TES ei ole kirkossa kuulutettu!
Kirkon alalla reilu neljännes työntekijöistä tekee töitä määräaikaisesti. Työ sisältää sekä psyykkistä ja fyysistä kuormitusta. Moniammatilliset yhdistelmätyöt ovat lisänneet työn vaativuutta. Tässä muutamia haasteita, joiden varjossa kirkon alan työehdoista neuvotellaan.
Kirkon virka- ja työehtosopimuksen (KirVESTES) neuvottelut ovat alkaneet. Nykyinen sopimuskausi päättyy 31.3.2020. Samaan aikaan on myös kuntien työehtoja säätelevä työehtosopimus (KVTES) päättymässä.
Teknologiateollisuuden toimialalla solmittiin monivaiheisten neuvotteluiden jälkeen uusi työehtosopimus, joka sisältää yhteensä 3,3 %:n suuruiset palkantarkistukset. Tässä sopimuksessa on paikallisilla neuvotteluilla suuri merkitys, toisaalta ellei niissä päästä sopimukseen maksetaan korotukset yleiskorotuksena. Kilpailukykysopimuksen mukaiset talkoot loppuivat ja 24 tunnin työajan lisäys poistui.
Kirkon alalla, kuten muuallakin julkisella sektorilla kunnissa ja valtiolla, työaikaa pidennettiin 2017 hallituksen ja työmarkkinakeskusjärjestöjen välisellä sopimuksella 24 tuntia vuodessa. Kirkon alalla suositeltiin, että työajan lisäys tehdään yhtenä viikon työpäivänä, huomioiden paikalliset olosuhteet. Työpaikoilla on käytetty kiky-lisätunteja monin tavoin, kuten perehtymiseen, kouluttautumiseen ja hyvinvoinnin tukemiseen.
Kirkon työn luonteeseen kuuluu kohdata sekä ilon että surun inhimillisiä hetkiä. Psyykkisen kuormituksen lisäksi kirkon töissä on myös fyysisesti raskaita ammatteja. Näillä tekijöillä voi olla vaikutuksia siihen, että osalla seurakunnista on vaikeuksia työvoiman rekrytoinnissa. Töiden yhdistely moniammatillisiksi yhdistelmätöiksi on osaltaan lisännyt työn vaativuutta, mikä osaltaan asettaa korkeampia odotuksia esimiestyölle ja sen kehittämiselle. Työilmapiiri sekä palkkaus vaikuttavat ammatillisesti pätevän työvoiman saantiin ja jaksamiseen. Työelämän kehittämishankkeella (Kirteko) on pyritty vaikuttamaan hyvinvointiin esimiestyötä ja työn erilaisia käytäntöjä kehittämällä ja jakamalla hyviksi todettuja kokemuksia työyhteisöjen kesken. Tätä kehittämistyötä on jatkettava. Sen lisäksi on käynnistettävä kattava palkkausohjelma, jolla kirkon alan töistä saadaan vetovoimaisempia myös nuorten aikuisten silmissä. Uuden työehtosopimuksen on vastattava näihin kysymyksiin.
Kirkon alalle on ominaista määräaikaisten palvelussuhteiden suhteellisesti suuri osuus, vuonna 2018 runsas 25 % henkilöstöstä teki töitä määräaikaisesti. Kausityöntekijät ovat suurin ryhmä määräaikaisista. Kausityön merkitys on seurakuntakuvaan vaikuttava, onhan kirkkopiha ja istutukset kävijöille se näkyvin osa hautausmailla. Ilmaston muutoksen seurauksena yleistyvät leudot talvet ja voidaankin kysyä, pitäisikö kausityön olla jatkossa enemmän vakituisen palvelussuhteen mukaista työtä?
