen kilpailulainsäädäntö lisää kuitenkin painetta järjestelmän muuttamiseksi markkinaehtoiseksi.
Toteutuessaan esitetyssä muodossa lainsäädäntö tulee vähentämään lomitusta huomattavasti. Täten lainsäädäntöesitys uhkaa myös lisätä alan työttömyyttä, samalla kun se heikentää lomituspalveluissa työskentelevien palvelussuhteen ehtoja ja työturvallisuutta. Maatalousyrittäjien näkökulmasta tämä lainsäädäntöesitys yhdistettynä hallituksen nyt esittämiin budjettileikkauksiin ja työelämän lainsäädäntömuutoksiin, tulee merkittävästi heikentämään maatalouden toimintaedellytyksiä ja yrittäjien jaksamista. Maan hallituksen ajamaa markkinaehtoisuuden lisäämistä ajetaan tässäkin tapauksessa heikentämällä, ei vain työntekijöiden vaan myös maatalousyrittäjien asemaa.
Lomittajien työpäivä voi muodostua esityksen mukaisesti 4-5 tunnin työpäiväksi. Tämä merkitsee sitä että tällaisella tuntimäärällä lomittajan ansiotaso jää erittäin alhaiseksi ja täten päätyöstä koostuva tulo ei riitä elämiseen. Epämukavan työajan korvausten piirissä oleva työ vähenee niin ikään ja tämä on omiaan vaikuttamaan kielteisesti toimialan muutenkin suhteellisen alhaisen ansiotasoon. Nyt ehdotetuilla muutoksilla voimistuu toimialan kuva fyysisesti raskaasta työstä ja matalasta ansiotasosta. Nämä tekijät vaikeuttavat entisestään osaavan henkilöstön rekrytoimista alalle ja samalla tämä lisää myös lomitusalalla jo toimivien hakeutumista pois alalta. Esityksen mukaan yhden yrittäjän tilat voivat nyt pudottaa tuntimäärän vaikka 4 tuntia/päivä. Ne kahden lomitettavan tilat, joista lomittajalle on tullut tehtäväksi 6-7 tuntia/ lomitettava, voivat myös pudottaa tunnit 4 tuntia/lomitettava. Tehtävän työn määrä ei tule kuitenkaan vähenemään. Tässä on selkeä ristiriita.
Valmistelutyössä yrityslomituksen siirtyessä palvelutoiminnan mahdollistama korvaustaso on määritelty liian alhaiseksi. Kustannusrakennetta arvioitaessa on jätetty huomioimatta sellaisia kustannusrakenteeseen vaikuttavia tekijöitä, jotka lisäävät palvelujen tuottamiseen liittyvää hintapainetta. Korvauksen valinneet viljelijät joutuvat maksamaan ALV:n, myös vuosilomilta, mitä ne eivät nykyisessä järjestelmässä maksa. Hallinnon ylläpito onnistuu nykyisellä korvauksella myös yrityspohjalta. Käytännössä tämä johtaa tilanteeseen, jossa irrottaudutaan maatalouslomituksen järjestämisen nykyisestä toimintamallista, siirrytään uuteen käytäntöön alimitoitetulla rahoituspohjalla ja päädytään ennemmin tai myöhemmin pakon sanelemana takaisin julkisen sektorin järjestelmään.
Esitetyssä mallissa viljelijät ilmoittavat itse lomituspalvelujen tuntimääränsä. Vain poikkeustilanteissa lomahallinto voi tarkistaa todellisen tilanteen. Näin jatkossa todellista tilannetta työnmitoituksesta on yhä vaikeampi saada lomituksesta vastaavan tahon tietoon. Tämän osalta työtuntien valvonta ja työaikakirjanpidon seuranta vaikeutuu olennaisesti. Voi tietysti pohtia, miten työaikalainsäädännön ja sitä kautta työsuojelun näkökulma tulee turvatuksi näillä lähtökohdilla.
Maatalousyrittäjille jää käytännössä valta ja vastuu, miten he suhtautuvat lomittajan työturvallisuuteen sekä henkiseen työsuojeluun. Tämän osalta pitää muistaa, että osa lomittajista tulee jatkossakin olemaan työntekijöitä eli kaikki eivät ole yrittäjiä. Maatalousyrittäjille tulee tämän kautta jatkossa laajempia velvoitteita työturvallissuden ja työsuojelun varmistamiseksi. Rahoitus työsuojeluun järjestämiseksi esitetyllä korvaustasolla on riittämätön.
Lainsäädäntöesityksellä halutaan lisätä palvelutuotannon markkinaehtoisuutta mm. palvelusetelin käyttöönotolla. Tämä tulee johtamaan maatalouslomittajien pakkoyrittäjyyteen. Pakkoyrittäjyys toteutetaan sellaisilla lähtökohdilla, joissa taloudellisesti kannattavan yritystoiminnan edellytyksiä ei ole. On ilmeistä että maatalouslomituksen palvelujen saatavuus ei tule toimimaan kaikissa osissa maatamme tulevaisuudessa nykyisellä tasolla mikäli lainsäädäntömuutos ajetaan läpi.
Esitys on omiaan heikentämään alan eläintensuojelun tilannetta. Tänä päivänä suurin osa tiloja koskevista eläinsuojeluilmoituksista, jotka johtavat toimenpiteisiin, tulee lomittajilta.
Maan hallituksen ominaispiirteisiin ei ole toistaiseksi juurikaan kuulunut työntekijöiden huolenaiheiden huomioiminen. Nyt käsiteltävänä oleva maatalouslomituksen lainsäädäntöuudistus tulee luomaan maaseudulle uuden ammattiryhmän, joka ei pysty tulemaan toimeen sillä palkalla mitä päätyöstään ansaitsee. Onko tällä merkitystä lakimuutosta ajaville tahoille?