Siirry sisältöön

JHL:n kyselyn karua kertomaa: Varhaiskasvattajat eivät uskalla ilmoittaa epäkohdista työssään – pelkäävät silmätikuksi joutumista

Ammattiliitto JHL:n laaja kysely paljastaa, että vuonna 2021 voimaan astunut laki varhaiskasvatuksessa työskentelevien ilmoitusvelvollisuudesta ei toimi käytännössä lainkaan. Velvoitekäytännöistä on informoitu työntekijöitä huonosti, jopa yli kolmannes vastaajista ei tiennyt lainkaan mistä asiassa on kyse. Myös pelko seurauksista vaientaa työntekijöitä.

Varhaiskasvatuslakiin lisättiin syksyllä 2021 henkilöstöä koskeva uusi velvoitekohta. Se edellyttää alalla työskenteleviä laatimaan kirjallisen ilmoituksen eteenpäin, jos he havaitsevat työssään epäkohtia tai uhkia, jotka vaarantavat lapsen hoitoa. Ilmoitus tulee tehdä viipymättä.

– Lakimuutoksella oli hyvä tarkoitus, mutta tällä hetkellä se ei näytä toimivan. Työntekijät eivät ajanpuutteen tai seurausten pelon vuoksi uskalla tehdä ilmoituksia, vaikka aihetta olisi, toteaa JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine.

JHL katsoo, että kyseinen lainkohta pitäisi avata.

– Se tulisi pikaisesti päivittää toimivaksi ja alan työntekijöitä ja samalla lapsia paremmin palvelevaksi, Niemi-Laine jatkaa.

– Tuore kyselymme tosiaan puhuu ikävästi sen puolesta, että laki ei tällä hetkellä toteudu tarkoituksenmukaisesti, JHL:n kasvatus- ja ohjausalan ammattialatoiminnan asiantuntija Sanna Pihakivi kertoo.

JHL:n tekemään Varhaiskasvatuksen työehdot -kyselyyn vastasi 2300 varhaiskasvatuksen ammattilaista. Heistä 70 prosenttia oli lastenhoitajia; perhepäivähoitajia oli 15 prosenttia. Varhaiskasvatuksen opettajien ja sosionomien osuus vastaajista oli noin 10 prosenttia.

– Kysyimme kattavasti alan ajankohtaisista työelämäasioista, ja vastauksista nousi esiin monia huolettavia seikkoja. Erityinen huomio kiinnittyi kohtaan, joka koski ilmoitusvelvollisuutta. Kävi ilmi, että lain kohdasta ei tiedetä tarpeeksi ja siitä liikkuu jopa vääriä käsityksiä, Pihakivi jatkaa.

Yhteensä 39,8 prosenttia vastasi, että ei joko tiennyt asiasta tai ei ole saanut työnantajalta tietoa ilmoitusvelvollisuudesta ja sen käyttöön liittyvistä asioista.

Kysymyskohtaan jätetyt kymmenet sanalliset vastaukset puhuvat puolestaan:

  • En tiedä mitä se edes tarkoittaa.
  • Ei ole tiedetty mahdollisuudesta.
  • Ei ole kerrottu mitenkään.
  • Koko asia on hieman unohduksissa. Siitä ei aktiivisesti puhuta tai tiedoteta. Silloinkin kun ilmoitusvelvollisuus tuli, siitä vain mainittiin ohimennen.

Vain laadittu ilmoitus vaikuttaa

Kyselystä ilmenee, että heistä, jotka ilmoitusvelvollisuudesta olivat perillä, noin 86 prosenttia ei ollut ilmoittanut eteenpäin havaitusta epäkohdasta tai sen uhasta.

Vastaajista 14 prosenttia kertoo tehneensä ilmoituksen. Jopa 80 prosenttia näistä kuitenkin katsoo, että ilmoittamisella ei ole ollut vaikutusta.

