Siirry sisältöön

Osa kunnista osaa jo arvostaa perhepäivähoitajien työtä, silti perhepäivähoitajien määrä vähenee edelleen

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n tuore selvitys kunnallisten perhepäivähoitajien määrästä, työajoista ja palkkauksesta osoittaa, että perhepäivähoitajien määrä laskee edelleen. Ammattiliitto JHL pitää trendiä ikävänä. Liiton mielestä perhepäivähoito on erittäin hyvä ja joustava vaihtoehto varsinkin pienten lasten kohdalla ja siksi se pitäisi varhaiskasvatuksen muotona säilyttää.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT on tehnyt selvityksen kunnallisen perhepäivähoidon tilasta. Selvitys osoittaa, että perhepäivähoitajien määrä jatkaa pienenemistä. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL pitää suuntaa huonona. Sen mielestä kuntien olisi syytä muistaa, että perhepäivähoitokin on osa varhaiskasvatusta, ei pelkkää hoitoa. Perhepäivähoitajat ovat jo vuodesta 2017 tehneet varhaiskasvatussuunnitelmia, toteuttaneet ja arvioineet niitä aivan samalla tavalla kuin kunnallisissa ja yksityisissä päiväkodeissakin.

– Perhepäivähoitajat ovat varhaiskasvatuksen ammattilaisia ja heiltä vaaditaan tiettyjä kelpoisuusehtoja, jotta he voivat tehdä työtään, muistuttaa JHL:n sopimusasiantuntija Marja Lehtonen.

Ammattiliitto JHL tähdentää, että perhepäivähoito on erittäin hyvä vaihtoehto varsinkin pienille lapsille, jotka isommissa päiväkotiryhmissä väkisinkin jäävät vähemmälle yksilökohtaiselle huomiolle. Perhepäivähoidossa taapero- tai leikki-ikäisiä lapsia on enintään neljä.

Perhepäivähoito halutaan säilyttää – ainakin osassa kunnista

KT:n selvityksessä näkyy JHL:n mielestä myös hyviä asioita.

Selvityksessä kunnilta kysyttiin muun muassa työehtosopimusta parempien työehtojen käytöstä. Reilu 56 prosenttia kyselyyn vastanneista kunnista ilmoitti sopineensa joko paikallisesti tai työsopimuksissa paremmista työehdoista kuin varsinaisessa tesissä.

Paremmin sovittuja asioita ovat muun muassa korkeampi hoitopaikan hinta, oma työn vaativuusarviointiluokitus ja palkan maksu kaikille neljästä hoitopaikasta riippumatta siitä, montako paikkaa perhepäivähoitajalta oli varattu, tai kuinka moni paikka oli todellisessa käytössä.

Osa työnantajista on myös sopinut paikallisesti, että hoitopaikkoja ei irtisanota voimassa olevan työehtosopimuksen mukaisesti, vaikka hoitopaikkaa ei käytettäisi koko aikaa.

Näistä tiedoista JHL on hyvillään. Se osoittaa, että ainakin osa kunnista arvostaa perhepäivähoitoa varhaiskasvatusmuotona ja haluaa sen jatkuvan.

Miksi perhepäivähoito vähenee

Kunnallisten perhepäivähoitajien määrä on laskenut jyrkästi. Vuonna 1990 perhepäivähoitajia kunnissa oli noin 27 000, nyt heitä on enää vain noin 3 000. Luku on pienentynyt vuosi vuodelta. Tilastokeskuksen mukaan kunnallisten perhepäivähoitajien ikä on keskimäärin 51 vuotta. Eläköityminen on voimakasta eikä uusia ihmisiä alalle tule.

Syitä omassa kodissaan työskentelevien perhepäivähoitajien määrän vähenemiseen on useita. Osassa kunnista heitä ei edes yritetä palkata, osassa halukkaita tähän työhön ei löydy.

– Joissakin kunnissa poliittisena tavoitteena on siirtää varhaiskasvatuspalveluja päiväkoteihin ja näivettää muut palvelumuodot. Perustellaan sillä, että perhepäivähoito on kallista, asiaa pohtii JHL:n sopimusasiantuntija Riitta Rautiainen.

Sekä Marja Lehtonen että Riitta Rautiainen ovat yhtä mieltä siitä, että merkittävä syy alalle tulijoiden vähyyteen on palkkaus.

– Palkkauksen taso ja sen vaihtelevuus eivät tee työstä houkuttelevaa. Työn vaativuudenarvioinnissa ei oteta huomioon työn vaatimaa itseohjautuvuutta, työtehtävien monipuolisuutta eikä vastuun määrää, he toteavat.

– Perhepäivähoito on nostettava osaksi vetovoimaista varhaiskasvatusta. Perhepäivähoitajille on taattava säännöllisemmät tulot ja yhdenvertainen asema muiden varhaiskasvatuksen työntekijöiden kanssa. Ainakin näillä keinoilla tämä hyväksi havaittu varhaiskasvatuksen muoto säilyy, Lehtonen ja Rautiainen toteavat.