Työehtosopimusneuvotteluilta odotetaan parannuksia työehtoihin ja asetetaan monenlaisia työelämän laatuun kohdistuvia tavoitteita. Vaikka kirkon alan toimintaa on myös viikonloppuina, työelämän ja vapaa-ajan sovittaminen keskenään ovat kysymyksiä, joita tällä alalla kohtaa usein. Viikkolevon sijoittuminen ajankohtaan, jolloin muutkin perheenjäsenet ovat kotosalla, on yhtä tärkeää kuin muillakin aloilla. Työnpäivien määrän rajoittuminen viiteen viikossa antaa mahdollisuuden riittävän levon ja palautumisen saavuttamiselle. Kahden peräkkäisen lepopäivän käytäntö ja viikonloppuvapaiden säännöllinen rytmitys pitkällä aikajänteellä ovat käyttökelpoisia malleja tälläkin alalla.
Eri-ikäisen henkilöstön työhyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä kehittämistä vaativat äkillisesti sairastuneen lapsen ikärajan nostaminen (nykyisin 10 vuotta), isyysloman palkallisen jakson pidentäminen (nykyisin kuusi arkipäivää) ja omaishoitovapaan käyttöönoton tavoite, joilla on vaikutuksia jaksamiseen ja työuran pituuteen. Ikääntyneiden vanhempien asuminen entistä pidempään omassa kotona edellyttää monessa tapauksessa järjestelyitä omassa työssä. Lääkärissä käynneillä tai muulla asioinnilla tarvitaan tukea, jota julkisilla palveluilla ei ole tarjota.
Julkisuudessa on hoitoalalla esitetty vaatimuksia TES:n ylittäviin palkkakorjauksiin. Kirkon alan pienipalkkaiset työntekijät ovat oikeutettuja riittävään toimeentuloon ja palkankorotuksiin. Kirkon rakennemuutoksen myötä on kiinnitettävä huomiota henkilöstön asemaan ja sen kehittämiseen. Palkkaharmonisointiin liittyvien säännösten kehittäminen ja palvelussuhteessa kertyneiden etuuksien säilyminen seurakuntien yhdistyessä ovat tällöin henkilöstön asemaan vaikuttavia olennaisia kysymyksiä. Muutostilanteissa tulee olla kykyä ja halua pitää henkilöstöstä huolta mm. koulutusmahdollisuuksia tarjoamalla esimerkiksi oppisopimuskoulutuksen avulla.
Työaikalaki uudistui 1.1.2020. Lain muutosten vaikutuksista kirkon alalla on keskusteltu jo viime vuonna useaan otteeseen neuvotteluosapuolten kesken, mutta yhteistä näkemystä muutosten arvioinnin suorittamiseen emme saavuttaneet. Kirkon alalla on huomattava määrä työtä, jota tehdään ilman työaikaa. Pappien, kanttorien, diakonien ja ohjaajien virkasuhteiset työt ovat työaikalain ulkopuolista työtä. Viranhaltijalla on työaika-autonomia, jonka perusteella työn suunnittelu ja toteutus sekä ajan että paikan suhteen ovat vapaasti työn suorittajan päätettävissä. Työaika-autonomian osuus on syytä arvioida, jotta voidaan todeta henkilön joko kuuluvan työaikalain piirin tai sitten edelleen sen ulkopuolelle. Moduulityöaikakokeilulla on ollut tavoitteena saada työ näkyvämmäksi, jotta töiden suunnittelu ja työmäärien arviointi olisi helpompaa. Työsuojelulla on siis ollut merkitystä tässä järjestelmässä. Moduulityöaikaa on kokeiltu muutamassa seurakunnassa ja kokeilumääräysten jatkamista joudutaan arvioimaan nyt uudelleen.
Työelämän murros, työtapojen muutos ja odotukset työelämältä edellyttävät myös kirkolta toimia uudistua ja kehittää toimintatapojaan ja rakenteitaan. Kehittämistyössä on olennaista, että henkilöstö on alusta lähtien mukana ja kehittämistyötä tehdään yhdessä. Luottamusmiehillä on vaikuttamismahdollisuudet seurakuntien toiminnassa ja sen vuoksi yhtenä pyrkimyksenä on parantaa henkilöstön edustajien toimintaedellytyksiä ja mahdollisuuksia ajankäytön vakiinnuttamisella. Tulevalla sopimuskaudella on otettava käyttöön mahdollisuus valita seurakuntien yhteisiä luottamusmiehiä. Yhdessä samaan suuntaan yhteisiä tavoitteita kohti.