– Tämä on ikävää. Työnantajan reagointi ilmoituksiin on selvästi liian laimeaa. Ilmoitukset voivat jäädä esimiesten pöytälaatikoihin lojumaan. Näinkin on käynyt, Pihakivi huokaa.

Lisäksi raportit painetaan herkästi villaisella. Esimerkiksi ilmoitus henkilökuntapulasta voidaan kuitata, että koko talon suhdeluku on kyllä ok.

Monissa vastauksissa nousee esiin myös, että ilmoituksen tekoon pitää pyytää lupa esimieheltä, tai että raportoituihin epäkohtiin ei reagoida. Näin asiaa kuvataan JHL:n kyselyn avovastauksissa:

  • Ilmoitus on kielletty tehtäväksi. Ilmoitus menee esihenkilön kautta ja esihenkilö on ilmoittanut, ettei vie asiaa eteenpäin, jos ilmoitus tehdään.
  • Ilmoituksen tekemiseen pitää pyytää esihenkilön lupa. Ja kun aletaan laskemaan koko talon henkilökuntaa niin luvut voivat varmasti täsmätä.
  • Johtaja ei ole kertonut, missä sen voi tehdä. Hän välttelee ilmoituksia, koska ajattelee sen jotenkin olevan huono juttu eikä ymmärrä sen olevan työntekijän oikeus. Vanhemmille pitää aina vaan sanoa, että kaikki on hyvin ja hymyillä. Pelko, että asiat tulee julkisuuteen.

Pihakivi muistuttaa, että minkään näköistä lupaa ilmoituksen tekemiseen ei tarvita. Mikäli epäkohtiin ei kirjallisten ilmoitusten pohjalta puututa työpaikalla, on seuraava osoite kunnan varhaiskasvatuksen johtava viranhaltija. Tämä puolestaan on velvollinen ohjaamaan ongelman korjaamisessa ja tarvittaessa viemään asiaa edelleen alan valvontaviranomaisille.

– Korjausta vaativat asiat täytyy tuoda julki, vain siten niihin voidaan puuttua. Alan kipupisteet pitää tehdä päättäjille näkyviksi.

Pihakivi katsoo, että mitä useammin ilmoituksia laaditaan ja viedään eteenpäin, sitä enemmän se luo mahdollisuuksia varhaiskasvatuksen solmukohtien aukaisuun.

Pelko ja ajanpuute hiertävät

Ilmoitusvelvollisuudesta tietoisista noin puolet ei ole nähnyt tarvetta sellaisen tekemiseen. Ja hyvä niin, jos syytäkään ei ole ollut.

Sen sijaan huolestuttavia ovat perustelut vastausvaihtoehtoon ”muut syyt”, joiden vuoksi ilmoituksia on jätetty tekemättä.

Ilmoittamisen hyödyllisyydestä ollaan yleisesti pessimistisiä. Yli viidennes kyselyyn osallistuneista arvelee, että se ei johda mihinkään.

Lähes yhtä moni vastaaja ilmoittaa, että jatkuva aikapula estää epäkohtailmoitusten laatimista. Ja jotakuinkin samoissa luvuissa on pelko kielteisistä vastatoimista, mikäli työntekijä ilmoituksen tekee.

– On ihan kohtuutonta, että aikaa ei jää ilmiselvienkään epäkohtien ilmoittamiseen, Pihakivi toteaa.

Kaikilla työpaikoilla ei selvästi myöskään ole ymmärretty mitä asioita ilmoitusvelvollisuus kattaa. Usein on vallalla käsitys, että ilmoittaminen koskee ainoastaan henkilöstön riittävää määrää.

– Henkilöstömitoituksesta poikkeamisen lisäksi tulee kuitenkin raportoida aivan kaikesta, mikä vaarantaa lapsen hyvinvointia, kasvua, kehitystä ja oppimista päiväkodissa hoitopäivän aikana. Tätä ei voi riittävästi painottaa, Niemi-Laine täsmentää.

Niemi-Laine toteaa myös, että epäkohdista ilmoittaminen eteenpäin on paitsi varhaiskasvattajien oikeus, myös velvollisuus jo asemansakin puolesta.

Ilmoittaminen voi siis koskea muun muassa epäkohtaa varhaiskasvatuksen tiloissa, hoitopaikan toimintakulttuurissa tai lapsen varhaiskasvatussuunnitelman noudattamisessa. Ja ehdottomasti myös lasten epäasiallista tai sopimatonta kohtelua.

– Ongelmakohdista ilmoittaminen ei tietenkään saa aiheuttaa silmätikuksi joutumista, saati työnteon hankaloittamista, Pihakivi korostaa.

JHL:n kyselyyn vastanneista kuitenkin lähes joka viides kertoo arastelevansa ilmoituksen tekemistä juuri pelon vuoksi. Vastauksista tämä pelko käy selkeästi esiin:

  • Esimiehen ”hyökkäävä” ja selittelevä vastaanotto, kun epäkohtia nostetaan esiin. Ei uskalla tehdä ilmoitusta, kun tietää tulevansa itse kohdelluksi ikävästi.
  • Meitä on kielletty.
  • Lastenhoitaja ei saa tehdä meillä!

Ammattiliitto JHL tähdentää, että ilmoitusvelvollisuuden toteuttamisella haetaan sekä lasten että työntekijöiden hyötyjä. Pihakivi rohkaisee kaikkia varhaiskasvatuksen työntekijöitä ottamaan työpaikoillaan puheeksi ilmoitusvelvollisuuden käytännöt ja tarttumaan rohkeasti tarjottuun mahdollisuuteen.

– On nurinkurista, että on luotu tällainen käytäntö, jonka tarkoituksena on parantaa alan toimivuutta ja tuoda ongelmakohtia niin viranomaisten kuin päättäjien korviin, ja nyt sitä ei osata tai ehditä – saati uskalleta – käyttää.


Varhaiskasvatuksen ilmoitusvelvollisuus pähkinänkuoressa:

  • Tarkoituksena on tehostaa varhaiskasvatuksen valvontaa ja turvata lainsäädännöllä se, että varhaiskasvatuksen henkilöstö kertoisi havaitsemistaan epäkohdista tai uhista ja että niihin voidaan puuttua mahdollisimman varhain.
  • Varhaiskasvatuksen työntekijöillä on jo asemansa puolesta velvollisuus huolehtia siitä, että epäkohdat tuodaan ilmi ja ne korjataan.
  • Ilmoitusvelvollisuus koskee sekä vakituisia että määräaikaisia varhaiskasvatuksen työntekijöitä julkisella ja yksityisellä sektorilla:
    • lastenhoitajia
    • perhepäivähoitajia
    • varhaiskasvatuksen opettajia- ja erityisopettajia
    • varhaiskasvatuksen sosionomeja

Ilmoitusvelvollisuutta pitää noudattaa aina, kun toimitaan siten tai olosuhteet ovat sellaiset, että ne voivat johtaa varhaiskasvatuslain tai sen tavoitteiden toteutumisen vastaiseen tilanteeseen.

Ilmoitus voi koskea esimerkiksi epäkohtia:

  • varhaiskasvatuksen tiloissa
  • henkilöstön mitoituksen toteutumisessa
  • työpaikan toimintakulttuurissa
  • lasten kohtelussa
  • lasten varhaiskasvatussuunnitelman noudattamisessa.

Varhaiskasvatuslaki edellyttää, että ilmoitus laaditaan kirjallisesti. Ilmoitus tehdään omalla nimellä. Myös yhteinen ilmoitus on mahdollinen, mutta asian etenemiseksi ei ole merkitystä onko ilmoittajia yksi vai useampi.

Lue aiheesta myös opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilta.
Varhaiskasvatuslain pääset lukemaan kokonaisuudessaan täältä